Maailman pihamaat

 Maailman pihamaat on Tanja Puustinen-Kiljusen käsikirjoitus ja sen ensiesitys oli v. 2022 Ristiinan kesäteatterissa. Näin sen silloin ja pidin tavattomasti. Nyt sen otti ohjelmistoonsa Pyhtään Harrastajateatteri ja olihan se pakko lähteä katsomaan. Meitä oli neljä ja teimme ensi-visiitin Pyhtään Purolaan, missä on ihana, wanha seuratalo Svedebo. Ei tarvinut sadevermeitä eikä aurinkolaseja, kun olimme sisätiloissa. 

Pyhtäälle Maailman pihamaat on ohjannut Henri Saarainen.
 Näytelmä on varsin nostalginen, paljon kaikkea vanhaa ja sitä entistä elämää, mikä nostattaa mieleen omiakin muistoja. Tarina menee niin, että maalaistyttö Siiri on lähtenyt kymmenen vuotta sitten maailmalle laulamaan ja palaa nyt kotikylälle kymmenen vuoden jälkeen ystävänsä häihin. Eletään vuoron perään nyt-aikaa ja ennen-aikaa ja ne toimivat erinomaisesti. 

Pyhtäälle oli myös saatu haalittua lapsia/nuoria näyttelijöitä, koska tässä näytelmässä on ne roolit, kun henkilöt olivat vielä lapsia ja sitten kun he ovat jo aikuisia. Nämä nuoret vetivät kyllä osansa niin luontevasti ja raikkaasti, että sitä oli ilo seurata. Kun kolme nuorta tyttöä esittivät Puhelinlingat laulaa-biisin, niin se oli kuin wanhan ajan Metrotytöt.

Maailman pihamaat-näytelmän pääpari on Siiri ja Janne. Nuoruuden Siiri ja Janne ovat Senja Sjögren ja Jesse Snygg. Molemmat olivat kuin suoraan vanhasta kotimaisesta elokuvasta. Puvustus teki ison osan siihen, että nykyajan nuorista saatiin niin lämminhenkisiä, entisajan lapsia. 

Aikuisia Siiriä ja Jannea esittivät Päivi Sinisalo ja Marko Paukkunen. Siiri pakenee ja Janne yrittää pysyä perässä. Hyvin vetivät, mutta sellainen pikkujuttu vähän häiritsi, että Jannella oli sormus. Se kiiltää heti katsojan silmään. Esityksen ajaksi sen voisi laittaa vaikka taskuun.

Kaikki olivat erittäin hyviä tyyppejä ja osuvaa tulkintaa. Tanja Puustinen-Kiljusen teksti vaan toimii ja kun se esitetään sydämestä, niin se osuu. Huumoria on ripoteltu sinne sun tänne ja se on kepeää. Erilaiset henkilöt tuovat ryhtiä ja rytmiä tarinaan. Sisarukset Hermanska (Christina Hjelm) ja Vilhelmiina (Gina Drockila-Kosonen) ovat niin nokkela parivaljakko, että heistä saisi ihan oman näytelmän. Tero Kiljunen kahdessa roolissa oli varsin hupaisa, Tapani Kansa-tribuutti ja "Tapparan mies". 
Siirin vanhemmat Riitta ja Paavo - Irene Sipari-Vilhunen ja Jouni Tani. Kiitos Riitta, kun osasit laittaa pöytäliinan heti suoraan. (Meitä on ainakin kaksi katsojaa, joiden silmään pistää heti, jos se jää vinoon).

Koko esitystä siivittää musiikki, mikä on kaunista, tuttua ja vähän vieraampaa, mutta niin upeasti esitettyä. Uskomattomia laulajia. Säestyksestä vastaa nelihenkinen yhtye kapellimestarinaan Iina Tani, joka on musiikin sovittanut ja vielä soittelee pianoa. Antti Järvinen on kitarassa, Sirpa Salorinne alttoviulussa ja Sauli Paukkunen bassossa ja siinä sivussa hoitelee äänentoiston.

Mistä onni löytyy? Onko meillä aina liian kiire? Pelottaako omat tunteet?
Tee retki Pyhtään Purolaan ja käy ottamassa selvää, mitä Maailman pihamaat pitää sisällään. 
Sellainen varoitus, että kun seuraavana aamuna herää, niin Maailman pihamaat soi korvamatona - vieläkin.

Kiitos kaikille, ihan koko porukalle! Vaikka olimme siellä ensimmäistä kertaa, meidät otettiin vastaan kuin olisimme käyneet ennenkin. Jäi hyvin lämmin mieli.

Kuvat: Satu Kervinen/Kirsi Salo

Merikeskus Vellamo

 Olipa taas aika piipahtaa Kotkan Merikeskus Vellamossa. Merimuseo, Merivartiomuseo ja Kymenlaakson museo ovat kaikki samassa rakennuksessa. Tämän käynnin syy oli ensinnäkin se, että paikka vaan on hieno ja varsin viihtyisä ja toiseksi, siellä on UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön taidetta aina 15.9 asti.

Oli siis kiinnostavaa käydä katsomassa, mitä siellä oli esillä. Noh, olihan siellä mm.Hugo Simbergin grafiikkaa. Simberg on siis luonut Aarnikotkan, mikä on yhtiön logo ollut jo 1800-luvulta asti. Akseli Gallen-Kallela taas oli Simbergin opettaja. Gallen-Kallelalta näyttelyssä on teos, missä ei olekkaan hänen omaa signeeraustaan, vaan todennäköisesti jonkun yhtiön logo.

Vellamossa on aina muitakin näyttelyitä. Varsinaisen pysyvän meriaiheisen näyttelyn rinnalla on nyt Puun vuoro - Kunnianosoitus Kymenlaakson metsäteollisuudelle ja sen tekijöille.

Se kestää peräti 1.11.2026 asti ja on ihan mahtava. Taidolla tehty, ihasteltavaa ja ihmeteltävää piisaa. 

Jotenkin nykyaikana museoiden näyttelyistä osataan tehdä sellaisia, että niissä viihtyy.

 

 

Oceanista – muoti ja meri-näyttely oli mykistävä! Siellä oli mitä moninaisimpia luomuksia, joita en ees kerennyt kuvata, koska jäin vaan katselemaan. Mutta - kannattaa siis nähä ne mielikuvitukselliset vermeet. Tämä näyttely kestää  29.9.2024 asti!

Vellamossa on niin paljon kaikkea nähtävää, että kannattaa varata aikaa. Koska mekin heti alkuun kävimme Ravintola Laakonkissa syömässä hyvin kelvollisen mansikkaleivoksen. Kun näyttelyt oli katsottu, niin lopuksi on kiva ilahduttaa itseään ja ehkäpä muitakin, tekemällä ostoksia Museokauppa Plootussa. Sieltä mukaan tarttui mm. tukkapampula (nostalginen muisto lapsuudesta) ja tervakynttilä!

Ehdottomasti sellainen kohde, mikä ei jätä kylmäksi!

Kuvat: Kini Laine

Valelääkäriksi vasten tahtoaan

 Kuusankosken ulkonäyttämöllä meitä hellittiin hauskalla kesänäytelmällä Valelääkäriksi vasten tahtoaan. Käsikirjoitus on Albert Ljung'n ja Kuusankoskelle tämän valelääkärihupailun on ohjannut Karolina Eklund-Vuorela. Ensi-ilta oli 26.7 perjantaina ja sää oli suotuisa, ei ollu hiki eikä kylmä, ei paistanut naamaan, eikä satanut. 

Roppinen on hiukan saamaton, paitsi naisten suhteen ja vaimo Rilli antaa siitä pikkasen huutia. Kun paikalle osuu veljekset Tuomas ja Paavali, jotka etsivät emännän tyttärelle lääkäriä, Rilli panee toimeksi. Roppisesta tulee valelääkäri vastoin tahtoaan. Janne Järvisalo on mainio valelääkäri ja saa aikaan jos vaikka miten monta hässäkkää. Rillin osan tomerasti vetää Tanja Paakkulainen.

Joonas Wirtanen ja Sanna Kausalainen-Szigetközi ovat veljekset Tuomas ja Paavali Apostolinen ja hyvin jaksavatkin kirmata milloin kenenkin perässä.  Emäntänä häärää Marinka Ehrukainen, joka yrittää naittaa tyttärensä vanhalle, mutta varakkaalle ukolle. Tytär Josefiina ei moiseen suostu. Nea Mannila Josefiinana on ihanan tempperamenttinen. Herkee sitten puhumattomaksi ja siihen tarvitaan nyt lemmentohtoria. 

Talon piikaa viekoittelee sillä välin Roppinen, eikä ollenkaan välitä siitä, että Tuomas Apostolinen on jo Aulikin varannut. Outi Peräkylä on varsin viekoittelevassa osassa ja miten saakin taikinan alustettua. 

Josefiina on rakastunut Robertiin, mutta äiti ei halua moisesta kuullakaan, koska Robertilla ei ole rahaa. Luukas Kaskimaa on oikein osuva Robertin roolissa.

Koko esitys oli alusta loppuun hyvällä tempolla etenevä ja sitä oli ilo seurata. Hauskan harmiton tarina sopii niin hyvin kesäteatteriohjelmistoon. Jokainen oli omassa roolissan niin hyvä. Toimiva lavastus on Sisu Laitisen.

Menkää ihmeessä katsomaan miten valelääkäriksi joutuu ja kuinka siinä hommassa pärjätään.
Viimeinen esitys 24.8.

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo

Olin nahjuksen vaimo - Tirvalla!

 Olipas varsin mahtavaa päästä Tirvalle, missä kesäteatteriantia saadaan oikein kunnon annos. Olin nahjuksen vaimo oli Aarne Tarkaksen elokuva vuodelta 1961. Siitä on nyt tehty teatteriesitys tirvalaisittain ja miten onkin hauska paketti. Ohjaus ja dramatisointi on Virve Mattilan, joka on tehnyt jälleen hyvää työtä!

Olen aina tykännyt vanhoista kotimaisista elokuvista, koska ne ovat niin harmittomia ja hauskan kuuloisia. Tässäkin puhutaan sitä "vanhaa suomea" ja se kuullostaa niin kivalta.

Tarina alkaa sillä kun on juuri ilmestynyt kirja "Olin nahjuksen vaimo". Nahjus itse saa kuulla siitä viimeisenä. Kaarlo Kaski on aivan poissa tolaltaan, eikä edes uskalla lukea sitä. Kirjan on kirjoittanut hänen vaimonsa tai entinen vaimo Liisa. Koko Kasken suku on lukenut ja aivan pöyristynyt, siis lievästi sanottuna.

Mitä pitäisi tehdä!? Siitä suvun neuvonantaja tuomari Simolin alkaa auliisti jakaa neuvoja. Kuinka toimitaan ja mikä on lopputulos, niin sehän on vaan nähtävä. Niko Tuominen on sellainen tuomari, että sitä säätämistä ei voinut nauramatta katella.

Koko esitys on kerrassaan ratkiriemukas, koko tarina ja sitä esittävät ihmiset ovat aivan elementissään. Tarinaa maustavat osuvat, ajankuvaan sopivat ja erinomaisesti esitetyt biisit. Vauhtia ja kiperiä tilanteita piisaa yllin kyllin ja saa olla pää väkkäränä, kun yrittää seurata kaikkea, mitä estraadilla tapahtuu. 

Roolisuoritukset olivat niin riemastuttavia, että niitä sai todella ihastella. Pääosassa on Terho Haimi Kaarlo Kaskena. Niin on nahjus, että huh ja miten vetää koko roolin alusta loppuun sellaisella tarmolla, että iso läpy sille. Laulaminenkin sujui kuin vanhalta laulajalta.
Kaarlo Kasken isä on Henrik Kaski, suvun vanhin ja viisain, jää tarkoituksellisesti vähän taka-alalle. Kai Laihinen on erittäin vakuuttava Henrik.
Uolevi Helske on Kaarlon tädin mies, runoilija ja nahjus. Aarne Sihvola niin lausui runoa kuin konsaan joku reppana.
Wilhelm Malm taas on toisen tädin mies ja niin on olevinaan kapteenia, mutta kaikkea muuta, yhtä lailla nahjus kuin joku muukin. Jari Ukkola on roolissaan valloittava ja myöskin toisessa osassa pariisilaisena baarimikkona. Oli pakko käsiohjelmasta tarkistaa, kuka se oli, kun niin hyvin oli "naamioitu" ja vielä lauloi ranskaa...
Miksi nämä neljä miestä heti näin alkuun asettelin? Siksi, että he olivat ensikertalaisia!!! Jumaleisssön, miten olivatkin löytäneet sen kipinän, liekö kytenyt kaikki vuodet ja vasta nyt pääsi syttymään, mutta hyvällä liekillä mentiin!!!

Sisäkkö Stiina oli myös sellainen pakkaus, että oli ihan pakko seurata, mitä hän milloinkin hääräsi, koska oli ihan omat meiningit menossa. Silva Kärpänoja on aivan huikean hauska. Ei ole millään lailla harmaa tapettiin hukkuva, vaan aina asian ytimessä.

Liisa Kasken osaa tulkitsi reippaalla otteella Anni Siekkeli, jonka laulukin oli niin puhdasta.
Kaikkien lauluja on ohjannut Salla Vainio.

Hyvin, erittäin hyvin arvonsa tunteva Gertrud, Henrikin siskoa esittää niin vakuuttavasti Arja Siekkeli, että se melkein "pelotti". Asiat kerrottiin niin painokkaasti, että vastalauseita ei vain voinut olla.
Täteinä peesasivat Eva Helske (Eija Hietamies) ja Elma Malm (Kaisa Leino). Entäs sitten Viivi, "et kyllä nyt itke", jonka osassa Veronika Laihinen sai istua milloin kenenkin kyljessä.

Kaiken kaikkiaan koko porukka tarjoili sellaisen setin, mitä oli nautinnollista katsoa! Huolimatta siitä, että kun olimme ensi-illassa, niin väliajan jälkeen taivas aukeni ja vettä saatiin oikein rapiasti. Ei haitannut, sillä niin esitys lumosi. 

Musiikista vastaa ihana Secrets-bändi, joka koostuu taitavista muusikoista:
Arto Karnaattu, kapellimestari, koskettimet
Tero Tielinen, laulu ja kitara
Marko Virtanen, kitara
Esa Hallivuori, basso
Kimmo Koskipuro, rummut

Niin kovasti tykkäsin, että voisin mennä uudestaan....

Valokuvat: Juho Vainonen

Ristiinassa Kulkurin valssi

 Heinäkuun 7. ja klo 17! Silloin se oli - Ristiinan kesäteatterin vuoden 2024 ensi-ilta ja KULKURIN VALSSI, nam! Jokainen tietää, sen wanhan elokuvan, jossa tähteili Ansa Ikonen ja Tauno Palo. Nyt ei ole sellaisia tähtiä vaan on ihan jotain muuta. Tanja Puustinen-Kiljunen on ohjannut sellaisen valssin, että pois alta. Kulkurin valssi sellaiseen ristiinalaiseen tyyliin, ettei paremmasta väliä. Näyttämösovitus: Tapio Parkkinen / Panu Raipia

Säätiedotus, mikä nykyään on ihan mitä sattuu, niin kuin sääkin, oli povannut vettä, vaan eipä tullutkaan ja niin saimme nauttia valssia varsin poutaisessa säässä, mikä oli vähän niin kuin ähäkutti niille, jotka eivät sateen pelossa uskaltaneet paikalle. 

Ristiinan Kulkurin valssi yllättää kaikin tavoin. Juonikin on hieman erilainen, mutta kuitenkin vähän samanlainen, että "kulkuri" taidemuotokuvamaalari Rikhard Haavisto saapuu ystävänsä maisterin kanssa Pontus Möbiuksen kartanoon.  Kartanossa on kaunis Kristiina, joka on juuri menossa naimisiin Kuusisaaren ainoan perillisen Willehartin kanssa. 

Rikhard on vaikuttaa olevan sellainen naisten naurattaja, että saa taloudenhoitaja Maijankin  varsin suopeaksi ja maisteri yrittää toppuutella, mutta turhaan. Maija olikin sellainen hauska pakkaus, vähän hömelö, mutta silti niin sydämellinen. Pia Hanski osasi olla huvittavan mainio Maija!
Taneli Arosara ei muistuta millään lailla Tauno Paloa, mutta kaikki hurmurin elkeet ovat hallussa ja ne hän heittää kehään ja kuka siihen sitten lankeaa. 

Pontus Möbius on varsinainen kartanon isäntä, pokkuroi ja harrastaa oikein kulttuuria, mutta onko ihan puhtaat jauhot pussissa... Vesa Partanen, ei hitto ihan nimensä veroinen, mutta myös loistava Pontus. 
Willehart on ihan himmee, mutta miten hupaisa ja kuinka Jani Impivaara osaakin olla just sitä. 

Entäs sitten kartanon kaunis Kristiina! Hääpäivä ja miten menee? Tiina Rouhiainen on juuri sitä, kaunis ja miten laulaa!!! Ääni on upea ja sitä olisi kuunnellut enemmänkin. 

Valovoimaiset sivuroolit, ihan uskomaton kreivitär Cecilia! Vipsu Salomaa sai aina kaiken huomion niillä omintakeisilla lauseillaan. Totuuden siemeniä napsahti tämän tästä. Eno Pehtoori sääti joka säällä siellä ja täällä ja Seppo Lindqvist oli housuissaan todella. 

Sulhasen, Willehartin äiti kreivitär Irina oli myös melkoinen draamaqueen. Niina Rajala oli siinä ja muissakin rooleissa, joissa pääsi laulamaan, niin häkellyttävä. Miten kaunis ääni. Vähän aikaa aina meni, kuka laulaa ja sitten kun selvisi niin wau!

Lauluja kuullaan ja tansseja nähdään. Hienot koreografiat ovat Mimmi Rantalan.

Kaiken aikaa on nähtävillä elävä ja näkyvä livebändi: Juho Puikkonen, Jarno Hopponen ja Arttu Kivekäs, joilta todella sävelet sointuu. 

Koko esitys, kaikki sen näyttelijät ovat niitä, jotka ovat tuoneet sen oman osansa, oman palansa, että lopputulos on kokonainen, Kulkurin valssi, jota oli nautittavaa katsoa. 

Menkää kaikki katsomaan!!! Viimeinen esitys on 25.7.

Kuvat: Lotta Tuominen

Loma Haminassa

 Pidettii 29.6 LOMA-päivä Haminassa, koska siellä oli Haminan teatterin kesäesitys LOMA!
Monille tuttu tarina Risto Jarvan elokuvasta, joka sai ensi-iltansa 1976. Niinpä tässä tarinassa eletään sitä aikaa ja tämän LOMAn "matkanjohtajana" toimii Tero Heinämäki.

Kun lähdimme Haminaan, sääennusteet olivat niin sekaisin, ettei niistä mitään selkoa ottanut, paitsi että vettä pitäisi tulla tai sitten ei. Varauduttiin kyllä siihen, että kesäteatterivarustus oli loppuun asti harkittu. Sadeviitat jätetttiin kuitenkin autoon. Asettauduimme eturiviin ja jo ensimmäinen kohtaus pani hymyn huulille, koska siinä ollaan Suomessa ja on kylmä, kaikilla on talvivermeet päällä ja heitä ilmiselvästi palelsi. Katsomossa paistateltiin auringossa ja väkisinkin oli empatiat näyttelijöiden puolella, ettei heitäkään oikeasti palellut...

Lähtöasetelmahan on se, että Aimo Niemi on lähdössä Innsbruckin talviolympialaisiin ja sen mukaiset ovat matkatavaratkin aina suksia myöten. Hän kuitenkin menee väärään koneeseen ja löytää itsensä Kreikasta. Jussi Vilkki saa Aimo Niemenä aimoannoksen hikoilla, koska eihän hänellä ole helleasuja. 

Jos on jo alussa mennyt pieleen, niin siitähän se sitten alkaa, että lähes mikään ei onnistu. Jo lentokoneessa on tutustuttu moninaisiin tyyppeihin, jotka sitten ovat samassa hotellihuoneessa ja jopa eräs Aimon kanssa samassa huoneessa. Menoa ja meininkiä piisaa ja toteutus on erittäin onnistunut. Välillä kuullaan musiikkia ja laulujen toteutuksesta ja harjoittamisesta on vastannut Irma Montiel, joka myös hyppää viidessä eri roolissa. 

Kreikkalainen tunnelma näkyy ja välittyy. Kaikilla tuntuu olevan hauskaa ja monenmoisia virityksiä on ilmassa, paitsi Aimolla, jolla on nälkä ja kaikki hiertää. Rahaa eiole, koska Innsbruckissa olisi ollut täysihoito. Pariskunta Keskinen ovat kivasti esillä ja Jan Mykkänen Jukka Keskisenä nousee esille varsin luontevana ja juuri sellaisena suomipoikatyyppinä, joita varmasti piisaa jokaiseen matkakohteeseen. Marianne Auvinen Seija Keskisenä juuri sellainen hunajapupusta kiukkupussiin-tyyppinä. Päivi Pollari on toimittaja Notkola, mutta pari muutakin osaa on hoideltava. Apuhoitaja Valman roolin tulkitsee Mari Nieminen ja artikulaatio oli ihanan selkeää! Jouni Saikkonen hoiteli kaksi täysin erilaista suoritusta - vähän vässykkä johtaja Kari Supinen (porttivahti) ja sitten hän oli Mikis Kalifakis, josta kehkeytyi vaikka mitä. Muissa rooleissa Kari Suoknuuti, Jorma Hilska ja Eija-Kaarina Mäkelä.

Koko LOMA-paketti toimi erittäin hyvin, oli harmiton ja hauska. Koko porukka toimi yhteen ja se välittyi. Kiitos tästä LOMAsta!

PS. Esityksen jälkeen kävimme ruokailemassa Tervanarussa, njam!

Menkää LOMAlle Haminaan! Tämä paketti on voimassa 3.8 asti.

Kuvaaja: Mari Salmenhaara

Helppo ero - Mikkelissä...

 Kyl ol taas otettava eroo Kouvolast ja lähettävä Mikkelii, koska kesä ja siel Naisvuorel kesäteatteri. HELPPO ERO siel ny menee ja mite se olkii helppo tai mite sen ny ottaa, mut ainakii ratkiriemukas.

Taas ol tällaisel wanhal nartul iha uus tarina! Jotenkii sitä vaa ain ilahtuu, jos ei tiiä, mikä on kupletin juoni ja se ikääku pääsee yllättämää. Ny kävi nii ja mite ol kiva yllättyy sillee iha isol käel. Mut, asiaa...

Tämän näytelmän ovat käsikirjoittanut Satu Rasila, Mikko Kouki ja Pekka Laasonen. Ihan mieletöntä settiä ovat saaneet aikaseksi ja sellaista hyvin päivitettyä. Vaan, sitten se näyttelijäsakki, miten toteutti koko pakan, niin kyllä sitä sai vaan äimistellä oikein sillai kyynärpäitä myöten.

Mika Nuojua oli ainut, jolla oli vain yksi rooli, mutta sitäkin kattavampi, koska joutui vastaanottamaan ne kaikki muut! Hän se oli eroterapeutti Mika Laakso, jolla on viimeinen työpäivä, koska haluaa eroon kaikesta. Miten se sitten onnistuu, jää todellakin nähtäväksi. 

Asiakkaita tulee ja kuinka moni tulee uudestaan ja samalla pitäisi kiinteistön kummallista seinällä olevaa omituista läikkää selvittää. Joten asiakkaiden lisäksi paikalla ramppaa jos vaikka kuin moni alan asiantuntija. Asiakkailla taas oli mitä ihmeellisimpiä asioita, joista he halusivat eroon.

En varmasti ole ainoa, joka on haltioissaan, kun pääsee näkemään näyttelijöitä, jotka pomppaavat roolista toiseen, koska se vaan on niin mahtavaa. Nauttia siitä mielettömästä ammattitaidosta, kun mennään ovesta pois ja tullaan seuraavan kerran, hetken kuluttua, estraadille aivan eri roolissa. 

Näissä osissa niittivät gloriaa Jukka Rasila! Pauliina Hukkanen! ja Joonas Kääriäinen!  Jokainen veti sellaisen setin, että pois alta. Heillä kaikilla oli 9-12 roolia. Kyllä - pakosti antoi pisteet sille, joka siellä taustalla hoiti puvustusta!!!!
Ketään ei voi nostaa framille parhaana, koska koko joukkue oli niin parasta A-ryhmää!

Kaiken kaikkiaan riemastuttavan hauska näytelmä, missä sai alusta loppuun asti olla hymy korvissa. Varsin harmiton, niin hyvin tehty, ettei kukaan voi mieltänsä pahoittaa, päinvastoin. 

Tämä ei ole vain minun arvio, koska kyllä "salakuuntelin" yleisön kommentteja, niin väliajalla kuin esityksen jälkeenkin, että miten oli hubaisaa. Ihmiset lähtivät sieltä kaikki hyvillä mielin.

Joten wahva suositus, käykää Mikkelissä ja menkää Naisvuorelle, siellä se kesäteatteri on!

Kuvat: Kontarastia / Pihla Liukkonen