Seitsemän siskosta

 Seitsemän siskosta on komediallinen musiikkinäytelmä Valkealan kesäteatterissa, joka kyllä rikkoo rajoja kaikesta entisistä ja tavanomaisista näytelmistä. Aleksis Kivi silloin joskus aikoinaan rustasi kirjan Seitsemän veljestä, jonka jokainen suomalainen on varmaan lukenut... Noh, Panu Poutanen otti ohjakset haltuun ja kirjoitti koko tekstin uudelleen, toi sen nykyaikaan ja ihan Valkeaalan asti ja mikä aivan siisteintä, niin tässä esityksessä ei temmellä veljeksiä vaan siskoksia! Alunperin Seitsemän siskoa on kirjoittanut Sirpa Riuttala, joskin se on erilainen ja senkin tekstin sitä haluaisi nähdä joskus lavalla. 
Pääsin tutustumaan näytelmään hiukan etukäteen, kun sitä esiteltiin Kustaan kuhinoissa ja olin heti, että tää jos mikä on ihan pakko päästä näkemään ja niin koitti se ensi-ilta ja ei kun eturiviin ja miten oli riemastuttavaa!

Siskoksia on siis kaikki seitsemän, mutta koska tyttöjä on esityksessä tuplasti enemmän, niin onpa siellä sitten kahdet Seitsemän siskosta. Toiset venyvät kyllä olemaan paljon muutakin ja olipa vaan hienoa surata, missä osassa kukin aina pelmahtaa paikalle. 

Näytelmässä on kertoja, joka kertoo mitä missäkin tapahtuu ja kertojana on sujuvaääninen Inkeri Kailio. Siskoksilla menee lujaa ja siinä rötöstellään, juhlitaan ja yritetään saada mieheksi Männistön Veetiä!

Veetinä on Niilo Nuutinen, joka oli kyllä ihan omaa luokkaansa, kun hoiteli niin suvereenisti kaikki muutkin osansa.
Seitsemän siskosta on niin mahtavaa menoa ja ihan kaiken aikaa tapahtuu. Siskosten lauluäänet hipoo taivaita ja heidän kropan hallinta ihan huippuluokkaa. Ryypättiin, kiroiltiin ja kyllä - tapeltiin!!!

Tappelukohtaus, vaikka äkin luulis ettei, niin kyllä vaan oli ihan huimaa katseltavaa. Kertakaikkisen ihailtavaa, sillä tämä kohtaus olisi pitänyt nähdä uusiksi, kun ei kerralla silmä erottanut jokaisen liikettä. 

Siskokset ovat täysillä pääosassa, mutta mukana häärää myös, isä ja äiti (kuolleita), lukkari, myymäläpäällikkö, pari poliisia, Männistön emäntä ja Veeti, hienoja neitejä, Toukolalaisia, Mikko, Kaisa, Heikka, ulosottomiehiä, koira, susia. Lusifeerus, Setä-miehiä, Viertolan ravintoloitsijoita, Taula-Matteja, Jukolan uudet omistajat...joten kyllä piisaa porukkaa ja miten homma meni niin putkeen!

Vaikka siskokset tuntuivat vaan lusmuilevan, niin kyllä he harrastivatkin, nimittäin pesäpalloa ja siitäkin nähtiin otteita. Välillä ei ollut palloa, mutta oli jotain muuta. 
Kun siskokset lähtivät ravintolakierrokselle pitkin Kouvolaa, niin se oli ihan hengästyttävää menoa. Vielä ku ehtivät sillä matkalla laulaa ja räpätä. 

Panu Poutanen on siis ihan seppä, kun on hoitanut käsikirjoituksen lisäksi ohjauksen, ja osin koreografioitakin. Musiikista vastaa Maiju Laurila ja Petri Hynninen. He eivät suinkaan pysy siellä kopissaan koko aikaa, vaan yllättäen heitä löytää myös lavalta!

Kaikki biisit, joita tässä kuullaan ovat niin ihania. Jos jää Shangain valot heti korvamadoksi, niin ne muut jäävät kivasti jonoon! Heräsin nimittäin tänä aamuna, kun esityksen jälkeen olen jo kaksi yötä nukkunut, siihen että päässäni soi Siskoni!

Kaikki kuvat on kuvannut Vesa Sailio, mutta tämä, missä on siskosten nimet on minun, koska halusin, ettei tule nimivirheitä, jos kirjoitan ne itse. 

Tämä esitys kannattaa nähdä, sillä on se vaan niin hienosti rakennettu. Kaikki nämä nuoret ovat niin luontevia, rohkeita ja taitavia ja mikä yhteistyökyky! Se näkyy, kuuluu ja se huokuu ihan koko esityksen ajan niin, että yleisö sen tuntee. Nyt kaikki 12 vuotta täyttäneet, kaikki sankoin joukoin kohti Jukolaa. 
Raapaisin vain vähän pintaa, sillä esityksessä on kaikke kivaa, yllätyksiäkin...

Oravan Matti

 Valkealan kesäteatteri esittää tänä kesänä näytelmää Oravan Matti. Johan edellisestä kerrasta olikin päässyt kulumaan 40 vuotta. Näytelmän on jo aikoinaan käsikirjoittanut Hannu Tyhtilä. Nyt sen on päivittänyt Maiju Laurila, joka on myös ohjannut esityksen yhdessä Annukka Waaran kanssa. 

Ensi-iltana, juuri ennen kuin esitys alkoi, luontoäiti kasteli, vaan kun on varautunut siihen, että niin voi käydä, ei haitannut. Enemmän harmitti näyttelijöiden puolesta, koska heillähän niitä sadeviittoja ei ollut. 

Oravan Matti on lyhyt, mutta topakasti toteutettu tarina Valkealan historiasta, ihan niin kuin parissa tunnissa muutaman sadan vuoden pläjäys. Päähenkilöinä ovat Oravan Matti ja hänen vaimonsa. Heidän osissaan, ihan tosissaan, pääparina aviopari Ari ja Päivi Teräväinen. 

Toinen, varsin lupsakka ja hupaisa pari olivat Vesa Lipsanen ja Antti Niemi. Heillä nimittäin rooleja piisasi. Sai joka kerran yllättyä, missä rooleissa tupsahtavat lavalle. Vaatteita tuli vaihdettua useaan otteeseen.

Nuoria oli otettu kiitettävästi mukaan ja millaisia, niin ihan hemmetin hyviä! Replikointi oli jouhevaa, laulut soivat niin heleästi ja tanssit sulavasti. Koreografia oli myös Maiju Lassilan. 
Välillä mietin, miten monta metriä oli uponnut pukuihin, joita oli ja joissa helmat kauniisti liehuivat. Kangas oli varmasti kevyttä, koska se jotenkin niin hyvin "istui", vaikka joku heitti kärrynpyörääkin. Puvustuksesta on vastanut Heidi Hänninen, jolla on puhdetta piisannut, sillä pukuja todella on ja erilaisia. 

Oravan Matti on näytelmä, missä on musiikki hyvin vahvasti mukana ja haitar siellä nii haikeesti soi, no ei se nyt niin haikeesti, mutta siellä säestämässä olivat Maiju Laurila (!!!) ja Iida Paakala. Musiikkikappaleet olivat pääosin kansansävelmiä lähiseudulta. 

Kiva juttu oli se, että koko esityksen läpi kulki punainen lanka, jota yks sun toinen kävi aina sopivasti rullaamassa. Jokainen voi sitten itse miettiä, mikä oli se punainen lanka tässä esityksessä.

Kaiken kaikkiaan Oravan Matti on pienimuotoinen historiakatsaus eli historiaa niin, että heikompia hirvittää. Eikä haittaa, vaikka tulisi Valkealaan ensimmäista kertaa, sillä historian vaiheet koskettivat muitakin kuin Valkealalaisia. 

Kuvat: Vesa Sailio

Puhtaana käteen

 Valkealan kesäteatterissa esitetään tänä kesänä mahtavaa farssia, Puhtaana käteen. Käsikirjoitus on Michael Cooney'n ja sen on suomentanut Tiina Puumalainen.  Valkealaan sen ohjasi alan konkari Mari Kahri.
Kun on kyse farssista, niin ajoitus on äärimmäisen tärkeää. Niin oli säätilankin puolesta. Oli siis ensi-ilta ja kun pääsimme paikalle, niin alkoi sataa. Ei kun sadeviittaa päälle ja mitä kävi sitten? Vähän ennen esityksen alkua kerkesin kipasta autosta hakemassa aurinkolasit!

Puhtaana käteen on sellainen tarina, että en edes yritä selittää sitä, sillä koko näytelmä oli yhtä selitystä. Aivan uskomatonta settiä, missä puhutaan puuta heinää ja kun joku yrittää puhua totta, niin sekin on yhtä tyhjän kanssa. Mitä enemmän selitetään, sitä syvempään suohon mennään. 

Pääpukarina on Erkki Lehtinen, jota esittää todella maineikkaasti Vesa Lipsanen. Erkki on sotkenut itsensä jo parin vuoden ajan sellaiseen solmuun, että vetää siihen sitten alivuokralaisensa Visa Muikun. Visa niin ku se kortti ja Muikku niin ku se kala... Antti Niemi osaa hommansa. 

Lehtinen on saanut jo vaimonsa (Mirva Luoma) lähtemään töihin ja sitten tulee sosiaaliasiahenkilö Jaatinen paikalle. Jaatisen roolissa loistaa Jenni Rautiainen. Aivan ihana, niin on huoliteltu, tarkka ja asiallinen, mutta näytelmän edetessä tilanteet muutuu ja kun Jaatinen saa pikkasen rommia...

Mukaan ehtii Vertti-setä (Ari Teräväinen), kriisavustaja Jutta Yli-Polvi (Anu Karjalainen), parisuhdekonsultti Kuitunen (Päivi Teräväinen), hautajaisurakoitsija Ala-Kulo (Tiina Andersson-Koste), ylitarkastja Nikkinen (Lea Karhu) ja lopulta vielä Visan morsian Ritva (Anu Karjalainen). Jokaisella on tärkeä roolinsa, vaikka yhtä hullun myllyä mennäänkin. Välillä ei tiedä kuka kukin on ja ketkä kaikki ovat kuolleet...tai elossa. 

Puhtaana käteen on mahtava, juuri oikeaa kesäteatteriainesta ja Valkealassa se on harjoiteltu niin hyvin, että kelpaa esittää, saati sitten katsoa. Nauratti ja jännitti vuoronperään, että miten tämä voi päättyä, mutta kyllä se päättyi ja hyvin, vaikka ei olisi voinut uskoa. Voi vaan ihmetellä ja kiitellä, miten hyvin replikointi sujui, vaikka sitä oli paljon, nopeaa ja nokkelaa.

Kiitos - tuli niin hyvä mieli, että nauratti vielä kotimatkallakin!

Kuvat: Sami Lahtinen

Valkealan ViihdePLÄJÄYS

 Heinäkuinen ilta ja ei kun kohti Valkealaa ja siellä kesäteatteri, missä esitetään Viihde Pläjäys. Osasin odottaa jotain ihanaa ja odotukseni ylitettiin!

Virve Mattila on ideoinut, käsikirjoittanut ja vieläpä ohjannut sellaisen pläjäyksen, ettei siitä viihdettä puutu. Kaiken pakollisen teatteripaaston jälkeen kansa janoaa tällaista, missä tarttee vaan istua ja nauttia. Nyt minua viehätti tietysti musiikki, mitä on soitettu jo aikoja sitten. Sai hurmaantua ihan vapaasti nostalgiapöhinöistä.

 Virve Mattila oli monessa roolissa, mm. Katri Helena. Hän on vieläpä kahden upean tyttären äiti, jotka molemmat ovat mukana ja millaisia esityksiä. Yhdessä ja erikseen he vetivät jos ja vaikka mitä.

Salla Vainio ja Riina Mattila olivat mm.ihan huikea Baccara. Heti tuli mieleen eräs 1970-luvun kesä, kun serkkuni kanssa "leikimme" samaa duoa. (Mie olin se, jolla oli valkea puku)

Lavalla piipahti myös Cat Cat, samoissa vermeissä...

Jukka Tiitola ja Antti Salmela vetivät melkoisen shoun, niin että lähellä oli, ettei ollut Tenoille tarvetta.

Mira Peussasta on myös moneksi. Anita Hirvosena hän oli niin Hirvoska, ettei paremmasta puutetta. Entäs sitten Meiju! Voi vaan syvään huokaista. Miran ääni on myös aivan ihana, sen verran käheä, että huh!

Tässä Viihde Pläjäyksessä aika kului niin siivillä ja toivoi, ettei loppuisi ikinä, että lisää, lisääää!

Salla Vainion ääni saatiin kuulla monessa eri roolissa ja aina vaan mahtavampana. 

Riina Mattila, nuoresta iästään huolimatta on koko ajan vaan kehittynyt lisää. On ollut ilo seurata häntä ihan siitä asti, kun hän oli pikkutyttö. 

Kaikki koreografiat ovat niin upeita, loppuun asti hiottuja ja kaunista katsella. Pehmeää, sulavaa ja nautinnollista. Kaikki osasivat askelmerkit ja koko porukalla kun mentiin, niin olisi halunut, että olisi ollut enemmän silmiä.

Hauska potpuuri oli myös tehty mainoksista! Mukana Riinan ja Sallan kanssa Aada Nurminen, jolla oli myös niin monta roolia, ettei laskuissa pysynyt. Meni tanssit, laulut ja replat kuin vettä vaan. 

Spedeilyltä ei voitu välttyä, kun mukana oli Niko Tuominen, jolta jamilointi meni ihan nappiin, kun oli Nikon Spelit. Olipa muitakin tunnistettavia hahmoja ja ne on vaan nähtävä ja kuultava.

Euroviisu-setissä pölähti estraadille Herreys ja Diggiloo Diggiley! Muista viisupätkistä en kerrokkaan, mutta miten oli hauskoja, hurmaavia ja hyvältä kuullostavia ja näyttäviä.

Kerrassaan koko porukka, joista vielä mainitsen Kristiina Pokki-Tuomisen ja Kaisa Leinon. Jokaisella oli niin paljon tehtävää, aivan hirveästi rooleja, vaatteiden vaihtoja ja miten paljon annettavaa.

Tässä siis pikkasen pintaa raapaisin, koska en edes yrittänyt kertoa kaikkea, etten vaan liikaa, koska - toivon, että kaikki menee tämän Pläyksen katsomaan ja ottaa mukaan kaverinsa, mumminsa ja vaarinsa, ihan kenet vaan. Itse menen katsomaan uudestaan, sillä haluan vielä kerran kokea sen - Pläjäyksen!

KIITOS teille, ihan jokaiselle, jotka tämän saitte aikaan!

Kuvat: Vesa Sailio

Muistojen Bulevardi

Laila Kinnunen on nimi, jonka tälläset keski-ikäiset harakat muistavat jo lapsuudesta asti. Laulut ovat tuttuja ja tarina on tuttu. Nyt sen on luonut käsikirjoittamalla ja ohjaamalla Valkealan kesäteatterin lavalle Virve Mattila. Muistojen Bulevardi - säkeistöjä Laila Kinnusen elämästä.
Tässä on minun säkeistöt:

1. säkeistö: Virve Mattila on myös Lailan osassa, ikään kuin kertojana kommentoimassa, miten ne asiat oikein meni. Hyvin "lailamaisesti" hän lauloi ja ihania biisejä. Kaksi toimittajaa on tekemässä juttua Lailasta ja samalla on haaveissa tähteys. Johanna Immonen Jeminan roolissa ja Päivi Teräväinen Sirpan osassa olivat todellisissa sivurooleissa.

2. säkeistö: Nuorena Lailana nousee suorastaan pääosaan Riina Mattila. Kantaa asunsa ja ne korkkarit todella hyvin, puhumattakaan sitten laulusta, mikä solisee kuin kevätpuro. Laila Kinnusen sisko on myös esillä, sillä Ritvan osan esittää Salla Vainio. Vaikka onkin "vain" sisko, niin kyllähän se Ritvakin lauloi ja sen Salla antaa kuulua tosi hienosti. Niin ja koska olin ensi-illassa, niin oli siellä se ihan oikea, aito ja elävä Ritva Kinnunen! Lisäksi Ritvan tytär Pauliina, joka lauloi herkästi Toiset meistä...

3.säkeistö: Porukkaa oli kuin meren mutaa tai kuin italialaisen perheen ruokapöydässä. Suurin osa porukasta muuntautui aina kohtaukseen kuin kohtaukseen. Heille iso kiitos siitä, että jaksoivat muuttua, olla milloin mustassa peruukissa, milloin uimapuvussa. Laulu ja leikki, tilanteet olivat
hallussa.

4. säkeistö: Iso plussa puvustukselle, missä helmat heiluivat ja panin merkille hienoja yksityiskohtia. Ihan tuli sellainen olo, että itekkin olisi halunut hameeseen, mutta onneksi se tila meni ohi.

5. säkeistö: Bändi oli ihan yli kylän! Arto Karnaattu on hauska kapellimestari, sillä kesken kaiken voi vaan hypätä estraadille replikoimaan. Elävä musiikki tekee kaiken niin eläväksi.

Suositus teille, heille ja keille, että jos tykkää Lailasta ja miksi ei tykkäisi, niin tässä olisi oiva paketti.

Kuvat: Vesa Sailio

Ensikertalainen kesäteatterin nimiroolissa

Antti Salmela - sinut on totuttu näkemään teattereissa enimmäkseen katsomon puolella, mutta nyt teit debyytin näyttämöllä, tehden Olavin roolin musiikkinäytelmässä Nuoruusmuistoja. Monia varmasti kiinnostaa, mitä tapahtui.

1. Kerro meille, kuinka jouduit/pääsit tähän Olavin rooliin?
Upea moniosaaja Virve Mattila houkutteli minut tähän produktioon. Ensireaktio oli, että ainakaan nuoren Olavin rooliin en ryhdy. Että olisi ensikertalaiselle liikaa. Rakastuin oitis tähän tarinaan. Ja tuli tunne, että jos jossain tahdon olla mukana, niin tässä.

2. Kuinka työstit roolia ja mikä siinä oli vaikeinta?
Olavi on edesmenneen isäni vuosisarjaa. Musiikki, ajankuva ja tunnelma toivat taas isän mieleeni. Rooli oli yllättävän helppo omaksua. Menetetyn rakkauden tarinoita lienee jokaisella. Vaikeinta oli negatiivisten tunteiden esilletuonti. Oikeassa elämässä välttelen negatiivisia ihmisiä ja niihin johtavia tilanteita.

Kuva: Antin luuri

3. Osanasi on myös laulaa. Oliko se sinulle ennestään tuttua?
Olen ollut 7 vuotta musiikiluokilla. Olin silloin se, joka pyörtyi aina esityksissä. Laulanut olen pienestä saakka. Jossain äidin albumeissa lienee vieläkin kuva, jossa aataminasuinen 3-vuotias seisoo pöydällä ja laulaa Metsämökin tonttua. Tomerampana kuin koskaan. Julkisesti en ole aiemmin uskaltanut laulaa.

4. Asteikolla 1-10, kuinka paljon jännitti?
Tää onkin jännä juttu. Tammikuussa kun kokoonnuttiin ensi kertaa, olin todella jännittynyt. Mutta puolen vuoden aikana tämä rooli on tullut iholle. Olavina minun ei tarvitse jännittää. Oisko ensi-illassa ollut jännitys kakkosen luokkaa? Tämä tarina ansaitsee tulla kerrotuksi ilman haittaa.


5. Mitkä olivat fiilikset ensi-illan jälkeen?
Yhteistyö kesäteatterin väen kanssa on ollut todella toimivaa. Olen saanut raamit, joissa on ollut hyvä kasvaa. Kesäteatterilla en ole vielä kertaakaan itkenyt. Mutta kun Olavi jää Valkealaan, Kuusankoskella Antilla tulee itku. Tämä on ollut hieno yhteinen matka. En voi kuin olla kiitollinen kaikille. Tekijöille, kokijoille, olijoille, yleisölle. Yleisö tekee tästä toden. Tämä tarina ansaitsee tulla esiin.  

Kiitos Antti haastattelusta!

Nuoruusmuistoja

Valkealassa on nyt sellainen kesäteatterinäytelmä, jota todella kannattaa mennä katsomaan, kuulemaan, nauttimaan, nauramaan, herkistymään... Se iskee kun halko ottaan!

Nuoruusmuistoja on Virve Mattilan käsikirjoitus ja ohjaus. Koko maailman ensi-ilta oli 13.7.2018!
Niin, käsikirjoitus oli sitä luokkaa, että voi vaan ihastella, miten oli paketissa ihan kaikki elementit. Oli rakkautta, sitä oikeaa, mistä kaikki haaveilee ja ihailee, oli huumoria, oli hömppää ja ihan aitoja, koskettavia ajatuksia ja musiikkia, koskettavaa musiikkia. Oli juoni, mikä ei ollutkaan heti ihan päivänselvä, vaan antoi ihanasti yllättää.

Näyttelijäkattaus oli kuin viiden tähden illallisella. Nuoriso pani parastaan ja sitä taitoa ja lahjakkuutta katteli enemmän kuin mielissään.
Antti Salmela repäisi potin, kun ensikertalaisena osoitti kykynsä niin näyttelijänä kuin laulajanakin. Hän aloitti Olavin roolin hyvin rauhallisesti ja sillai tavanomaisesti, mutta kun pääsi vauhtiin, niin oli ihan häkellyttävä.
Riina Mattila, vaikka on vieläkin niin nuori, on jo vanha tekijä. On ollut äärimmäisen ilahduttavaa seurata häntä ihan pikkutytöstä asti. Marjan osassa hän pääsee jälleen olemaan edukseen. Hän todella osaa laulaa ja jos kuulee ensimmäisen kerran hänen laulavan, ei unohda sitä koskaan. Nyt hän näyttää senkin, että näyttelijän kyvyt ovat kohillaa ja vain paranevat.
Elmeri Korppi hurmaa ensin Paulina, joka on Olavin paras kaveri. Sittemmin hän hyppää Kimmon rooliin, missä hän on Olavin poika. Mahtavaa!
Tyttö sinä olet tähti - Anni Vesterinen!!! Tiesin jo odottaa, että lauluääntä löytyy. Tässä tarinassa sitä sai kotvasen odottaa ja kun se hetki koitti. ääni oli sitä luokkaa, että vedet hulmahti silmiin saman tien. Jos joku laulaa äänellä, mikä on niin puhtaan kaunis, ihan sama mitä laulaa, niin se kyllä osuu ihan suoraan sydämeen. Anni osasi myös uppoutua Armin rooliin sellaisella antaumuksella, että miten oli raikasta ja reipasta.

Päivi Teräväinen oli ihana kukkakaupan täti ja kun hän vielä esitti Marjaa vanhana, niin sitä ei voinut kuivin silmin katsoa. Laulukin lähti niin sydämestä ja osui sydämeen.

Ari Teräväinen oli paitsi Olavin sedän, Elmeri Hermusen roolissa, niin myöskin Olavi Virta! Hiukan arvelutti, miten sujuu Itse Suuren Maestron osa, mutta ihan meni kiitettävästi.

On silti vielä sanottava, että Nuoruusmuistoja on Ihana näytelmä, isolla I:llä. Se on täynnä mahtavia näyttelijöitä, huikean hienoja kohtauksia, biisejä, jotka osuvat herkkyyshermoon.
Koko tarinan kertoo meille vanha Olavi, jonka roolissa Juha Pere on ihan omiaan. Aivana ihana vanha setä, joka muistelee entisiä aikoja niin, että yleisö on ihan haltioissaan joka sanasta.

Mikä vielä ihan huippua, niin hitto bändi!!! Oikeeta ja elävää, nuotilleen soittavaa musaa paukutti tulee ihan viimesen päälle Arto Karnaattu, Jari Immonen ja Joona Rasalahti. Arto Karnaattu veti viel Arton roolinkin. Menkää ihan ihmees kattomaa!

Voisin kertoa vielä vaikka mitä, mutta enpä kerro. Toivon vilpittömästi, että mahdollisimman moni näkisi tämän esityksen ja uskon, että itsekkin haluan nähdä sen vielä uudestaan. Uskallan väittää, että ei edes pahin mielensäpahoittaja voi harmistua tästä esityksestä!

Niin ja hei, Valkealassa on nyt sellaset penkit, että meikäkii sai jalat heilumaan!!!!

Rakkausresepti

Valkealan kesäteatterissa oli melkosen mukavaa viettää aurinkoista pyhäpäivää Rakkausreseptin parissa. Tämän kovasti hupaisan näytelmän on ohjannut Markku Kekki.
Rakkausresepti on Tanja Puustinen-Kiljusen käsikirjoittama hulvaton tarina Pakaranmutkan kylästä, missä on niin hiljaista, että poliiseillakaan ei ole juuri mitään tekemistä, paitsi Valte...

Valte tai oikeesti Valdemar on kyllä koko kylän veijari ja koko näytelmän hauskuuttaja. Juha Pere on hypännyt sellaisiin nahkasaappaisiin, että kyllä toimii. Juttu meinaan ei lopu. Valte on vaan jotenkin niin sympaattinen!
Poliisit ovat tarinan keskiössä aika lailla. Tervo ja Tanttu. Vesa Lipsanen ja Päivi Teräväinen pistävät yleisön naureskelemaan poliisien kustannuksella. Tervo on rakastunut Iirikseen ja sille tarttee kirjoittaa kirje. Tanttu hommiin, viallisella kirjoituskoneella. Ei mene ihan niin kuin pitäisi ja farssia pukkaa.

Pakaranmutkan terveyskeskuksessa on lääkärin paikka auki ja kun Kaarlo Kaikkonen pelmahtaa paikalle, oletetaan ilman muuta hänen olevan se odotettu lääkäri. Tomera sairaanhoitaja Henna ottaa Kaarlon avosylin ja suulaasti vastaan, joten ei ole Kaarlolla vaihtoehtoja. Timo Lehmusmetsä valelääkärinä on niin luotettavan oloinen ja uskottava, että minäkin uskoisin häneen. Tällä kertaa Hennan roolissa oli Mirva Luoma  ja hän se varsinainen sisar hento valkoinen oli. Tavan tarinaniskijä, joskin kyllä totuuden pikkujyväsiä oli joukossa.

Iiris Hentonen, huippujuoksija! Hän se loukkaa jalkansa ja kerrankos sitä lääkäri potilaan kotiin kantaa. Jenni Rautiainen tekee pirtsakan roolin juoksemalla ja olemalla niin ihana Iiris, että jopa valelääkärikin pehmenee. Iiris asuu sisarensa kanssa, joka on Kukka Henttonen ja niin eri kaliiperia kuin Iiris. Siitäkin huolimatta tulee sekaannuksia tai ehkä juuri sen takia. Kukkana kukkii Leena Huuhilo, joka odottelee merimiessulhastaan Pär-Alfonsia. Ari Teräväinen tässä roolissa ei juuri sanaile tai mitä nyt vähän, ruotsiksi.

Kaarlo Kaikkosen sisar, Vilma Kataja, saapuu myös kylälle. Ei mikään kiltti pikkusisko vaan punkkari, jolla on rikolliset harrastukset. Heidi Pere on kyllä niin glitteriä ja ketjua täys, joten hyvin menee punkkarista. Antto, Altti ja Venni Lehmusmetsä keekoilevat niin Ryttsen veljessarjana kuin punkkarikavereina. Kertakaikkiaan mahtavaa, että on nuoria mukana ja millä tyylillä vetelivät räpit sun muut! Oli sitä messevä seurata.

Valkealan Rakkausresepti on esitys, mitä on kiva katsoa, hauska ja harmiton, mistä tulee hyvä mieli. Roolit on hyvin rakennettu ja replikointi sujuvaa ja niin vastaanotettavissa. Ihan vilpittömästi voin suositella poikkeamista Pakaranmutkan kylän tapahtumia seuraamaan. Pakarat ei puudu eikä juoni mutkittele. Niin ja kyllä oli musiikkiakin!

Kuvat: Anu Karjalainen

Pyykkärit

Valkealan kesäteatterissa pestään pyykkiä. Neljä pyykkäriä lutraa pyykkejään koko esityksen ajan. Samalla siinä sitten käydään läpi kaikkien elämää. Näytelmä on Pyykkärit, jota on esitetty myös nimellä Pesulan likat. Skottilainen Tony Roper on käsikirjoittaja, joka on halunut tehdä tarinan tavallisista naisista. Eeva Keinonen ohjasi tämän sovituksen Valkealaan.

Neljä eri ikäistä naista, ystäviä keskenään, pesevät pyykkiä ja jutustelevat. Käydään läpi jokaiselta jotakin ja kun tilanne oikein menee äärirajoille, otetaan tupsluikkarit.

Pesulan huoltomies, Korhosen Antti (Ari Teräväinen) pakkeineen pelmahtaa välillä paikalle ja taas kupiteltiin.

Tässä näytelmässä oli myös musiikkia, kun näyttelijät lauloivat. En vaan ymmärtänyt biisivalintoja, sillä aina silloin näytelmä ikäänkuin katkesi. No, ehkä se oli tarkoituskin.

Rouva Perälä (Lea Karhu)  oli ilmeisesti vanhin ja vaikutti pikkasen raasulta vaikka kyllä hänestäkin paljastui aika ihmeellisiä asioita.
Raili Hämäläinen (Roosa Luukka) oli se kaikista nuorin, joka jaksoi haaveilla niin paljon paremmasta ja hienosta elämästä.
Lydia Virtanen (Tiina Andersson-Koste) oli porukan topakoin, joka pisti välillä toimeksi.
Margit Lahtinen (Jenni Rautiainen) on juopon miehen vaimo, mutta tässä näytelmässä kyllä ihan tähti. Jenni Rautiainen on koko tarinan kantava voima, itse pirteys!

Niin paljon pestään pyykkiä esityksen aikana, että voisi kuvitella, että siinä menee samalla kunkin naisen perheen pyykit (vitsi oli).
Lavastus oli hieno ja kivasti toimiva.

Pyykkärit on harmiton kesänäytelmä!

Kuvat: Elina Winne

Harmaat pantterit

Kulttuurikissa otti pentunsa mukaan, uhmasi säätä ja lähti kissalaak... Käpyhoviin! Siis Valkealan kesäteatteriin, missä tänä kovin sateisena kesänä esitetään Harmaat pantterit!
Valikoimme hyvän paikan, asetuimme sadeviittojen alle vilttien kanssa, sateen soidessa. Ei annettu sen häiritä, koska jos näyttelijät esittää sateessa, niin meillähän ei ole hätää.

Käpyhovin potilaat ja henkilökunta esittäytyivät niin hyvin , että aivan kuin olisi itse ollut mukana, seurannut vierestä kaiken aikaa sitä touhua ja tohinaa. Potilaat olivat niin ihania, että kun yksi heistä näytelmän lopussa nukkuu pois, niin oikein itsekkin hämmästelin, kuinka silmäni vettyivät.

Käpyhovin johtajaTyyne Mällinen(Mirva Luoma) jää eläkkeelle ja uusi johtaja Ilona Huttunen(Jenni Rautiainen) astuu puikkoihin ja alkaa tapahtua! Erittäin hyvään suuntaan! Harjoittelija Kikka(Roosa Luukka) antaa myös lisäväriä. Tukityöllistetty Massoud(Juha Pere) on aivan mahtava!

Potilaiden/asiakkaiden ei tarvitse mennä kuudelta nukkumaan, saavat maukkaampaa ruokaa ja on kaikkea kivaa toimintaa ja sehän näkyy. Kaikilla on mukavaa ja tuntuu hyvältä sitä seurata, kunnes... Ikävää, mutta totta, että eihän sellainen kaikkia miellytä. Pian ollaan tilanteessa, että uusi, ihana johtaja onkin potkuja vailla. Mukavaa kuitenkin se, että juristi Erik(Ari Teräväinen) tuntuu olevan hänen tukena.

Näytelmä on hauska, Laimi-mummo(Tiina Andersson-Koste) on niin räväkkä, että poikani tuumasi, että siinä on äiren tulevaisuuden kuva!? Jokaisesta oli saatu esiin oma tyyppinsä ja se todella ilahdutti, aivan kuin olisi jo oppinut heidät tuntemaan.
Onneksi lopussa kaikki selviää parhain päin! Harmaat pantterit kutkuttaa nauruhermoja ja herkistääkin, mutta se myös ravistelee, sillä se on niin totta! Se tuo esiin monta seikkaa niin vanhusten hoidosta kuin työyhteisöistä ja muutosvastarinnasta, oman edun tavoittelusta ja kuinka rahan takia ketkuillaan.

Kun nyt venyttelen kotisohvalla, kehrään koko porukalle - eritoten siitä, että vesisateesta huolimatta tarjoilitte meille loistavan esityksen!
Toivoisin todella monen näkevän tämän Eeva Keinosen ohjaaman näytelmän ja miettivän, mitä siinä kerrotaan!

Kuvat: Elina Winne

ELMO !

Valkealan kesäteatteri esittää tänä kesänä ELMOa! Wau! Just nippanappa kerkes enskari olla, ni jo piti päästä näkemään tämä tai siis kun tuli sellainen päivä kohille, ettei työt häirinnyt. Vaan, kyllä oli kylmä, heinäkuinen sunnuntai oli niin viluinen, että piti oikein viltin alle mennä.

Vaan, Elmossa oli sellainen draivi päällä, ettei ilman viileyttä lopulta huomannut. Pakko tunnustaa, että minä en ole lukenut Elmoa, minä en ole kuullut yhtään kuunnelmaa, mutta Elmo oli ihana!

Kimmo Puhakka oli niin Elmo, että sai ihan kaikki sympatiat! Tykkäsin todella paljon!

Elmo elää omintakeista elämäänsä. Rakastuu ja huh, mikä vaikutus sillä on. Elmo lähtee merille ja kiertää maailmaa, osallistuu urheilukisoihin ja siitä alkaa ura, huima ura. Elmo voittaa kaiken ja kaikki, paitsi Aliisa(Roosa Luukka) oli vielä saamatta. Mikä kaiken kattava rakkaustarina heillä sitten onkaan.

Ihana kohtaus on Elmon ja Aliisan playpäkkinä vedetty kohtaus! Ihan oikeesti, ei uskois heti, mutta se oli ihan loistava!

Aivan hauskan hengästyttävää oli urheilujuontajat(Petra Lehmusmetsä, Päivi Teräväinen)! Hah, mikä meno, mikä meininki!

Kaikki näyttelijät olivat minun mielestä niin asialle vihkiytyneitä, ettei tarvinut jännittää kenenkään puolesta.

Pakko kuitenkin kertoa, että lapset, ne lapset olivat niin ihania!!! Luonnollisia ja ihan ilmiselvästi kykyjä, toivon mukaan heitä nähdään lisää. Jokainen veti oman osuutensa niin innolla, että kyllä vaan aikuisen tätin mieltä lämmitti.

Kiitos! Kiitos ihan kaikille! Kulttuurikissa kehrää...ja sen teinipentu tykkäs !

Kuvat: Matti Järventausta