maanantai 23. lokakuuta 2023

Älä pukeudu päivälliselle

 Viikonloppuna ajelin Jyväskylään ja siellä kaupunginteatterin päivänäytöksessä näin Älä pukeudu päivälliselle. Marc Camolettin farssin, mikä myös Ranskalainen pyjama-nimellä tunnetaan. Jotenkin en kumpaakaan nimeä oikein tunnista esityksestä. Mikä sille sopisi, niin sitäkään en kyllä keksi. 
Varsinaista hassunhauskaa kohellustahan tämä oli, mutta viihdyttävää. Jyväskylään tämän on ohjannut Jouni Salo. 


Kuinka sitten kertoa tarinasta, missä ei ole oikein päätä, ei häntää. Vaan jos sillai ranskalaisittain mennään, niin kaikilla on aina joku sivusuhde. Talon rouvan, Jacquelinen, oli tarkoitus lähteä äitinsä luokse, mutta peruukin sen viime tipassa, koska....niin, miten sen nyt sanoisi, mutta jos hän ei tekisi niin, ei olisi tätä farssia. Anna-Maija Oka on rouvan roolissa varsin vakuuttava.


Miten sitten sattuukin niin, että eikös vain ole talossa kohta väkeä siihen malliin, ettei kaikki ole ihan kartalla, kuka kukin on. Kuka on kokki, kuka ei ole, mutta joutuu olemaan? Varsinainen kokki, joka joutuu olemaan jotain muuta, on Suzette, jonka rooliin oli uinut Piia Mannisenmäki suorastaan kroolaten. Sitten taas se kokki, joka ei ole kokki, mutta joutuu kauhan varteen, niin hän se on Suzanne. Elina Saarela se sitten kekkaloi hyvinkin kelpo tavalla tämän osan. 


Illan isäntä, Bernard, on ollut melkoisessa tilanteiden herruudessa. Asko Vaarala suoriutuu tästä mallikkaasti ja saa käydä vaihtamassa paitaa tämän tästä. Bernardin ystävä, Robert, voi Robert-parkaa, joutuu venymään jos ja vaikka moneen, mutta Paavo Honkimäki venyy joka kohtaukseen!
Kun loppupuolella paikalle pelmahtaa vielä George, niin silloin viimeistään muistan, että olen nähnyt tämän esityksen aikaisemminkin, v. 2011 Heinolassa. Joten ei ollenkaan vähäinen rooli, vaikka Hannu Lintukoski onkin estraadilla vasta lopussa. 


Ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen esitys, missä voi jättää aivot takin kanssa narikkaan ja heittäytyä nauttimaan farssista, mikä toimii ja naurattaa. 

Kiva lavastus ja puvut ovat Karmo Menden, joka on vierailija. 

Kuvat: Jiri Halttunen

maanantai 9. lokakuuta 2023

Kolmen leffan viikonloppu

 Päätin viettää "mie-ite"-viikonlopun! Nii ku tarkotus olla kotona ja tekemättä juur yhtää mitää. Ei sit iha onnistunu, ku lauantain päätin lähtee elokuvii. Sää ol sitä luokkaa, et päätin lähtee autol. Ajelin Kuusaalle ja siel Studio 123 ja nam, Kuolleet lehdet, taattua Kaurismäkeä.

Jussi Vatanen ja Alma Pöysti tähdittivät tätä elokuvaa. Ol aika jännä, että elettiin nii ku jossaa entises, ku ol lankapuhelimet ja muutenkii sen olost ja näköst. Sit baarin keittiön seinäl ol vuuen 2024 seinäkalenteri ja välil niil on kännykätkii ja ratiost tul Ukrainan sotaa...
Mut mite mie nii tykkäsin.

Seuraavaan päivään mie menin taas samaa paikkaa ja ny ol vuoros elokuva Toni Kurkimäen ohjaama Lapua! Mie hämäräst muistan sen, ku se tehas paukaht sillo vuon 1976, vaik olinkii siin iäs, et kiinnosti enemmä iha muut jutut. Tää elokuva ol kyl ihana ja kauhee. Ihana se, ku Konsta Laakson silmät ol nii namuset ja kauheeta se, ku se rähädys sattu sit siin silmie ees ja kui sitä alettii hoittaa, pelastaa se, mitä enää pelastettavis ol.

Linnea Leino ol se pääparin kauniimpi osapuoli, Kaisa ja Konsta ol Matti. Kyllä jäi mieleen tästä yhtä sun toista.

Vaa nii pääsin elokuvien makuu, et ku Lapua loppu, poistuin ja astelin takas Studio 123 sisää ja sit seuraavaan leffaan! Se olkii SPEDE! Vessas ehin käymää ja ostaa mässypussukan, sit taas istumaa ja nauttii  leffast. 

 
Spedest olinkii kuullu kaikkee ja olhaa se nähtävä, kui ihana Aleksi Delikouras ohjaa ja miten söpö Aki Sipola o Veskuun. Kaik men hyvi ja mie nii tykkäsin!

Ylipäätää mie ain tykkään kotimaisist elokuvist ja ny ku ol nää kolme nähny, nii ol niis semmosii yhtäläisyyksii, ku Kuolleis lehis ja Spedes ol kuvattu kohtauksii elokuvateatteri Ritz'n ees.
Sit ol aika hauska ku Lapuas ol päähenkilöön Linnea Leino, jonka roolinnimi ol Kaisa, ni eikös vain Spedes ollu yks sivuhenkilö Kaisa, jota näytteli Linnea Leino.



tiistai 3. lokakuuta 2023

Risteys

 Kotkan kaupunginteatterin Naapuri-näyttämöllä menee hieno näytelmä keski-ikäisen parin suhteesta. RISTEYS on näytelmäkirjailija David Eldridgen menestystä niittänyt näytelmä, minkä Kotkaan on ohjannut Sami Hokkanen. 

Vain kaksi näyttelijää, koska estraadilla on parisuhde, mitä puidaan oikein huolella. Mikkomarkus Ahtiainen ja Ella Mustajärvi. Gary ja Maggie, joiden keskinäiset välit tulee katsojalle suoraan syliin. 

Heti aluksi olin aivan ihastuksissani lavastukseen! Lucie Kuropatovà on luonut niin aidon tunnelman, missä on mahtava keittiö ja kaikki palaset kohillaan. Kodinkoneet ovat oikeita ja niitä käytetään. 

Tilanne alkaa yöllä, jolloin Maggie tulee keittiöön, koska ei saa nukuttua. Pian tulee Garykin ja siitä se hulabaloo alkaa, kun heidän suhdetta käydään läpi. Välillä on sellainen tunne, ettei halua tietää ja sitten taas kyllä, koska miten tässä voi käydä!? Jännitti ja pelotti, säälitti Gary ja ärsytti Maggie. 

Mikkomarkus Ahtiainen ja Ella Mustajärvi lataavat sellaisen fiiliksen, että sitä oli ihan karrella heidän puolestaan. Molemmat onnistuvat rooleissaan niin nostattamaan tunteita, että ei paremmasta väliä. Saavat muuten olla koko esityksen yöpuvuissa!

Silmät kostuivat useaan otteeseen, sillä joko oli ihan empatiahöyryissä tai sitten nauratti. Se muuten oli aika lailla yllättävää, ettei näytelmä ollutkaan kokonaan sellainen vakava, vaan siihen oli ympätty muutama sellainen kohta, että mitäs nyt, tässähän mennään huumorin puolelle ja hyvä niin.
Yksi kohtaus oli, kun sydän hyppäs kurkkuun ja sitten jäi ihmettelemään, mitä oikein tapahtui! (tän olisi voinut katsoa hidastettuna).

Varmasti moni pariskunta voi jossain määrin samaistua tähän Risteykseen. Kun aletaan hakea jotain muuta ja ollaan jotenkin vaan ajauduttu tekemään kaikki aina samoin. 

Kun lähdimme varsin tyytyväisinä kotimatkalle, juttelimme siitä, että mitä jos näytelmä olisi muutettu "kotkalaiseksi"? Nimet ja paikat olisivat olleet tuttuja. Onko tällainen sallittua, mutta olisi kuullostanut hauskalta.

Vaan, onpa ihan ehdottomasti kokemisen arvoinen esitys, ihan kelle tahansa!

Kiitos !!!

 Kuvat: Niklas Riihelä