sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kymijoki-antologia eli Kulttuurimatkailua kotikonnuilla

Pyhäaamu valkeni ja valittavana oli joko se, että murehtisin kotona surullisia asioita tai lähtisin Voimateatterin bussimatkalle. Valitsin sen bussimatkan ja niin tuli melkein lentävä lähtö.
Kulttuurimatkailua kotikonnuilla, mikäs sen parempaa - vuorossa oli Tienraivaajia, Persoonia ja Unohdettuja naisia ja reitti oli Kuusankoski - Enäjärvi - Sippola - Elimäki - Koria.

Voimateatteri on nyt värkännyt Piia Kleimolan johdolla aivan ihanan tavan kertoa ihmisille paikkakunnan historiaa, esitellä menneitä ja tutustuttaa paikkoihin paikan päällä. Bussi kuljettaa kaiken aikaa portailta portaille. Kun hyppäsin bussiin Matkakeskuksesta, siellä oli vielä tilaa, mutta kun poikkesimme Kuusaalla Taideruukilla, niin sieltä tuli loput ja ei varmaankaan montaa paikkaa ollut tyhjänä.
Siel se jo ol taiteilija (Seppo Lahtinen), joka maalas, sateest huolimatta. Onneks ol tehtaan pyykkäri (Paulette Etelävuori), jol oli hälle lämmint mehuu sukan varres ja piparii... Me kattelimme heit bussin ikkunast, ku sitä enne pyykkär ol käyny haastelee meil omast elämästää ja vähä sen maalarinkii.
Kuppari-Hanna (Piia Kleimola) hyppäs kyytii kans ja siit se meijän matka alko. Hanna haastel mukavii ja lupas liekkikupata meit, jos o tarvis, ku siin menee samal ihokarvatkii. Ei olt jonos kettää.

Meil ol siis nii taitava kuski, jot kaik pienimmätkii polut hää ajo ja kuletti autoo nii ku ois ennenkii ajant. Mikäs meijän ol olles, ku vettä tuli välil taivaha täyelt, mut ei myö pahemmin päästy kastumaa.
Enäjärvel, meil ol vastas kaffitus. Siis kaffii ja nisuu ol tarjol. Iän kaike vanhal seuratalol, mikä raasu rakennus näytti hiuka väsyneelt, mut siel ol Matti (Asko Rämä) haastaas meil nii mukavii, jot kyl ol helppo kuunnella. Vähä myö saatii vihii, jot Kuppari-Hannalla ois olt jotaa mieltymyksii hänt kohtaa.


Ai nii, meinas iha unohtuu, et meil ol linja-autos tunnelmaa, ku siel ol mykkä muusikko (Heikki Frimodig), joka vetel kurttuu menne tulle nii lupsakkaast, jotta miekii tunnistin biisit. Ainoo biisi, mikä esiteltii ol se Kalastaja-Eemelin valssi, mut miepä en kerrokkaa miks, vaa iha ite saatte mennä sen tarinan kuulee.
Seuraava etappi ol Sippolas, vanha meijer, mikä nykysiltää toimii Taidekeskukseen, Antares. Ai maheto, mite ol meijerist pykätty komia taiteel siunattu tila.
Kuppari-Hanna meijät sinne ohjas ja mite sillo olkii poutane hetki.

Kateltii hianoi taiteit ja sit myö nähtii lyhyt elokuva, mikä veti kaik hiljaseks. Vast bussis saatii taputtaa ja siel myö kuultii mist oikee ol kysymys ja taas oltii aika vaisun olosii. Melkose vaikuttavaa.
Sippolast meijä matka jatku Elimäel ja siel Mustilan entisee kouluu, mis ol jo ovel vastaa ottaas Virkamies Petterson (Ossi Koivusaari) ja ku sisäl päästii, nii soppatarjoilu!!!

Aiperskutti, mite ol suun makust. Mie olin nii otettu, ku kerrankii ei olt seisovaa pöytää, vaan kaik ol nii nätist katettu. Jokaisel oma paikka, pöyäs oikeet ruisleipää ja voita, vesi kaaettu valmiiks lasii ja sit tuotii höyryävät soppakupit, jotka sopi kaikel kansal, vaik ois olt millane ruokaesto. Nam! Ite emäntä Maria Tigerstedt viel suostu kertoo, kui se soppa ol valmistettu - Kiitos!
Ei iha keretty alottaa syömää, ku opettajaneiti Fanny Augusta (Satu Rautiainen) hyökkäs mukaa eikä antanu meijän syyä, ennen ku ol ruokarukous luettu. Kukaa ei uskaltanu jäähä istumaan ja ei siinä vielä kaikki. Sitä juttua piisasi aina virren veisuuseen asti.


Elimäelt matkasimme Korialle ja siellä sellaiseen museoon, jota ei moni tiedä! Aivan mykistävä paikka ja sinne pääsee nyt tällä reissulla. Vettä tuli siihen malliin, että jätin makean yllätyksen väliin ja tutustuin paremmin museon tarjontaan.

 Loppuhuipennus ol Korial, Kymijoen varres, mis Nadja (Sara Hautamäki) kertoi oman tarinans, ei hemmetti!


Viitisen tuntia olimme matkalla, mutta ajallisesti sitä ei huomannut. Kerrankin olin matkalla niin, että sain ihailla maisemia, nauttia vain siitä, kun joku muu ajaa, joku kertoo, mitä saamme kokea.

Olen taas onnellinen, että olen saanut kokea jotain ainutlaatuista. Soisin samanlaista oloa muillekin! Menkää ja osallistukaa Voimateatterin Kulttuurimatkoille!!!



tiistai 25. heinäkuuta 2017

Vaahteramäen Eemeli

Kerkesin Korvenkylään! Olisi se ollut ihan hirweä tappio, jos en olisi ja niinpä kättelin itteäni, että pääsin näkemään Vaahteramäen Eemelin! Mitä tälläinen keskiäkäinen eukko siitä saa irti, niin kaiken! Kyllä juttu on niin, että meidän sukupolvi katteli Eemeliä telkkarista ja oli se niin hauskaa, että vieläkin muistaa. Muistan senkin, että Kouvolassa oli 1970-luvulla Eemeli-kilpailu! Olisin niin halunut veljeni siihen, sillä sekä ulkonäkö, että metkut olivat niin presiis, mutta kun ei veljeni suostunut, nakitettiin siihen serkkupoika ja hänkin sai kolmannen sijan! Mutta - asiaan!

Korvenkylässä pääsi niin fiilistelemään, kun oli sellainen Eemeli, että ei paremmasta väliä! Tuomas Tonteri on ihan tähti! Koko esityksen ajan ihmettelin, miten niin nuori poika olikin rooliinsa uinut. Ihan oli Eemeli ! Osasi olla koko ajan niin täysillä mukana ja minkä panin merkille, oli joukkuekohtauksissakin kuin kala vedessä!

Eemelin pikkusisko Iida, jonka Eemeli vetää lipputankoon! Kiva, taaskaan aikuiset eivät ymmärtäneet. No, Iidan roolissa vuorottelivat Inka Jokela ja Venla Lehikoinen. Olen aina otettu, kun lapset pääsevät näyttämölle, koska siinä vaan on jotain niin luontevaa ja aitoa meininkiä.

Aatu ja Liina! Kuka muistaa ne siitä Tv-sarjasta, käsi ylös!? Aatun roolin veti Roni Mäkinen just niin verkkasesti kuin se Aatun kuuluikin olla. Niin ja hei, tämä Aatu osasi viheltää, Wau!! Eikä siinä vielä kaikki - laulukin sujui niin, että se osui ja upposi.
Entäs sitten Liina! Voi herttinen sentään, sellanen säpäkkähän se Liina oli, kaiken aikaa haaveili Aatun kanssa kihloihin menosta ja ei oikein tykännyt Eemelistä. Liinan roolissa vuorottelivat Vilma Halme ja Piia Jussila. Loistavaa piikailua.


Eeeeemeliiiii!!! Niin, Eemelin isä, Anttoni. Aina se, joka Eemeliä kiikutti verstashuoneeseen, kun poika-poloinen oli muka aikuisten mielestä tehnyt metkuja. Kyösti Vuorela kompuroi, kaatuilee ja on oikein hölmö niin hyvin, että sitä jää miettimään, sattuiko kertaakaan. Mahtava suoritus!


Korvenkylän kesäteatteri, mikä sijaitsee siellä keskellä ei mitään, on taas lunastanut paikkansa. Kyllä sillä sakilla osataan yleisö ottaa. Oli sitten minkä ikäinen tahansa, niin nauttii varmasti esityksestä. Se on loppuun asti hiottu. Joukkokohtaukset sen kruunaa, sillä ne ihan oikeasti sujuvat, huolimatta siitä, että porukkaa on paljon ja kaiken ikäistä.



Kuvat: Kari Huusari




perjantai 21. heinäkuuta 2017

Seitsemän suloista syytä

Haminan kesäteatteriin tulee vaan joka kesä lähdettyä ja koskaan ei ole pettyä tarvinut. Ei tänäkään kesänä ja siihen on Seitsemän suloista syytä, ohjaus ja käsikirjoitus Antti Sevanto.

Hyvä, miepä kerron teille seitsemän suloista syytä lähteä Haminan kesäteatteriin:

1. Haminan teatteri värkkää joka kesä aina niin herkullisen tarinan, että sen seuraamisesta nauttii ja siitä tulee hykerryttävä fiilis. Seitsemän suloista syytä on se tämän kesän kutkuttava juttu!

2. Romppaisen perhe/suku!!! Ihan mahtavaa, kun koko sakki kokoontuu mökille ja miten sitten sattuukin, että joku heistä voittaa lotossa!

3. Noora Kankaanpää os. Romppainen huomaa, että perskutti, lotossa kaikki oikein?! Mari Teittinen säheltää tässä roolissa juuri niin sekopäisenä kuin voisi kuvitella ittensäkin, kun kaiken arjen keskelle paukahtaa 17 miljoonaa! Papukaijamerkki sille, että heti aluksi kastelee ittensä ja vetää koko spektaakkelin läpi niissä samoissa vaatteissa!!!

4. Samuli - Nooran mies, jonka roolissa Juha Vilkki on kyllä ihan onnen omiaan. Nooran ja Samulin suhde oli niin aito. Uskottava ja sellainen vilpitön. Koko yleisö huokaisi syvään, kun Samuli lauloi Nooralle.

5. Lapset/nuoret!!! Olen aina innoissani, kun mukana on lapsia ja nuoria. Nyt oli ja kyllä oli reipasta ja pirteää huomata, millaisen pikantin maun näytelmälle antaa juuri se, että on kaikenikäisiä mukana. Oikeassa ja elävässä elämässä on lapsia ja nuoria ja ne tuovat sinnekin oman osuutensa. Jokainen teki oman osuutensa niin hyvin kuin saattaa. Lapset olivat lapsia ja nuoret nuoria!

6. Pertti!!! Pertti Rönkkö, kaatopaikan valvoja! Jan Mykkänen on taas elementissään, sillä kyllä - ihan on meno ja meininki kohillaan, kun Pertti panee parastaan. Roska-räppi oli heti niin hyvä, että meinas mennä housuun, kun niin nauratti. Kun Pertti huusi mennessään: Mie oon Kingi, kaikki huutaa mun nimee....ni jo vot, se oli ihan eetvarttia!

7. Musiikki!!! Hei, nyt kuultiin mitä hienoimpia biisejä, sanoitukset vaan olivat hiukan erilaisia ja niin huvittavan osuvia, että pois alta. Seitsemän suloista syytä on musiikkikomedia, missä on enemmän kuin kolme kertaa seitsemän suloista biisiä! Nauratti ja herkisti, kuten koko esitys. Koreografiatkin (Titta Tunkkari) svengasi kuin hirvi!

Siis, kyllä kannattaa mennä Haminaan ja siellä kaiken muun lisäksi kesäteatteriin! Tulee vaan niin seitsenkertaisen suloinen mieli ja sielukii tykkää.  Koko väki antoi kaikkensa ja sen huomasi.

Kuvat: Sofia Virtanen



sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Rakkausresepti

Valkealan kesäteatterissa oli melkosen mukavaa viettää aurinkoista pyhäpäivää Rakkausreseptin parissa. Tämän kovasti hupaisan näytelmän on ohjannut Markku Kekki.
Rakkausresepti on Tanja Puustinen-Kiljusen käsikirjoittama hulvaton tarina Pakaranmutkan kylästä, missä on niin hiljaista, että poliiseillakaan ei ole juuri mitään tekemistä, paitsi Valte...

Valte tai oikeesti Valdemar on kyllä koko kylän veijari ja koko näytelmän hauskuuttaja. Juha Pere on hypännyt sellaisiin nahkasaappaisiin, että kyllä toimii. Juttu meinaan ei lopu. Valte on vaan jotenkin niin sympaattinen!
Poliisit ovat tarinan keskiössä aika lailla. Tervo ja Tanttu. Vesa Lipsanen ja Päivi Teräväinen pistävät yleisön naureskelemaan poliisien kustannuksella. Tervo on rakastunut Iirikseen ja sille tarttee kirjoittaa kirje. Tanttu hommiin, viallisella kirjoituskoneella. Ei mene ihan niin kuin pitäisi ja farssia pukkaa.


Pakaranmutkan terveyskeskuksessa on lääkärin paikka auki ja kun Kaarlo Kaikkonen pelmahtaa paikalle, oletetaan ilman muuta hänen olevan se odotettu lääkäri. Tomera sairaanhoitaja Henna ottaa Kaarlon avosylin ja suulaasti vastaan, joten ei ole Kaarlolla vaihtoehtoja. Timo Lehmusmetsä valelääkärinä on niin luotettavan oloinen ja uskottava, että minäkin uskoisin häneen. Tällä kertaa Hennan roolissa oli Mirva Luoma  ja hän se varsinainen sisar hento valkoinen oli. Tavan tarinaniskijä, joskin kyllä totuuden pikkujyväsiä oli joukossa.

Iiris Hentonen, huippujuoksija! Hän se loukkaa jalkansa ja kerrankos sitä lääkäri potilaan kotiin kantaa. Jenni Rautiainen tekee pirtsakan roolin juoksemalla ja olemalla niin ihana Iiris, että jopa valelääkärikin pehmenee. Iiris asuu sisarensa kanssa, joka on Kukka Henttonen ja niin eri kaliiperia kuin Iiris. Siitäkin huolimatta tulee sekaannuksia tai ehkä juuri sen takia. Kukkana kukkii Leena Huuhilo, joka odottelee merimiessulhastaan Pär-Alfonsia. Ari Teräväinen tässä roolissa ei juuri sanaile tai mitä nyt vähän, ruotsiksi.

Kaarlo Kaikkosen sisar, Vilma Kataja, saapuu myös kylälle. Ei mikään kiltti pikkusisko vaan punkkari, jolla on rikolliset harrastukset. Heidi Pere on kyllä niin glitteriä ja ketjua täys, joten hyvin menee punkkarista. Antto, Altti ja Venni Lehmusmetsä keekoilevat niin Ryttsen veljessarjana kuin punkkarikavereina. Kertakaikkiaan mahtavaa, että on nuoria mukana ja millä tyylillä vetelivät räpit sun muut! Oli sitä messevä seurata.

Valkealan Rakkausresepti on esitys, mitä on kiva katsoa, hauska ja harmiton, mistä tulee hyvä mieli. Roolit on hyvin rakennettu ja replikointi sujuvaa ja niin vastaanotettavissa. Ihan vilpittömästi voin suositella poikkeamista Pakaranmutkan kylän tapahtumia seuraamaan. Pakarat ei puudu eikä juoni mutkittele. Niin ja kyllä oli musiikkiakin!

Kuvat: Anu Karjalainen

Kokkisoppa

Jaalassa on nyt keitetty sellainen soppa, mistä voi ammentaa itselleen kesäillan antoisat antimet. KOKKISOPPA on tarjolla kesäteatterissa ja sen voi nauttia hyvissä maisemissa ja ihan istuallaan. Kokkina häärää Timbe! Varsinaisen sopan on kasaan keitellyt ohjaaja Irja Ahtovirta.
 
Timben nahkoissa tuskailee Jyri Turunen, joka on roolissaan juuri niin syvällä, että sitä miettii, miten siitä voi selvitä. Koko kroppa ja ilmeet ovat käytössä! Timbellä pitäisi olla kaikki hyvin, kun on mainetta ja kunniaa, rahaa ja naisia, vaan voi-voi! Kirjanpitäjä Sanna Koskela, jota mainiosti esittää Tiina Klemola, pelmahtaa paikalle ja ilmenee, että oikeastaan mikään ei ole niin kuin luulisi. Ei, huolimatta siitä, että Sanna ja Timbe tuntuvat olevan naimisissa, vaikkakin erossa.

Naisia Timbellä siis on, erilaisia ja erikokoisia ja eri tarpeisiin. Lisa Lahtinen on tuoreimmasta päästä. Anne Nyström on tässä hepsankeikka-roolissa lyömätön.
Timben "kotihengetär", joka tekee ja osaa kaiken, myös kuulee kaiken, hän on Assi! Auli Kallio on vuodesta toiseen Jaalan kesäteatterin kutkuttavin tyyppi. Hänen ei tarvitse kuin hymähtää, niin jo vain alkaa naurattaa. Tätä mieltä on muutkin kuin minä, joten hehkutus tulee aika kuumana.


Tarkastaja Risk verotoimistosta tulee vierailulle. Arja Stolt on varsinainen tarkastaja, tiukka ja muka tarkka, kunnes tulee vitsin aika ja sen päälle naurut, niin meinasin tippua penkiltä.

Lisää naisia Timben elämään, sillä ylitarkastaja Doris Tarkka saapuu myös sopan keittoon. Annika Viantie saapuu tarkkailemaan, vaikka olisi luullut hänen olevan eräs Pirjo...
Timben soppa alkaa olla aika pohjaan palanut. Vielä kaivataan naista, joka on Veera Virtanen. Onko hän olemassa vai eikö ole?

Kokkisoppa on varsinainen kesäkeitto, raikas ja värikäs, hauska ja kaikin puolin viihdyttävä ja se tekee olon hyväksi. Se on helposti sulavaa, joten siitä ei tule vatsan puruja. Sitä voi nauttia koko porukalla ja siinä ei ole mitään liikaa eikä liian vähän.
Menkää ja kokekaa!

Kuvat: Elina Winne



lauantai 15. heinäkuuta 2017

Lännen pelurit

Tirvan Sanomat on ilmestynyt!!! Tirvalla on hutjakka meno päällä! Kesäteatteri vie meidät Villiin Länteen, no ei vie, sillä pysytään Tirvalla, missä on Lännen meininki. Eletään aikaa noin 100 vuotta sitten ja väitetään, että sellaista se elo silloin Tirvalla oli. Intiaaneja on ja kylä, missä saluuna, kauppa ja mikä porukka!!!

Suorastaan jähmettyneenä seurasin, mitä hemmettiä siellä oikein tapahtuu. Kylän sheriffi on Uljas Karhu, jonka roolin uljaasti tähdittää Simo-Pekka Patrikainen. Postineiti Santra Perälä piirittää niin tuskastuttavasti sheriffiä, jotta miten oli hupaisaa. Arja Siekkeli on tehnyt Santrasta juuri sellaisen naisen, mistä Kalle Lähde kertoo blogissaan Miehiään nyppivät naiset! Kertakaikkiaan mahtavaa ja miten tuodaan miehenkipeys loistavasti esille.

Kauppiaspariskunta on aluksi kuin suoraan sarjasta Pieni talo Preerialla. No, nyt ollaan kuitenkin Tirvalla ja kaikki on ihan muuta. Kauppias Juuso Saraste vaikuttaa aluksi nyhverölle, mutta kun häntä esittävä Jari-Pekka Muotio pääsee vauhtiin, niin siitä on nyhveröt kaukana. Rouva kauppias, Nelli Saraste on pikkasen tiukkis, mutta kun juttu etenee, niin hoh-hoi-jaa! Anne Nieminen on topakkana rouvana, jonka elämässä on myös pikkasen vipinää. Heidän tyttärensä Laura on aikansa pissa-Liisa, jonka roolin nokkavasti tulkkaa Anni Vesterinen.
Nyt on kyllä heti pakko mainita myös kauppiaan äiti, Perunatar Josefiina Saraste. Leena Muotio on aivan uskomaton. Kaikki replat koskettavat jollain lailla perunaa. Minä, joka voisin puhua perunasta vaikka viikon, olin haltioissani ja kerroin siitä tänään torilla perunakauppiaallekin.
Oma lukunsa on Ratto Lasi. Saluunan pianisti, joka tuntuu olevan kaiken aikaa pikku-hiprakassa ja jonka lausahdukset olivat ihan parhaita! Arto Karnaattu loisti tässä niin täysin. Pianon pimputtelu oli kuin kevyttä leikkiä ja entäs sitten se, kun vaikkapa "kaikki Väinöt olivat linnassa" ....


Intiaanit sulautuivat joukkoon hämmästyttävän hyvin! Intiaanipäällikkö Tuulenhuuhtoma pers... takamus perheensä kanssa esiintyi niin hyvin kuin vain Jaakko Pasi sen taitaa. Intiaanityttö Kuunsäde oli suloinen ja kun päästi äänensä kuuluville, sitä oli ilo kuunnella. Riina Mattila oli kuin Pocahontas.
Kylään saapui myös kaksi cowboy'ta, Väinö ja Vilho Palmu. Siinä sitten sekoitetaan pakkaa, kun nämä herrat hämmentävät kylän arkea. Kyseessä ei siis ole John Wayne ja Clint Eastwood vaan Sami Leino ja Jukka Tiitola. Sami Leinon lauluääntä saadaan kuunnella ja se kyllä hivelee, ihan munaskuita myöten.
Heidän hevosensa ovat myös ihan Ih-a-nissa rooleissa ja puhuivat suomea!!! Joona Oinas ja Jami Nieminen hevostelivat siihen malliin, että yleisö hirnui.

Saluunan Madame Rosa Matilda liikkui kaiken keskellä tai sivussa, välillä laulaen, välillä haikaillen. Virve Mattila oli ylväänä primadonnana tässä roolissa, mitä seurasi mielellään. Rosan rooli ei ollut Virven ainoa, sillä hän on myös käsikirjoittanut ja ohjanut koko spektaakkelin! Iii-haa-naa! Kässäri oli hyvä ja mielenkiintoinen ja piti katsojat otteessa.
Kylään saapui myös uusi opettaja, Jolene Sievänen, upeaääninen Salla Vainio, jota olisi kuunnellut enemmänkin.
Pappina saarnasi Jalo Pietari Peura, jonka epistolat hoiteli Marko Marttinen.


Koko Lännen pelurit- tarina on hauska ja pieniä yllätyksiä täynnä! Onko kellään ihan puhtaat jauhot pussissa? Jokaisella tuntuu olevan luuranko kaapissa... Koko porukka veti tämän niin antaumuksella, aina saluunatyttöjä ja kylän tyttöjä myöten. Musiikki oli hyvin valittu ja sitä oli sopivasti. Bändi pani parastaan! Melkoinen meininki!
Menkää kattomaan - mutta yksi pieni varoituksen sana:
Varokaa tätä suloista inkkaripoikasta (Eino Pasi), sillä se saattaa viedä huomion kaikesta muusta!



Kuvat: Jukka Autti






tiistai 11. heinäkuuta 2017

Ollaan ihmisiksi - Rock-kupletti Juice Leskisestä

Iitin kesäteatteri tarjoaa nyt keikan - Juice astuu lavalle ja vetää melkoisen setin! Maamme-laulu nostattaa heti alkajaisiksi koko yleisön (jota on kaik penkit täys!) ylös ja mahtipontisesti laulamme ihan kaikki yhteen ääneen, ääni väristen, ihan kuin olisi voitettu joku kilpailu....

Noh, Tango Iloharjulla soi helähtää Iitin mikälieharjulla ja ilo on meissä, vaikka joskus sitä miettii onko se sittenkin Kaksoiselämää. Vaan kun soundit puskee Juankoski here i come, niin melkein tuntuu, että joo, mie tuun. Mie en ookkaa enää se keski-äkäinen kesäteatteriyleisön täti, vaan mie oon se 15-vuotias tytönhupakko, joka näitä biisejä kuunteli ja haaveli, että Luonas kai olla saan.

Ei elämästä selviä hengissä, mikä pointti Juicelta, jota tässä Iitin keikalla esittää mm. Janne Aalto. Ei sentään varmaan tai ainakin luulen niin, ole mikään Panomies, joka hommat ties. Sen sijaan tämän kupletin on ohjannut Jan Nyqvist ja varmasti rakkaudella ja ammattitaidolla eikä ole se Mies joka rakastaa itseään. 

Olipa kerran perhe, missä oli mummo, isä ja äiti ja heillä poika Jussi. Mummoltaan Eevalta (Sari Rajulin) kerrotaan Juicen perineen Per Vers runoilija - taidot. Eeva-mummo laukoi elämän totuuksia siihen malliin, että Heinolassa jyrää oli kärpäsen surinaa. Syvänmerensukeltaja tulee mummostakin, kun aika jättää ja panee katumaan. Kaikesta huolimatta parhaimmat naurut herutti juuri mummo, totuus on niin totta ja oikein lausuttuna hupaisaa.

Musta aurinko nousee, ainakin kovin musta se on silloin kuin Juicen isäpuoli Kuikka on kuvioissa. Pasi Taavitsainen onnistuu  hienosti tämän kusipään esittelemään. Varsinainen Pyhä toimitus on kun mies ei toimita oikein yhtään mitään. Myrkytyksen oireet puskee pintaan, kun hän tinttaa kiljua tämän tästä. Hyvän esimerkin antoi Juicelle, joka noin yleensä ottaen oli kiitollinen siitä, että pää toimii, viis kropasta.

Kuopio tanssii ja soi, melkein kuin Iitissä, paitsi ettei tanssittu. Soi sitäkin paremmin. Välillä sydäntä särki, kun Juicen äiti Eini ( Marja Tuominen) oli niin kovin suruinen. Ei ollut hänen elämä kuin Marilynilla. Onnellisten tähtien alla ei ollut hän, taisi olla hänen taivaalla vain Paperitähdet.

Oliko se nuoren Juicen (Arttu Tuominen) elämä pelkkää Pilvee, pilvee vai oliko siinä silloin tällöin myös Viidestoista yö? Nuoret loistavat luonnollisuudella ja mutkattomuudella tässä esityksessä. Heiltä olisi halunut kuulla biisien vetelyä enemmän!

Sitä kun lähtee kesäteatteriin, niin sitä jotenkin toivoo, että Vie minut paratiisiin. No, olihan se keikka! Jos tykkää Juicen musiikista, niin tykkää tästä esityksestä, missä bändi, ihan hemmetin hyvä Maakansa Brothers on keskeisellä paikalla ja biisit framilla.

Ollaan ihmisiksi osui nappiin, sillä osasimme käyttäytyä hyvin ja nauttia esityksestä koko runsaan yleisön joukossa.
Niin ja mitä, jos on ollut vilu ja Norjalainen villapaita on tullut mieleen, niin nyt ei tullut! Oli meinaan jokseenkin olo kuin saunan lauteilla.

Nyt ihmiset, menkää juicestelemaan!!! Porukka on ihan tosissaan kantanut kortensa kekoon ja se keko on komia!

Kuvat: Pauli Similä