maanantai 7. toukokuuta 2018

On meillä...

On meillä...
      - näytelmä tavaroista ja ihmisten suhteesta tavaraan!

Kuusankoskella nuoret ovat vallanneet estradin ja ottaneet sen todella haltuun. Oli ilo seurata, nauttia siitä suunnilleen tunnin mittaisesta esityksestä.
On meillä... on Karolina Eklund-Vuorelan käsikirjoittama ja ohjaama. Ohjattavina 11 nuorta, iältään 16-23-vuotiaita.

Kuva: Elina Winne

Keskeisessä hahmossa on ullakolle unohtunut Molla-Maija, jonka ympärille koko tarina kietoutuu. Kenelläkään ei ole nimiä, on vain ihmisiä, jotka toimivat ajan hengen mukaan. Tavara on tärkeä, sitä ilman ei voi olla ja se tuo tyydytystä. Niin ajankohtaisia asioita tuotiin esille, että aivan varmasti jokaiselle katsojalle tulee jotain osuvaa.

Mukana tässä nuorten ryhmässä on vain yksi mies, joka pärjää erittäin hyvin naisten joukossa. Todella tasapuolisesti jokainen pääsi esille ja osoittamaan kyvykkyytensä. Näissä nuorissa oli niin aistittavissa sellainen nuoruuden into ja tekemisen meininki. Sitä oikein sydän sykkyrässä otti kaiken vastaan ja oli onnellinen siitä, miten sai seurata lahjakkaiden nuorten esitystä.

Toteutus oli mielenkiintoinen ja sitä olisi seurannut pitempäänkin ja etenkin toivonut, että esityksiä olisi enemmän. Esitys nauratti, pani ajattelemaan, ihastutti ja jopa herkisti!

Lämmin kiitos teille: Ilona Lehtonen, Laura Manninen, Elli Nieminen, Jenna Sjögren, Jenna Pilli-Sihvola, Kia Raitanen, Suvi Lehtoranta, Riku Myller, Emma Nokelainen, Nea Paajanen, Jonna Pilli-Sihvola.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Maukka, Väykkä ja suuri seikkailu

Kouvolan teatterin kevään 2018 koko perheen mahtavava näytelmä on Maukka, Väykkä ja suuri seikkailu. Alunperin tarina on suositun lasten kirjailija Timo Parvelan kirja ja sen on ohjannut ja dramatisoinut Kouvolaan Johanna Sorjonen.

Tähtinä tässä loistavat kissa ja koira, Maukka ja Väykkä. Lisäksi muut kyläläiset, jotka joutuvat mukaan suureen seikkailuun. On aarre ja taikajuomaa, on jännittäviä tilanteita ja kaiken kattava ystävyys.


Nina Petelius-Lehto kehrää ja sähisee Maukan roolissa juuri niin kissamaisesti kuin kissan kuuluukin. Panu Poutanen koirailee Väykkänä ja on se rauhallisempi osapuoli. Kun Maukka haluaa säpinää, Väykkä hoitelisi mieluummin puutarhaansa, mutta lähtee mukaan Maukan menoihin.
Suuri seikkailu alkaa, kun posteljooni Vuohi Mäk Käkätin pelmahtaa paikalle.


Vuohi Mäk Käkätin sarvien ja parran alta löytyy Petteri Hautala, joka paitsi on ihan vuohen oloinen, niin tämän näytelmän musiikista kuuluu iso kiitos hänelle. Huuliharppukin soi vuohelta, wau! Biisit olivat svengaavia.
Tarinan muita osapuolia ovat Tiina Winter possuna, Possu Röhkötti ei kaikin osin ihan näyttänyt possulta, mutta kuullosti kyllä! Raimo Räty oli niin hauska Härkä Möö, että niin ääni kuin kuopiminenkin näytti jotenkin niin luontevalta. Satu Taalikainen kotkotteli Kana von Got'n höyhenissä arvokkaasti heltta heiluen.


Päästäiset! Koko tarinan kohokohdat ja seikkailun aiheuttajat ovat Karhu Murhinen ja Seitikki Murhinen. Karhu Murhinen edustaa sitä kilttiä päästäistä, jonka esittää niin hyvin Rebekka Viitala, että päästäisetkin voisivat olla kateellisia. Vähemmän kiltti päästäinen on Seitikki, Karhun sisko, jossa ketkuilee Jaana Raski.

Jokaisessa kunnon sadussa on onnellinen loppu, niin tässäkin ja hyvä niin. Tuli hyvä mieli, kun poistui salista. Tarinan ohella jäi mieleen Sanna Halmeen lavastus ja puvut. Lavastus oli satumainen, kas kummaa ja puvut olivat oivaltavat, eläimelliset.

Jos menee aikuisena katsomaan satunäytelmää, eikä ole ihan satuihmisiä, niin tarinasta saa irti paljon, kun seuraa sitä näyttelijän työtä. Olin ihan haltioitunut siitä, miten sitä niin taidolla osataan näytellä eläimiä!

Nyt koko perheen voimin teatteriin!

Kuvat: Timo Tuviala

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Normaali

Kiitos Ella, että tulit Kouvolaan. Esitit meille esityksen Normaali. Annoit meille jotakin, mikä kosketti. Saimme olla läsnä 14.4.2018 klo 13:00 Kouvolan teatterin Klubilla ja nähdä ja kuulla sinua. Sinun lisäksi myös Joonas Mikkilä (koskettimet) ja Riku Vartiainen (sello).

Normaalisti erityinen oli eka biisi.
“Jos vain istun tässä, kukaan ei huomaa.
Kaikki pitävät normaalina.”
Sie Ella, et oo normaali! Ei kukaan arkielämän normaali, laula niin kuin sie. Äänellä, joka osui suoraan sieluun.

Kuva: Jiri Halttunen

Kuka normaali nousisi siitä, mistä sie nousit? Muistan aina sen, kun sain äidiltäsi tiedon, että nyt ei ole Ellalla kaikki hyvin. Miten itketti ja harmitti, ihan omista henkilökohtaisistakin syistä. Mutta, jotenkin tiesin, että sie nouset, taistelet ja selviät. Siksi, kun lauloit Suojelusenkelin, sydämeni käpertyi ja nosti tunteita niin pintaan, että ne muttuivat kyyneliksi.

Nuorallatanssija, niin sekin osui ja miten hieno Heikki Harman suomennos Mikael Wiehen biisistä. Esitys oli niin upea ja miten sitä kuunteli sanasta sanaan, makustellen ja kuinka se hitaasti syöpyi tajuntaan, että niin se on. Sinäkin, oman elämäsi nuorallatanssija, kuten jokainen meistä omalla tavallaan.

Tavallinen nainen, Paula Vesalan biisi. Kuka se loppujen lopuksi on tavallinen, millainen on tavallinen ja etenkin tavallinen nainen. Sie Ella, et oo tavallinen, vaan olet ainutlaatuinen.

Vittu, kun vituttaa (Ismo Alanko) oli se osio, missä kaikkia nauratti. Esitit sen niin kertakaikkisen hauskalla ja jollain lailla itsekriittisesti, että yleisöllä oli helpottava hetki, koska kaikkia joskus vituttaa ja jos sinua, niin ei mikään ihme.

Anna muiden kantaa (Joel Mäkinen) - niin jokainen suht normaali, itsenäinen aikuinen ihminen haluaa pärjätä itse, tehdä kaiken itse, mutta joskus joutuu ottamaan apua vastaan ja jos sitä on tarjolla, aina parempi.

Nämä ja kaikki muutkin biisit, kaikki ne sanat, joita lausuit siinä välissä, kaikki se, miten sie liikuit lavalla, oli sitä, mikä tuntui äärimmäisen hyvältä, juuri niin hyvältä, että sydämestä otti, sillai hyvällä tavalla.

Esityksesi antoi niin paljon, että sen soisi monen näkevän, että jos jaksaisit, veisit sitä vaikka minne, koska siitä saisi vertaistukea kohtalotoverit ja sitten me kaikki muut, saamme uskoa ja toivoa vaikkapa vain huomiseen.

Kaiken tämän oli ohjannut Lotta Jäppinen, siskosi. Sekin niin ihana juttu, että sisaruksilla on niin lämpimät välit, se on aina hieno asia ja sekin minua liikutti. Maailmassa sattuu ja tapahtuu niin paljon pahoja asioita, niin kun jotain näin lämmintä näkee ja kokee, niin taas jaksaa!

Kiitos Ella - olet niin tärkeä! Siunausta ja varjelusta elämääsi nyt ja aina!

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Rautanaula

Kuusankosken teatterin Luolanäyttämöllä 6.4 ensi-iltansa saanut Rautanaula hyppäsi heti listan kärkeen "tämä on pakko nähdä". Miksikö, niin olin lukenut kirjan! Tommi Liimatta on armoitettu kynän käyttäjä ja Rautanaula on hänen ensimmäinen jännitystarina. Varsin onnistunut sellainen. Dramatisoinnin on tehnyt Mirka Seppänen ja Kuusankoskelle Rautanaulan ohjasi Heidi Koskinen-Järvisalo.

Kai Malmirinne on menestyvä myyntitykki, jolla matkustuspäiviä tulee hyvin paljon. Hän itseriittoisena naissankarina on juuri sellainen kuin sen osaisi kuvitellakin. Matti Olenius tekee mittavan roolin, jota voi vaan ihastella.


Tarina alkaa siitä, että Kai Malmirinteen vaimo on kadonnut!? Jossain vaiheessa oli mielenkiintoinen ja hauskakin juttu se, että jotkut naiset tykkäävät kadota ja aloittavat sen jo 15-vuotiaina. Kai Malmirinne puhuu ja selittää kaiken. Esiintyy niin hyvin, että ei ihme, kun saa pomoltaan (Kimmo Puhakka) ylennyksen.

Vaimo, joka on kadonnut, on nimeltään Raisa. Hänen siskonsa Raili huolestuu enemmän sisarensa katoamisesta ja tupsahtaa tämän tästä kyselemään. Mira Peussa sisarena on topakkana, toisin kuin miehensä Pentti, joka viihtyy parhaiten autotallissa. Ari Lahtinen Penttinä on se lupsakka pullon kallistelija, joka rauhallisena ja tasaisena on taustalla, kun muut hermoilevat.


Kimmo Puhakalla on toinenkin rooli. Hän on naapurin Teuvo. Ihan hömelö ukkeli, jonka elämä on vaimonsa Ullan vallan alla. Teuvo on surkuhupaisa ja jotenkin niin ressukka, mutta silti tärkeässä roolissa.

Aija Kajama  jämäkkänä rikosetsivänä tutkii tapausta ja välillä hän on lutusena mummuna, jota käy jotenkin niin sääliksi.

Pentillä ja Raililla on tytär, Aino. Niin kuin usein on, aikuiset jättävät nuoren elämään ihan omaa maailmaansa. Ainon osan vetää niin hengästyttävän hyvin Viivi Mauno, että kun hän astuu estraadille, melkein vettä tulee silmiin, kun ihan hypnoottisena seuraa häntä ja imee joka sanan.

Rautanaula on se ratkaiseva ja tärkeä juttu tässä tarinassa ja millä tekniikalla se toimii, niin ihan mahtavaa. Sitä vaan tuijotti ja melkein teki mieli mennä lähempää katsomaan. Jos se olisi ollut mahdollista, en silti olisi uskaltanut.

Tämä näytelmä on jännittävä katsoa ja kokea. Miten ihmismieli on niin arvoituksellinen. Sillä on omat syynsä ja salaisuutensa käyttäytyä.

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Suomen hauskin mies

Jälleen oli aika ilahduttaa itseään ja mennä elokuviin. Sain houkuteltua poikasen mukaan ja suuntana Studio123 ja hups, moni muu oli ajatellut samalla lailla. Suomen hauskin mies oli saanut väkeä liikkeelle, enkä ihmettele ollenkaan. Jos elokuvaa tähdittää Martti Suosalo, se ei voi olla huono. Hienoa, kun ihmiset käyvät elokuvissa, mutta se kännykkä - sen voisi jättää kotiin, jos sitä ei osaa sulkea. Kun siihen joku soittaa ja sen vaan hylkää, niin se soittajahan yrittää uudestaan.

Suomen hauskin mies on syntynyt Heikki Kujanpään ja Mikko Reitalan käsikirjoituksesta ja ohjauskin on Heikki Kujanpään. Tarinassa eletään synkkää aikaa, kun on vuosi 1918 ja paikkana punavankien teloitusleiri. Siellä ollaan kurjaakin kurjemmissa olotiloissa ja ihan vaan muistin virkistykseksi sekin, miten sitä ihmisiä täälläkin niitettiin.


Leirille joutui myös teatteriryhmä mukanaan Suomen hauskin mies, Toivo Parikka, minkä osan Martti Suosalo vetää sellaisella taidolla, että sitä saa vain nauttia näkemästään. Hän näyttelee näyttelijää ja tekee kumppaneineen hauskan näytelmän, säilyttääkseen heidän ja oman henkensä. Paavo Kinnunen (Heikinpoika) tekee jokseenkin sympaattisen roolin Alfred Nyborgina esimiehensä ja vangin välissä.


Jani Volanen on jälleen keljun roolissa. Kapteeni Kalm on niin jäätä ja kiveä, että se näkyy. Oikein pelottavaa, kun pelkällä katseella olisi voinut teloittaa. Hän opetti Nyborgille, että teloituskäskyn jälkeen vaan sulkee silmänsä, niin on helpompaa.

"Gunnar kysyi meiltä kerran, mikä on ruskea, viiksekäs ja pörröinen. Minä vastasin, että normaalioloissa sanoisin 'orava', mutta kun Gunnar sitä kysyy, niin sen täytyy olla Jeesus."
ELOKUVAN PÄÄHENKILÖ TOIVO PARIKKA TELOITUSKOHTAUKSESSA


Rouva Helen Kalm on se, jolla on sydän paikallaan. Leena Pöysti esittää ylvästä ja kunnioitettavaa naista todella ryhdikkäästi. Elokuvan ainoa naisrooli on loistava suoritus.

Elokuvaa katsoessa on jännä fiilis, kun kerrotaan ajasta, mikä on joskus ollut ja tietää, että tarina perustuu tositapahtumiin. Se on vakavaa, mutta sitten on Parikka, joka laskee leikkiä ja hauskuuttaa, on niin oikeamielinen. Kauhistuttaa ja silti naurattaa.


Kun saksalaiset tulivat leiriin, elokuvassa nähtiin hengästyttävän hieno kohtaus. Aivan mahtava. Oli kuin se olisi ollut taulu, mutta veneet lipuivat rantaan. 

Kokonaisuudessaan Suomen hauskin mies on elokuva, mikä on antoisa kaikin mahdollisin tavoin. Mahtavat näyttelijät, huikea tarina, upea kuvaus!

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Elina Halttusesta on moneksi!

Elina Halttunen, olet Blondi tuli taloon-sarjan käsikirjoittaja ja ohjaaja, siis sen sarjan, joka tuli televisiosta 1994-95. Nyt se on näytelmä, jota esitetään Vantaalla Kulttuuritalo Martinuksessa! Olet jälleen sen käsikirjoittaja ja mukana yhdessä roolissa!

1. Mistä tämä alkoi? Kenen idea oli saattaa yksi suosittu tv-sarja näytelmäksi?

Idea oli Christian Sandstömin, näytelmän ohjaajan ja Kulttuurikeskus Martinuksen johtajan. Hän soitti minulle ja tiedusteli haluaisinko kirjoittaa 90-luvun tv:n menestyssarjasta näytelmän. Kirjoitin ja ohjasin sarjaa tuolloin n. 150 jaksoa, mutta aluksi Christianin idea tuntui hassulta enkä lämmennyt heti. Hän pyysi miettimään asiaa ja viikko meni tuumaillessa ja ideaa pyöritellessä. Katsoin DVD:lta useita jaksoja ja rakastuin uudellen Humalan perheeseen. Ihania tyypejä kaikki! Siitä se lähti.

2. Ohjaajana on nyt Christian  Sandström. Miten meni niin kuin omasta mielestä?

Teatterin tekeminen on täysin erilaista kuin tv-sarjan, uutta ja ihmeellistä pitkästä aikaa, tiimityötä parhaimmillaan. Työryhmä puhalsi yhteen hiileen ja sai aikaan aikamoisen roihun. Hyvin meni! Nautin! Näytteleminen on pitkästä aikaa hauskaa, kun palaute katsomosta tulee välittömästi, se on tämän työn parasta antia. Toisaalta kirjailija jää aina pois veneestä, kun näytelmää aletaan harjoitella ja varsinainen matka alkaa, se on haikeaa. Nyt olin myös kirjailijana mukana koko prosessin ajan ja teimme yhdessä lyhennyksiä, korjayksia ja parannuksia tekstiin ja pystyin selventämään näyttelijöille ja ohjaajalle joitakin kohtia. Uskon, että se toimi esityksen parhaaksi,

3. Näytelmässä on musiikkia. Miten se valikoitui? Kuka teki tanssien upeat koreografiat?

Näytelmää kirjoittaessa valikoitui suuri osa musiikista, joka soi tuolloin 90-luvulla, minne osa näytelmän tapahtumista sijoittuu. Esim. Neon 2:n Polku, jonka Janne Saarinen upeasti esittää ja Aki Sirkesalon Pelkkää kuvitelmaa. Mukana on myös klassikkohittejä, kuten Carpentersien Yesterday Once More ja Gloria Gaynorin I Will Survive. Koreografiat teki Jari Saarelainen ja Anu Palevaara, meidän ihana Johanna Tähtinen eli itse blondi. Christianin idea oli tuo loistava potpurri esityksen huipennukseksi, johon yleisö lähtee mukaan.

Kuva: Aleksi Friman

4. Tyttäresi Saara näytteli alkuperäisessä sarjassa pienen Liisan roolin ja nyt hän oli Liisana tänä päivänä. Ihan mahtavaa, koska hän oli niin tunnistettavissa. Lähtikö Saara heti mukaan?

Saara lähti heti innolla mukaan, kuten aikoinaan tv-sarjaankin! Hän on loistava inspiraation lähde ja työkaveri, paras mahdollinen. Luotettava, hauska, idearikas, mutta samalla kriittinen oikealla tavalla.

5. Olet lahjakas käsikirjoittaja, näyttelijä ja kirjailija! Mitä me saamme sinulta seuraavaksi?

Ans kattoo nyt! 

Kiitos haastattelusta!

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Blondi tuli taloon

Blondi tuli taloon oli sarja telkkarissa 1994-95, minkä kaikki muistaa, paitsi ei ihan kaikki. Minun oma blondini syntyi 1995 ja nyt oli oivallinen tilaisuus viedä hänet näkemään jotain tosi kivaa. Etenkin kun ajoin Kouvolasta blondin veljen kanssa Martinlaaksoon, missä minun blondini asuu ja siitä sitten kipaisimme Kultuuritalo Martinukseen.


Vaan, kuinka saada tv-sarja yhden illan näytelmäksi? Siinäpä juttu, mikä on nähtävä! Blondina, "Hanskina" näytelmässä on Anu Palevaara, monille tuttu Salkkareista. Joten niin kuin aivan nappivalinta, kukas muukaan. Liisana taas on Milla Kiviranta, nuori tyttö, joka on estraadilla kuin kotonaan. Vaan kun tässä näytelmässä eletään vanhaa aikaa ja nykyaikaa, niin kukapas se on Liisan roolissa aikuisena kuin Saara Widbom(os.Ylitalo).


Aivan mahtavaa! Hyvä, etten noussut seisomaan, kun tajusin, että kukas se siellä, niin monen vuoden jälkeen.... Jos oli pituutta tullut lisää, niin muuten oli kyllä se sama pikkutyttö. Ihanaa! Se energia ja se nauru, sitä pitäisi saada nauhalle.

Niin, mutta siis juttuhan menee niin, että koska koko sarjan käsikirjoittaja oli Elina Halttunen, niin miksipä ei sitten tämän näytelmänkin, jonka ohjauksesta vastasi Christian Sandström. Elina Halttunen loistaa näytelmässä Margit Haukkamaan roolissa kaikissa lilan eri sävyissä.


Hannu Hurmala, mies joka on oikea naisten unelma, kaksosten yksinhuoltaja. Näytelmässä hänen osassaan hauskuuttaa Lasse Karkjärvi. Juuri heränneenä melkoisen pitkästä unesta. Erittäin mielenkiintoinen juonen kannalta, että päähenkilö herää koomasta 20 vuoden jälkeen.


Lapset ovat sillä aikaa vanhentuneet ja kaksoset Matti ja Missu ovat todella aikuisia. Mattina Janne Saarinen laulaa heti alussa yleisön pyörryksiin. Missusta on tullut lääkäri ja Irina Vartia tekee siinä hienon roolin.

Blondi tulee taloon on mahtava näytelmä, missä eletään tätä päivää, mikä on sarjan nähneille uutta. Välillä palataan menneisiin ja siinä sitten saadaan fiilistellä nostalgian pyörteissä. Meno on reipasta ja mikä ihan yllättävintä, musiikilla höystettyä ja biisit ovat niin parasta settiä, Ville Pusan toimiessa musiikkivastaavana.

Hannu Hurmala isä Herman Hurmala esittäytyy myös, haudan takaa. Tulee sieltä vähän ohjeistamaan, mikä ei tunnu ollenkaan hullummalta, koska niinkin voi käydä. Jorma Hellström nousee arkusta suunnilleen niin, että haudasta hyvää päivää. Pysyy silti erittäin asiassa.


Mitä tykkäsi minun blondi ja sen veli? No tykkäsivät eli nyt kaikki kipin kapin katsomaan ihan koko perheen voimin, vaikka ei olisi ikinä nähnyt eikä kuullutkaan koko Blondista, koska se ei vaan haittaa. Blondi tuli taloon on nyt elävää teatteria, mikä on koettava!

Kuvat: Aleksi Friman