BADDING - Rauli elää!

 Alkaa olla jo lähes perinne, että kesäkuussa Mikkeliin,  koska siellä on kesäteatteri ja millainen, niin ihan hemmetin hyvä! Tänä kesänä siellä esitetään musiikkinäytelmää BADDING - Rauli elää!

Lähdimme ajoissa liikkelle, niin kerkesimme hakea potkua Tertin kartanosta ja sitten nauttimaan esityksestä! Hiukan ennen se luontoäiti pani jännitystä kehiin, koska istuimme Marskin baarissa ja ihailimme aivan mahtavaa ja komeaa vesisadetta. Kaikki hanat olivat auki! Vaan kun esitys alkoi, oli mitä leppein kesäsää, raikasta ja auringonpaisteista!

Badding-näytelmän on käsikirjoittanut Otto Kanerva, joka nyt on ansioitunut niin teatterin saralla, osassa kuin osassa. Mihin Otto tarttuu, niin priimaa pukkaa. Ohjauksesta Mikkeliin vastaa Anu Hälvä, jonka varmasti kaikki tietävät monestakin jutusta.

On vaikea edes kuvitella, etteikö joku muistaisi Rauli Somerjokea, Rauli "Badding" Somerjokea (30.8.1947- 14.1.1987). Hän osasi laulaa ja biisit olivat silkkaa samettia. Raulin osassa on Kaarlo Haapiainen, joka oli uponnut rooliin ihan täysin. Maskeeraus oli onnistunut ihan yli kylän. Ja se ääni - miten oli nauttittavaa.

Tarina etenee niin, että ollaan paratiisissa! Kaikki ovat elossa ja käydään se koko elämän kaari läpi. Raulilla oli aina ollut ujo ja sellainen, joka ei saa sanaa suustaan ja kun saa, niin tulee mitä sattuu. Tuttu juttu monelle. Hänellä on kuitenkin isä ja äiti, jotka tukevat kaikin keinoin. Lisäksi ystävä Rafe! Kaikesta huolimatta - myös ne tyttöystävät...

Isän roolissa Tomi Turunen on ihan elementissään. Ihanat henkselit. Lisäksi Turunen vetää myös osan Topi Sorsakoskena!!! Läpyt sille, ihan huikee suoritus!
Äidin osassa Anu Palevaara huolehtii lapsestaan, niin kuin äidin kuuluu. Laulaa ja tanssii ja hei, koreografiat ovat myös hänen. 
Olin koko esityksen ajan ihan lääpälläni Rafeen, Raulin ystävään, jonka osassa Aapo Oranen on todella hyvä ja luonteva..hurmaava!

.

Päivänsäde ja menninkäinen on klassikko ja melkein klisee, mutta tässä näytelmässä "Raulin" laulamana se nostatti vettä silmiin. Niin kaunista ja tunteikasta esitystä en ole ihan hetkeen kuullut. Niin ja miten osuva, kun miettii Raulin elämää. Hän ei ollut niitä "valon lapsia".

Raulin naisia ja tyttöystäviä esittää Aija Pahkala! Hyvin muuntautumiskykyinen, koska ensimmäinen rooli on pappi ja sittenhän niitä muita osia piisaakin. 

Koko esityksen musan säestyksestä vastaa elävä orkka, kapellimestarinaan Ari Ismälä, joka on tuttu muistakin teattereista! Kitarassa Jani Luoma/Wiljami Salminen. Bassossa Juho Puikkonen ja rummuissa Harri Heininen. 

Maskeeraus ja kampaukset!!! Huh, niin ne ovat Marjo-Riikka Romon. Kun jos viittii googlettaa, millaisia näyttelijät ovat muuten, niin huomaa, minkä työn maskeeraaja on tehnyt!

Kannattaa mennä Mikkeliin, kivuta Naisvuorelle ja nähdä ja kokea jotain ihanaa. Eikä haittaa ollenkaan se, että ei tiedä kenestä on kyse, koska näytelmä on tarina ja se kulkee hyvin!

Kuvat: Aki Lustig

Noora ja Valtteri Olkihatussa

 Viikon päätteksi oli jotenkin niin extraa lähteä paikkaan, missä ei ole ikinä ennen käynyt. Virolahdella on Ravintola Olkihattu. Ikinä kuulutkaan, mutta ei kun mestoille. Suunnistettiin sillai miun maun mukaan mutu-tunteella eli tilanne oli se, että kiittelin sitä, että lähdimme ajoissa, koska siinä sivussa tuli sitten Miehikkäläkin tutuksi, sillä sujuvasti ohitettiin kohde ja kierrettiin sinne ihan toista kautta, jolloin taas ohitimme kohteen. Mikäs siinä, kaunis pyhäpäivä ja silti olimme kohteessa todella ajoissa. 

Ravintola Olkihattu on paikka, jonne sisään päästessään mykistyy täysin, hiipii hiljaa eteenpäin ja vain ihastelee. Miten nättiä, hyvällä maulla sisutettu kaikki - siis ihan kaikki, aina vessaa myöten, joka oli niin soma, että kotvasen mietin, tohtiiko sitä moiseen paikkaan pissiäkkään. 

Kuva: Kini Laine

Niin ku hei, ollaan navetassa!!! Koko ravintola oli bueno, terassi ihana ja sit se navetan ylinen, missä meillä oli varaus tyyliin show & dinner, niin hupsista vaan, mutta mikä mesta! Kaikki niin vimpan päälle laitettu ja miten meitä kohdeltiin, niin ei ku bisset (Takatalo&Tompuri) huiviin ja sai kaikessa rauhassa valmistautua tulevaan.... Kohtaamaan Nooran ja Valtterin!!! Parisuhdekomediaa sellasissa parinkymmenen minuutin pätkissä ja aina välillä vähän syödään.

Kuva: Tommy Larvi

Esitys on alunperin Radio Novalle tehty kuunnelma, jonka kirjoittajina ovat olleet Tiina Siikasaari ja Jalle Niemelä. Nyt sitten Jalle Niemelä on näppärästi ohjannut sen näytelmäksi ja kyllä kelpas katella. 
Valtterina Janne Ravi, mikä on ihan virtuoosi estraadilla, nähty niin teatterissa kuin elokuvissakin. Valtteriin, ei ku Janneen, voi aina luottaa.

Kun istuuduimme, saimme ensimmäisen parikymmenminuuttisen katsauksen Nooran ja Valtterin elämään ja kappas, sitten olikin alkuruuan vuoro. Niin ja ennen kaikkea, ihan aluksi, meiltä oli kysytty ja tarjoiltu ruokajuomat.  Alkuruoka olikin elämys, kaikkea kivaa leivän päällä, en millään voi muistaa, mitä kaikkea, mutta ainaskii kolmee eri juustoo, ahventa yms.
Kaikes rauhas sai mutustella, ennen ku alko seuraava osio Nooraa ja Valtteria...

Kuva: Tommy Larvi

Noorana Nooran paikalla nooraili Katariina Myller. Olen nähnyt ja kuullut häntä ja en lakkaa ihmettelemästä, miten pitkiä reploja voi joku vetää hengästymättä, silti niin hyvin artikuloiden, että ihan jokainen sana tulee kuulluksi viimeistä kirjainta myöten. Itse katsojana jo on ihan pienissä täissä, miten se selviää, mutta helposti!

Sitten oli taas tauko ja saimme pääruuan. Se oli HIRVEEtä!!! Siis ikinä en oo niin maukasta ja mureeta hirveä syönyt. Saimme kuulla, että se oli tarjoilijan isän kaatama hirvi Muurikkalasta. Lautasella oli myös jäkälää - siis jäkälää, jota en suin surmin olisi edes kuvitellut syöväni, mutta nyt söin ja rapsakkaa oli.  Siis, kun nautimme viimeisen päälle lähiruokaa Kymenlaakso Menú:n hengessä.

Kuva: Olli Sarpo

Sitten taas Nooran ja Valtterin tarina jatkui. Melkoinen pariskunta. Noora oli minusta astetta fiksumpi nainen, koska ei nalkuttanut, vaan osasi esittää asiansa ja toiveensa niin, että ne kuullostivat todella älykkäiltä, ettei jopa hieman laskelmoiduilta.  Valtteri oli kiltti mies, joka tekee niin kuin Noora toivoo, koska Noora on hänen mielestään niin ihana. Huumoria piisasi ja miten replikointi sujuu hammasharja suussa, niin se on vain nähtävä. Kelläpä ei olisi ollut parisuhdetta, niin tässäpä kivaa vertaistukea!!!

Kun esitys päättyi, meille tarjoiltiin vielä jälkiruoka. Olin, että ei hemmetti, ei uppoo, kun en ole koskaan juurikaan jälkiruuasta piitannut, mutta nyt tuli sitten piirua verran extrampi jälkkäri!

Kuva: Olli Sarpo

Jälkiruokalautasella oli jos vaikka mitä: Jäätelöä, mikä oli siellä tehtyä, mantelileivos (oli muuten lämmin ja suli suussa), lakumoussea ja ihan vaikka mitä. Laskin, että olisko 10 erilaista makua ollut aseteltu asetille! Meni kaikki!!!!

Ihan ehdottomasti suosittelemme tätä, kesäteatteria upeassa miljöössä, aivan mahtavaa kohtelua, herkullista ruokaa ja se huisin hauska esitys. Niin jä hyvä mieli, että sillä elää pitkään.

Ravintola Olkihattu

PS. Haminasta 27 km Vaalimaalle päin ja sit vasemmalle Säkäjärventielle ja VOILÀ! Ette pety!

Turun Linna

 Turun Linna on paikka, missä moni on käynyt, ainakin jossain elämänsä vaiheessa. Niin, minäkin sinne lapseni vein, kun olivat pieniä, että kyllä pitää tietää, mikä se paikka on... Hyvä, minä muistan ne reissut, mutta lapset ei. Oli siis ihan pakko ottaa revanssi, koska he, aikuiset lapseni halusivat (mahtavaa!!!!).

Yhtään en pannut hanttiin, sillä onhan se aina sellaista kivaa muistin virkistystä. Linnat ovat aina kohteita, missä viihtyy ja joka kerran saa jotain uutta tietoa. 

Napsin kuvia juuri niistä kohteista, mistä kaikki muutkin ottavat kuvia. Miksi, niin jokin sisäinen pakko, koska on vaan niin kuvauksellista. Kun saavuimme linnaan sisälle, niin olipa ystävällinen vastaanotto ja sitten kun lähdimme kiertämään, niin opasteet olivat todella selkeät. Ei tarvinnut sinkoilla sinne sun tänne, vaan kun noudatti niitä nuolia, niin koko linna tuli käytyä läpi. 

Opastaulut kertoivat tarinaa ja niitä oli helppo lukea ja nykyajan ihmisenä hämmästellä, miten paljon porukkaa oli linnassa asunut. Miten olivat ruokailleet ja ylipäätään eläneet. 

Kirkot ja kappelit olivat osa mahtavaa aluetta. Tuli sellainen jännä fiilis, miten ne ihmiset silloin joskus aikoinaan olivat siellä eläneet!!!

Hienosti oli värkätty alue, missä oli jos ja vaikka mitä wanhaa näytillä, mutta tässä tilassa oli jo sellainen fiilis, että hei, missä mennään, ollaanko vielä linnassa?

Katariina-näyttely oli niin valtaisa ja ihana, että unohdin kuvata!!!

Kaiken kaikkiaan aikaa meni aika lailla, kun joka kolo tutkittiin ja nautittiin siitä, miten kaikki oli niin näppärästi kerrottu ja esitelty. 
Museokaupassa teimme vielä pienet ostokset ja hyvillä mielin ja runsaalla historian tiedolla ravittuina poistuimme linnasta. Voidaan suositella sitä todella kohteeksi ihan kaikille, paitsi liikuntavammaisille, koska portaita piisaa. 

Tom of Finland Kiasmassa

 Tom of Finland on Kiasmassa. Kun lapseni toivoivat tapaamista Äitienpäivänä Helsingissä, niin olin heti, että se vain sopii. Kun kerroin saapuvani sinne ajoissa, että voin mennä katsomaan Tom of Finlandin näyttelyn Kiasmaan, niin ta-daa, he olivat tulossa mukaan! Niinpä tapasimme Kiasman aulassa ja sitten vain tutustumaan näyttelyyn. 

Tom of Finland on aina kiinnostanut minua ja niinpä olen lukenut aiheesta kirjoja ja katsonut elokuvan. Nyt sitten oli oivallinen tilaisuus päästä taidenäyttelyyn ja nähdä niitä upeita piirroksia. 

Ihan hetkessä niitä ei kato, sillä teoksia on todella paljon ja eri vuosikymmeniltä. No, Kiasmassa on tilaa ja mikä parasta, näyttely kiinnosti muitakin kuin minua ja perikuntaani. Kuulin siellä olevan ulkomaalaisiakin ja se on hyvä juttu, koska kyllähän Tom of Finland niitti mainetta ulkomailla, siellä varmasti enemmän kuin pikkuisessa Suomessa. 

Hienosti oli rakennettu Toukon piirrustusvälineistäkin oma lokeronsa. 

Touko Laaksonen (8.5.1920–7.11.1991) eli osan sitä aikaa, jolloin homoseksuaalisuus Suomessa oli kiellettyä! Voi vaan kuvitella, millaista se on ollut. Vaan Touko piirsi homoeroottisia piirroksia, jotka päätyivät keräilijöiden käsiin.  

Jokainen piirros on niin täydellinen! Niitä voi katsella läheltä ja kaukaa ja ihastella sitä taitoa, mikä niissä näkyy. 

Napsin kuvia sieltä sun täältä, mutta vain rusinat päältä. Näyttely on ehdottomasti kokemisen arvoinen ja samalla voi kuunnella ja katsella Toukosta tehdyn haastattelun. En tiedä, miksi, mutta olisin halunut tutustua häneen, kertoa, miten taitava hän oli ja miten hän kuitenkin pärjäsi niin hyvin, vaikka aluksi olikin vaikeita aikoja. 

Kyllä me siellä kierrettiin ihan koko talo! Vaikka mitään en koskaan nykytaiteesta ymmärräkkään, niin onhan se paikotellen hauskaa ja mielenkiintoista. Tämä ketjuhässäkkä oli aivan ihana. Katosta roikkui ketjuja, jotka kiinnostivat meidän lisäksi muitakin, sillä olen nähnyt niistä monia kuvia. En kerro siitä enempää, koska se on nähtävä, kosketettava ja koskettava. 

Jälleen kerran Kiasma oli positiivinen kokemus ja voin suositella, vaikka ei mistään mitään ymmärtäisikään, koska aina tulee yllättymään positiivisesti. Hyvällä mielellä kävimme.