Kaksipäisen kotkan varjossa Pyhtäällä

 Kaksipäisen kotkan varjossa on elokuva, mikä on Timo Koivusalon ohjaama ja mikä oli ensi-illassa v. 2005. Minusta niin ihana elokuva, että kun kävin sen katsomassa elokuvissa, niin sen jälkeen sitten myös DVD:ltä, YleAreenalta jne. Elokuvan loistava musiikki on minulla CD-versiona ja lukemattomat kerrat olen kuunnellut biisejä Youtuben kautta. Joten, kun Pyhtää otti juuri tämän ohjelmistoonsa, ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin päästä kokemaan heidän versionsa. Niin ja kun viime vuonna olin ensimmäisen kerran  Pyhtään kesäteatterissa, niin siihenkin oli oma syynsä. Pyhtää nyt vaan vetää puoleensa. 

Meillä oli mukana yksi ensikertalainen ja varmaan sitä tuli aluksi mieleen, että joo, tämmönen seuratalo ja sen meiniki, et oisko joku sellain koulutason näytelmä...no ku ei ollu. Esitys avaa silmät ja korvat, mielen ja sielun. Jos Timo Koivusalo on ohjannut hienon elokuvan, säveltänyt ja sanoittanut siihen kaikki biisit Susanna Palinin kanssa,  niin nyt on Jyrki Koskimies ohjannut Laura Hurmeen dramatisoiman näytelmän ihan kympin arvoisesti. 

Koko tarinahan sijoittuu 1900-luvun alkuun, kun Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa. Aaro on koulutettu ja sanan säilä ja haluaa vaikuttaa ja niin ollen joutuu silmätikuksi. Sami Rikka on osassaan varsin kiihkeä ja hyvin osaava. Vakaumuksestaan huolimatta, niin myöskin rakastunut kirrkoherran tyttäreen Ellaan. Ellana huolehtii ja tuskailee Annemari Suomalainen. Heidän duetto Jotain jää on kyllä niin koskettava, sillä tämä biisi on ollut hitti!

Verneri  ja Saara! Tarinan toinen pääpari, ja kun se Verneri on se niin kovasti vekkuli ja tulee heti mieleen, miten sellasia Vernereitä tämä maailma tarttis enemmän. Tero Kiljunen on aivan hurmaava, vetelee roolinsa, niin kuin olisi aina ollut Verneri! Irene Sipari-Vilhunen Saarana laulaa yleisön ihan pyörryksiin. 

Esityksen pahis, oikea nilkkien nilkki on se komentaja, joka on niin kipee tyyppi, että aiheutti kaikille harmia. Ari Koponen suoriutui tästä todella hyvin, mutta oli kuitenkin loppukiitoksissa kivaa, kun näki hänen hymyilevän. Kohtauksia oli laidasta laitaan ja myös taisteltiin ja niissä oli ohjaajana toiminut Henry Holopainen. 

Veera ja Anna - kaksi nuorta, joiden lauluäänet olivat sitä luokkaa, että sitä meinas, että nyt loppuu happi, kun haukko henkee ja kuunteli, että mitähän hemmettiä. Anna-Sofia Kiljunen ja Loviisa Luova. Jos koko sakista kaikki saisivat mitalin laulamisesta, niin nämä tytöt sitten vielä ihan kaksin verroin.

Kun oli vielä Lotta Herrasen koreografiat hinkattu niin hyvin, että todella toimi, saimme sellaisen esityksen, mistä meidän sakki puhui koko kotimatkan Kouvolaan. Kilpaa kehuttiin ja vielä muisteltiin. Niin ja miten hyvä mieli tuli, sellainen fiilis, mikä jää mieleen ja kantaa.

Kun on mahtava näytelmä ja sen upeasti esitetyt biisit, niin on vielä mainittava loistava orkesteri:
Iina Tani - kapellimestari, koskettimet, huilu
Aada Tani - sello
Sirpa Salorinne - alttoviulu
Antti Järvinen - kitara, rumpu

Sauli Paukkonen - basso

Niin, jotta ei voi kuin kehottaa nyt kaikkia suuntaamaan Pyhtäälle, kesän viimeiseen kesäteatteriin, mikä esitetään sisätiloissa. Viimeinen esitys on 16.9!

Kuvat: Satu Kervinen

Maailman pihamaat

 Maailman pihamaat on Tanja Puustinen-Kiljusen käsikirjoitus ja sen ensiesitys oli v. 2022 Ristiinan kesäteatterissa. Näin sen silloin ja pidin tavattomasti. Nyt sen otti ohjelmistoonsa Pyhtään Harrastajateatteri ja olihan se pakko lähteä katsomaan. Meitä oli neljä ja teimme ensi-visiitin Pyhtään Purolaan, missä on ihana, wanha seuratalo Svedebo. Ei tarvinut sadevermeitä eikä aurinkolaseja, kun olimme sisätiloissa. 

Pyhtäälle Maailman pihamaat on ohjannut Henri Saarainen.
 Näytelmä on varsin nostalginen, paljon kaikkea vanhaa ja sitä entistä elämää, mikä nostattaa mieleen omiakin muistoja. Tarina menee niin, että maalaistyttö Siiri on lähtenyt kymmenen vuotta sitten maailmalle laulamaan ja palaa nyt kotikylälle kymmenen vuoden jälkeen ystävänsä häihin. Eletään vuoron perään nyt-aikaa ja ennen-aikaa ja ne toimivat erinomaisesti. 

Pyhtäälle oli myös saatu haalittua lapsia/nuoria näyttelijöitä, koska tässä näytelmässä on ne roolit, kun henkilöt olivat vielä lapsia ja sitten kun he ovat jo aikuisia. Nämä nuoret vetivät kyllä osansa niin luontevasti ja raikkaasti, että sitä oli ilo seurata. Kun kolme nuorta tyttöä esittivät Puhelinlingat laulaa-biisin, niin se oli kuin wanhan ajan Metrotytöt.

Maailman pihamaat-näytelmän pääpari on Siiri ja Janne. Nuoruuden Siiri ja Janne ovat Senja Sjögren ja Jesse Snygg. Molemmat olivat kuin suoraan vanhasta kotimaisesta elokuvasta. Puvustus teki ison osan siihen, että nykyajan nuorista saatiin niin lämminhenkisiä, entisajan lapsia. 

Aikuisia Siiriä ja Jannea esittivät Päivi Sinisalo ja Marko Paukkunen. Siiri pakenee ja Janne yrittää pysyä perässä. Hyvin vetivät, mutta sellainen pikkujuttu vähän häiritsi, että Jannella oli sormus. Se kiiltää heti katsojan silmään. Esityksen ajaksi sen voisi laittaa vaikka taskuun.

Kaikki olivat erittäin hyviä tyyppejä ja osuvaa tulkintaa. Tanja Puustinen-Kiljusen teksti vaan toimii ja kun se esitetään sydämestä, niin se osuu. Huumoria on ripoteltu sinne sun tänne ja se on kepeää. Erilaiset henkilöt tuovat ryhtiä ja rytmiä tarinaan. Sisarukset Hermanska (Christina Hjelm) ja Vilhelmiina (Gina Drockila-Kosonen) ovat niin nokkela parivaljakko, että heistä saisi ihan oman näytelmän. Tero Kiljunen kahdessa roolissa oli varsin hupaisa, Tapani Kansa-tribuutti ja "Tapparan mies". 
Siirin vanhemmat Riitta ja Paavo - Irene Sipari-Vilhunen ja Jouni Tani. Kiitos Riitta, kun osasit laittaa pöytäliinan heti suoraan. (Meitä on ainakin kaksi katsojaa, joiden silmään pistää heti, jos se jää vinoon).

Koko esitystä siivittää musiikki, mikä on kaunista, tuttua ja vähän vieraampaa, mutta niin upeasti esitettyä. Uskomattomia laulajia. Säestyksestä vastaa nelihenkinen yhtye kapellimestarinaan Iina Tani, joka on musiikin sovittanut ja vielä soittelee pianoa. Antti Järvinen on kitarassa, Sirpa Salorinne alttoviulussa ja Sauli Paukkunen bassossa ja siinä sivussa hoitelee äänentoiston.

Mistä onni löytyy? Onko meillä aina liian kiire? Pelottaako omat tunteet?
Tee retki Pyhtään Purolaan ja käy ottamassa selvää, mitä Maailman pihamaat pitää sisällään. 
Sellainen varoitus, että kun seuraavana aamuna herää, niin Maailman pihamaat soi korvamatona - vieläkin.

Kiitos kaikille, ihan koko porukalle! Vaikka olimme siellä ensimmäistä kertaa, meidät otettiin vastaan kuin olisimme käyneet ennenkin. Jäi hyvin lämmin mieli.

Kuvat: Satu Kervinen/Kirsi Salo