lauantai 14. syyskuuta 2019

Herrasmieshuijarit

Tämän syksyn Kouvolan teatterin ensimmäinen ensi-ilta oli Herrasmieshuijarit. Upea, hauska ja yllättävä musikaali. Täynnä glamouria ja ihanaa viihdettä.
Mika Nuojua on ohjannut tämän huijausmusikaalin ja enpä menisi moittimaan.


Aivan mahtavassa herraseurassa ollaan ja saa huijata. Yhtään ei harmittanut, sillä niin oli herkullista katsottavaa ja nautinnollista seurattavaa. Sami Kosola on charmantti tyylitaituri Lawrence ja Veli-Matti Karén ihana ranskalainen Andre, poliisi muka, kiva jurrikka. Entäs sitten tämä Freddy - Kouvolan teatterin uusi kasvo, Tuukka Raitala. Kyllä lunasti paikkansa, sillä niin oli kaikki elementit kohillaan. Ääni, laulu, ilmeet ja kroppa, kaikki toimii niin hyvin, että sitä oli ilo seurata. Nämä herrahuijarit saavat ihan luvan kanssa huijata, koska tekevät sen niin taiten.


Herrasmieshuijareissa on myös naisia, paljon ja toinen toistaan kauniimpia. Satu Lemola on myös uusi kasvo, mutta aivan upeasti luovi joukkoon ja millainen ääni. Christinen osassa valloitti katsojat ihan kättelyssä.


Pidin myös tavattomasti Anniina Rubinsteinin osasta Jolene. Aivan mahtava meininki ja eloisuus. Satu Taalikainen Muriel´na on lahjakas ja kaunis, johon vuodet ei tepsi.
Näyttelijäsuoritukset olivat siis ihan huippuluokkaa ja sitä vaan haukkoi henkeään, miten sitä saakin viihtyä.


Vaan, olinpa innoissani tanssiesityksistä. Eikä ihme, että ne olivat jokaista askelta myöten kivaa seurattavaa, sillä koreografioiden takana on Osku Heiskanen. Eikä siinä vielä kaikki, nimittäin puvut - yritin tarkkailla jokaista vermeetä ja kyllä olivat upeita. Väkisinkin jäi miettimään, mikä työmaa on ollut joka koltun takana. Pukusuunnittelu on Niina Pasasen. Lisäksi lavastus oli pelkistettyä, mutta todella oivaltavaa. Junan vaunu oli ihan ehdoton suosikkini ja kerkesin kyllä miettiä, kuinka se on tehty. Lavastus on Sanna Halmeen.
Ystäväni, joka oli seuralaisena ensi-illassa oli aivan pöyristynyt, kun hänelle selvisi, että paikalla oli ihan oikea orkesteri. Kiitos kapellimestari Iikka Kahri, joka loihdit ilmoille ne kaikki upeat sävelet.

Syksyn pimeisiin iltoihin suosittelen nyt lääkkeeksi Herrasmieshuijareita, sillä musikaalista saatu annos hyvää mieltä kestää pitkään.

Kuvat: TAVATON media

perjantai 23. elokuuta 2019

Risteys

Olin risteyksessä ja haistelin ilmaa, omaan sänkyyn vai ulos pimeään istuksimaan. No, käännyin siihen suuntaan missä ei ollut tyynyä, mutta peitto oli, omassa kassissa. Jokiteatterin ihmeelliset ja kummalliset, oudot ja kiehtovat esitykset Myllykosken Koivusaaressa ovat meneillään. Risteys on trilogian päätösosa ja olihan se koettava. Risteyksessä viittana, suunnan näyttäjänä, koko tarinan heimopäällikkönä on Juha Salminen.


Otimme hyvät paikat, minä ja seuralaiseni, eturivistä. Muutama hyttynen - vai olivatko ne tervapääskyjä - lenteli naamalle, mutta rauhottuivat pimeyden hiipiessä päälle. Esityksessä soi musiikki, sillä siellä oli oikea, elävä bändi, jonka rumpalilla oli kassillinen paistettuja rotan poikasia.


Risteyksessä ei ole oikein juonta, mutta juttua senkin edestä. Kasa ihmisiä jossain, joilla jokaisella oli asiaa, painavaa asiaa ja aika paljon asian vierustojakin. Seurasin erilaisia tyylejä kertoa milloin perhosista ja tonnikalapurkeista, sitten menneisyydestä ja ajasta joka ei kulu, kun ei ole tehty mitään ja sitten taas on ja liikaa. Kuuntelin ja aistin tunnelmaa.


Lavastus oli nukkavieru, kaikkea roinaa kerätty kasaan ja siellä täällä oli tulet. Sai sitä oikein kylliksee olla tulehen tuijottaja. Vaikka välillä kävi mielessä, ettei vaan mitään sattuisi. Katsomosta se näyttää erilaiselle, että tuli on jotenkin villimpi. Esiintyjien vaatteet ovat ihania, paksuja ja karvaisia. Tuli lämmin olo siitä, että heillä ei voinut olla kylmä. Ei ainakaan silloin kun sai tanssia. Turkki päällä punkkia!


Hyvällä porukalla oli hyvä veto. Kaksitoista tyyppiä vuoron perään hoiteli osuutensa ja kyllä - oli niitäkin hetkiä, jolloin kaikki olivat äänessä yhtä aikaa. Kaikki olivat yhtä vaikka jotenkin erillään.
Oisi tehnyt mieli kiljua, mutta en saanut, en kyllä pyytänytkään, katselin vaan kun sitä saavillinen oli ja janohan se siitä tuli.

Erilainen kesäteatteri ja mieleenpainuva! Parasta oli valot! Näyttämön takana kuuset vaihtoivat väriä sillai hissukseen ja se oli ilo silmälle ja mielelle. Eikä muuten palellu, sillä onneksi oli just sopivasti päällä - talvitakki ja filtti.

Kiitos koko työryhmälle, jokainen kantoi kortensa kekoon ja siitä erikoismaininta pikkulikoille, Helmille ja Johannalle. Ihan vaan välillä mietin, että mitähän heistä tulee ajan myötä, kun niin olivat uineet heimon hoteisiin...

Kuvat: Mikko Hovi


maanantai 19. elokuuta 2019

Ilta ehtii

Mikä?teatterin kesäteatteriesitys Kouvolan museokorttelin Nygrenin talolla on ihana näytelmä Ilta ehtii. Hienon käsikirjoituksen takana on Anja Tiainen ja ohjaajan osassa Karoliina Eklund-Vuorela.


Esteri Hentunen on kultaisessa iässä ja muisti ei ole enää se parhain, se lähimuisti. Aija Kajama tekee luontevan ja lämpimän roolin niin lutusena Esterinä, joka kaipailee omaa Reinoaan ja jolle kahvi ja pulla on elämän ykkösasia. Reinon osassa Heikki Tanttu, joka venyy myös Pekaksi hoivakodissa.

Tyttäret yrittävät parhaansa mukaan jeesiä äitiään, ensin kotona, mutta kun siitä ei oikein tunnu tulevan mitään, niin vuorossa on palvelukoti. Niitähän riittää ja tyttärillä alkaa kilpailutus parhaimmasta paikasta.


Hoivakoteja piisaa ja kaikilla on jos vaikka minkälaisia palveluja, mutta onko tilaa. Kun vihdoin löytyy paikka, niin Esteri luulee olevansa risteilyllä. Tässä näytelmässä huumori kukkii, vaikka tarinan ydin on siinä. että totta kaikki tyynni. Liikutukseltakaan ei voida välttyä.

Tia Aronen on kahdessa roolissa. Hän on Heta-Maija, Esterin tytär, joka vaikuttaa kovasti oppineelta ja tuo sen esille. Sitten hän on Saimi, mummu hoivakodissa, jolla ei ole hampaita.

Ulla Tiainen venyy moneksi. Esterin tytär Helinä ja Tyynen rooli hoivakodissa. Lisäksi; "Ole hyvä, sulje ovi"!

Emilia Kiesilä on myös Esterin tytär, Hanna, jolla tuntuu olevan aina kiire töihin. Ilman kiirettä sen sijaan Hilman osa muitten vanhusten joukossa.

Nea Paajanen on se tyttärentytär Moona-Maikki, joka ehkä parhaiten ymmärtää Esteriä. Lisäksi hän esittää hoivarobotti Liisaa ja vähän muutakin.

Mira Hellin osa on olla hoivarobotti Matti ja sittemmin myös ihan oikea hoitaja, jolla on ihan liikaa töitä, mutta aika lailla hyvin tuntui pärjäävän.


Ilta ehtii on upea näytelmä, missä on kaikkea sopivasti. Se on rakennettu niin hyvin ja taidolla, että kaikki sujuu. Näyttelijät ovat uineet rooleihinsa kiitettävästi ja oli ilo nähdä se roolista toiseen muuttuminen. Aija Kajamalle iso hali suuresta työstä, hän sai yleisön niin nauramaan kuin itkemäänkin.

Niin kovasti on suosittu tämä esitys, että kannattaa varata liput etukäteen!!!
Varaukset: 040 354 0116

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo

maanantai 5. elokuuta 2019

Aleksanteri ll:n aikaan - kansanooppera

Kansanooppera on sitä lajia, mitä miekin ymmärrän, kun ei lauleta korkeelta ja kovaa, vaan ihan sillai kansantajuisesti helppoa ja vaivatonta kansan musiikkia. Aleksanteri II:n aikaan esitetään Elimäellä, museoalueella, joten hyvin pääsee aikamatkalle.

Jouni Sjöblom on jälleen tehnyt ihailtavan suuren työn, kun on käsikirjoittanut ja säveltänyt kansanoopperan. Kaikki laulut ja niihin sanat, no ei ihan, sillä kyllä Maamme-laulu ja Oolannin sota taisvat olla jo ennestään tehtyjä. Vaan siis pääosa lauluista on Sjöblomin loihtimia.

Aleksanteri ll:n aikaan on historiaa ja meidän nurkilta, koska yksi pääosista on Jaalan Rinssillä, vääpeli Juho Prins´llä.. "Juonen taustalla ovat Kouvolan kylän Mäkikylän tapahtumat vuosina 1853-1870." Oikeesti nämä henkilöt ovat siis joskus eläneet eli ei heitä keksitty ole.
 Koko huikean spektaakkelin on ohjannut Piia Kleimola. Hieno lavastus oln työryhmän. Puvut, jotka ovat niin ajanmukaisia, että itekkin haluaisi sellaisessa vermeessä olla, niin Seija Kiuru-Lavaste pätevine naisineen ja XAMK ovat loihtineet ne hamoset yms.

Kuva Iiro Viitala

Aleksanteri II oli edistyksellinen keisari, jota tässä kansanoopperassa esittää Hannu Kuoppamäki. Jaalan Rinssi lähtee sotaan ja osassa oli Terho Happonen. Jotenkin sympatiat kallistui nuoren Rinssin osaa esittävään Luukas Kaskimaahan, joka oli estraadilla kuin kotonaan. Rinssillä jää morsian Maria Wilhelmiina ikävöimään ja hänen roolinsa kauniisti vetää Sara Hautamäki.

Koko esitys etenee niin, että yleisö voi seurata sitä Libretosta. Hyvä, etten alkanut laulaa tai lausua mukana. On puhekuoroa, josta ihan väistämättä tuli mieleen rap, no antaakaa anteeksi, ei tietenkää muuta kun äkkiä miun mielessä.

Kuva: Jouni Sjöblom

Muutenkin oli mukavaa, kun lapsia oli mukana. Koska mikäs tarina se sellainen on, missä ei lapsia olisi. Kiva muistinpalautus oli sekin, milloin kansakoulu aloitti. Opettaja Fanny Gestrin (Mia Suursalmi) tarkastaa lapsia Petter Erik  Lindholmin (Heikki Heinonen) kanssa Mustilan kansakoulussa.

Oli Johan Didrik Petterson (Ossi Koivusaari), Kouvolan kylän kauppias, joka tuntui ostavan vähän sitä sun tätä. Hänen kauppansa edustalla sai kuumaa kahvia ja rinkeleitä ja mikä parasta, kiertävät sirkuslaiset esittivät temppujaan. Tykkimäen sirkuskoululaiset olivat elementissään. Johan Didrik Petterson oli kovasti myötämielinen ja teki itseään kansalle tykö, kävipä miunkii kättä suuteloimassa.

Kuva: Jouni Sjöblom

Jos historiaa voi kertoa näin, laulamalla ja tanssimalla, niin miten se voikin olla mielenkiintoista ja hauskaa. Suuri määrä ihmisiä on estraadilla, on kuoroa ja tanssijoita, niin ja bändi! Esitys sujuu letkeästi ja iloisella mielellä, niin että yleisö ei kerkee katsoa kelloa eikä haukotella. Väliajalla ja esityksen jälkeen kuulin, kuinka ihmiset puhuivat, miten oli hyvä ja hienosti esitetty ja mie vaan nyökyttelin.

Enempää en kerro, menkää ja kokekaa. On meinaan niin kokemisen arvoinen esitys.

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Muistiinpanoja KymiLibri-messuilta pe-la

KymiLibri messut jatkuivat hyvällä vauhdilla perjantaina 19.7, joka oli se päivä, jolloin en päässyt mukaan, mutta kuulin kyllä siitä, mikä hulppea meininki siellä oli ja mistä kaikesta jäin paitsi.

Galleriassa oli mm. Johanna Hasun uusimman runokirjan Karataan, julkkarit ja se julkistettiin musiikin voimin, sillä kun heti perään oli kahvikonsertti, missä Johanna Hasu lauloi ja soitti pianoa, Katariina Ruokonen alttoviuluili ja Päivi Stenvall huiluili.
Oli siel ollu kaikkee dekkarijuttujakin, missä Timo Sandberg, Jorma Hyvönen, Jasu Rinneoja ja Riku Talvitie olivat olleet estraadil.

Anjalankosken teatterilavalla oli ollu maailmanpolitiikan paneeli, missä olivat Mika Hentunen, Kerstin Kronvall, Hanna Wass ja Mika Aaltoila puhumassa niin mielenkiintoisista asioista, että porukkaa oli ollu tuvan täydeltä ja ylikin.

Wanhassa kirjahallissa oli myös kaikkea kivaa, mm. Dekkaristipaneeli, Antero Jakoilan kirjan esittely, kirjallinen musikaalikonsertti ja vielä Livekirjoitus Mooses Mentulan ja Masinaattorit-yhtyeen parissa.

Lisäksi kaikki etäkohteet Stora Enson tehtaankerholla, Anjalan kartanolla ja jokiristeilyillä.

Oli ollut hauskaa ja kivat niille, jotka siitä pääsivät osallisiksi!

Minä astuin remmiin lauantaiaamuna!

Heti kirjailijan kanssa aamukahvilla, jota veti Harri V. Hietikko, niin sen jälkeen oli Galleriassa Katariina Hakaniemi haastattelemassa Pirkko Lahtea. Väkeä oli niin runsaasti, ettei sekaan mahtunut. Eikä ihme, välillä kävin jostain raosta kuuntelemassa, miten oli lupsakkaat jutut ja niin tolkulliset.
Heti perään oli "Yhden kerran terapia", Katariina Hakaniemi ja Henna Hovi ravistelivat terapiaan liittyviä ennakkoluuloja.

Teatterilavalla oli tietokirjailijat esillä ja ensimmäisenä oli Seppo Aalto kertomassa kirjastaan Kapina tehtailla, mikä voitti vuoden 2018 Tieto-Finlandian.


Kuulijoita oli aina porstuaa myöten. Kirjaakin  on myyty jo noin 10 000kpl, eikä ihme, onhan se niin lukemisen arvoinen opus.


Hänen jälkeensä nousi lavalle Ulla-Maija Sievinen, joka kertoi upeasta Kymijoki-kirjasta, missä kuvituksena on pääosin Eero Ravin postikortit. Heti sen perään oli...


Merja Naroma kertomassa kirjastaan Puutarhatuliaisia. Kun häntä kuunteli, tuntui, että kaikki puutarhahommelit ovat ihan simppeleitä. Vielä Merjan jälkeen oli Olli Sarpon haastateltavina  Ritva Kattelus ja Tom Jokinen Eläkettä & eliksiiriä-kirjastaan. Siinä vaiheessa siirryin jo takaisin pääpaikalle.

Wanhassa kirjahallissa oli Kymijoki-tunnelma täysin lainein, sillä siellä oli Joki-kirjoituskilpailun julkistus, Joki-lauluja ja Joki-tauluja, Kansanoopperakuoron esittämiä Kymijoki-aiheisia lauluja.


Etäkohteissa tapahtui myös, kuten mm. Anjalan kartanolla Tarja Jussilan kartanoromaanin esittely. Ravintola Vanhassa Viialassa kapakkanäytelmä ja kirjamessujen housebändi JTG.
Minä jäin kirjahallille, sillä olin jo kuullut, että oli luvassa melkoista rytkettä. Illan nupiksi kun esiintyi Vokki-yhtye, aiheenaan kansankuvauksia suomalaisessa kirjallisuudessa. Äkin voisi kuvitella, että saattaisi olla tylsä pala, mutta ehei, meno oli muhkea ja biisit ihan loistoluokkaa. Kun vielä lopuksi tuli heavya, niin meinas olla niin, että tunnelma oli katossa. Olin jo aiemmin huudellut, että soittakaa Paranoid, niin kappas, sehän kuultiin!! Samoin kuin Smoke on the water. Mutta - Aleksis Kiven sanoin.




Olin ihan innoissani, enkä ollut ainoa. Meillä kaikilla oli niin mukavaa ja kun vihdoin pääsin kotiin ja painoin pääni tyynylle, päässä soi edelleen.... Viimeinen ajatus oli se, että olipa taas hieno päivä!

Kuvat. Elina Winne, video:Kini Laine

lauantai 27. heinäkuuta 2019

Muistiinpanoja KymiLibri-kirjamessuilta - torstai!

Kouvolan Myllykoskella tapahtui jotain todella upeeta, sillä siellä oli Kaakkois-Suomen ekat kirjamessut, keskellä helteisintä kesää, 18.-21.7.2019.
Minulla oli ilo ja kunnia olla mukana talkoolaisena ja vieläkin elän jälkimainingeissa. Nyt ihan pintaa raapaisen ja kerron valittuja paloja siitä, mitä siellä tapahtui.


Torstai oli ensimmäinen messupäivä ja messut avasi kirjailija Jyrki Vainonen, Kulttuuritalo Wanhan Rautakaupan Galleriassa. Samaan aikaan Wanhassa kirjahallissakin tapahtui, kun siellä myyjät olivat valmiina ja pian sielläkin alkoi ohjelma, Kirjaa kirjoittamaan, missä Kirsi Pehkonen, Olli Sarpo ja Jorma Hyvönen keskustelivat kirjan kirjoittamisesta ja kuinka sitä alettiin työstämään yhdessä yleisön kanssa. Hitto, mikä tarina syntyi!


Ihmiset, kaikki kirjoja rakastavat tai niistä vähänkin kiinnostuneet olivat kiitettävästi löytäneet paikan ja osallistuivat tapahtumiin. Kirjakaupan galleriassa tapahtui kaiken aikaa ja jo paikka on kaunis ja juuri siellä oleva Sissi Ramstedtin upea näyttely hiveli silmää ja sielua.


KymiLibri-messujen äiti Tarja Tornaeus pääsi tulkkaamaan Kirjapaino Petro Ofsetasin myyntijohtajaa Kamile Kalibataitea, kun hän kertoi kirjapainotaidon trendejä. Taustalla kirjailija Jasu Rinneoja, Gallerian messuisäntä.

Paljon muutakin tapahtui Galleriassa, kuten siellä Helena Berg lauloi viisi laulua Kuoleman joutsen-sarjasta, säestäjänään Johanna Hasu. Kaikki eivät mahtuneet Galleriaan, mutta kuulivat kyllä kaupan/kahvilan puolella ja liikuivat hissunkissun hiljaa.

Ronald Tõnisson, virolais-suomalainen ortodoksipappi, ratikkakuski ja kirjailija,  otti yleisönsä niin, että kirjakauppa kävi kuumana. Harmi, etten itse kerinnyt häntä kuulemaan, mutta ehdottomasti aion tutustua hänen tuotantoonsa.


Samaan aikaan Wanhassa kirjahallissa esiteltiin kirjailija Laura Laakso kirjastaan Milkyway. Heti siihen perään saimme upota nostalgian syövereihin, kun lavalle astui Kisu. Elina Saksala on tehnyt elämänkertakirjan Kisusta ja hän hoiti haastettelun. Mukana oli myös Harri Saksala, jolla on pitkä musiikillinen taival Kisun kanssa. Kaiken kruunaukseksi Kisu lauloi, kun Harri hoiti taustat. Kyllä vesi hulvahti silmiin, kun hän lauloi Kun paljon antaa...
Onneksi en ollut ainoa, joka siellä liikuttui!


Reippaat opiskelijat, Anna Kosola ja Maija Kärkkäinen haastattelivat kirjailija Olli Sarpoa ja hyvin vetivät. Elina Saksala  haastatteli vielä Ella Laurikkalaa kirjastaan Siirtolainen.


Päivä päättyi siihen kun Myllykosken Metallimiesten kuoro lauloi "Suomirockin rakkauslauluja".  Vokki-yhtye hoiti soitannan, kapellimestarinaan Jouni Sjöblom. Harri Saksala juonsi koko konsertin ja me yleisössä olimme ihan täpöllä mukana, etenkin viimeisen biisin aikana, Vielä on kesää jäljellä, kun saimme tanssia ja laulaa mukana. Biisi soi päässä vielä silloinkin, kun vihdoinkin painoin pään tyynyyn.


Kuvat: Kini Laine

tiistai 23. heinäkuuta 2019

Muistojen Bulevardi

Laila Kinnunen on nimi, jonka tälläset keski-ikäiset harakat muistavat jo lapsuudesta asti. Laulut ovat tuttuja ja tarina on tuttu. Nyt sen on luonut käsikirjoittamalla ja ohjaamalla Valkealan kesäteatterin lavalle Virve Mattila. Muistojen Bulevardi - säkeistöjä Laila Kinnusen elämästä.
Tässä on minun säkeistöt:


1. säkeistö: Virve Mattila on myös Lailan osassa, ikään kuin kertojana kommentoimassa, miten ne asiat oikein meni. Hyvin "lailamaisesti" hän lauloi ja ihania biisejä. Kaksi toimittajaa on tekemässä juttua Lailasta ja samalla on haaveissa tähteys. Johanna Immonen Jeminan roolissa ja Päivi Teräväinen Sirpan osassa olivat todellisissa sivurooleissa.

2. säkeistö: Nuorena Lailana nousee suorastaan pääosaan Riina Mattila. Kantaa asunsa ja ne korkkarit todella hyvin, puhumattakaan sitten laulusta, mikä solisee kuin kevätpuro. Laila Kinnusen sisko on myös esillä, sillä Ritvan osan esittää Salla Vainio. Vaikka onkin "vain" sisko, niin kyllähän se Ritvakin lauloi ja sen Salla antaa kuulua tosi hienosti. Niin ja koska olin ensi-illassa, niin oli siellä se ihan oikea, aito ja elävä Ritva Kinnunen! Lisäksi Ritvan tytär Pauliina, joka lauloi herkästi Toiset meistä...


3.säkeistö: Porukkaa oli kuin meren mutaa tai kuin italialaisen perheen ruokapöydässä. Suurin osa porukasta muuntautui aina kohtaukseen kuin kohtaukseen. Heille iso kiitos siitä, että jaksoivat muuttua, olla milloin mustassa peruukissa, milloin uimapuvussa. Laulu ja leikki, tilanteet olivat
hallussa.




4. säkeistö: Iso plussa puvustukselle, missä helmat heiluivat ja panin merkille hienoja yksityiskohtia. Ihan tuli sellainen olo, että itekkin olisi halunut hameeseen, mutta onneksi se tila meni ohi.

5. säkeistö: Bändi oli ihan yli kylän! Arto Karnaattu on hauska kapellimestari, sillä kesken kaiken voi vaan hypätä estraadille replikoimaan. Elävä musiikki tekee kaiken niin eläväksi.

Suositus teille, heille ja keille, että jos tykkää Lailasta ja miksi ei tykkäisi, niin tässä olisi oiva paketti.

Kuvat: Vesa Sailio