Loma Haminassa

 Pidettii 29.6 LOMA-päivä Haminassa, koska siellä oli Haminan teatterin kesäesitys LOMA!
Monille tuttu tarina Risto Jarvan elokuvasta, joka sai ensi-iltansa 1976. Niinpä tässä tarinassa eletään sitä aikaa ja tämän LOMAn "matkanjohtajana" toimii Tero Heinämäki.

Kun lähdimme Haminaan, sääennusteet olivat niin sekaisin, ettei niistä mitään selkoa ottanut, paitsi että vettä pitäisi tulla tai sitten ei. Varauduttiin kyllä siihen, että kesäteatterivarustus oli loppuun asti harkittu. Sadeviitat jätetttiin kuitenkin autoon. Asettauduimme eturiviin ja jo ensimmäinen kohtaus pani hymyn huulille, koska siinä ollaan Suomessa ja on kylmä, kaikilla on talvivermeet päällä ja heitä ilmiselvästi palelsi. Katsomossa paistateltiin auringossa ja väkisinkin oli empatiat näyttelijöiden puolella, ettei heitäkään oikeasti palellut...

Lähtöasetelmahan on se, että Aimo Niemi on lähdössä Innsbruckin talviolympialaisiin ja sen mukaiset ovat matkatavaratkin aina suksia myöten. Hän kuitenkin menee väärään koneeseen ja löytää itsensä Kreikasta. Jussi Vilkki saa Aimo Niemenä aimoannoksen hikoilla, koska eihän hänellä ole helleasuja. 

Jos on jo alussa mennyt pieleen, niin siitähän se sitten alkaa, että lähes mikään ei onnistu. Jo lentokoneessa on tutustuttu moninaisiin tyyppeihin, jotka sitten ovat samassa hotellihuoneessa ja jopa eräs Aimon kanssa samassa huoneessa. Menoa ja meininkiä piisaa ja toteutus on erittäin onnistunut. Välillä kuullaan musiikkia ja laulujen toteutuksesta ja harjoittamisesta on vastannut Irma Montiel, joka myös hyppää viidessä eri roolissa. 

Kreikkalainen tunnelma näkyy ja välittyy. Kaikilla tuntuu olevan hauskaa ja monenmoisia virityksiä on ilmassa, paitsi Aimolla, jolla on nälkä ja kaikki hiertää. Rahaa eiole, koska Innsbruckissa olisi ollut täysihoito. Pariskunta Keskinen ovat kivasti esillä ja Jan Mykkänen Jukka Keskisenä nousee esille varsin luontevana ja juuri sellaisena suomipoikatyyppinä, joita varmasti piisaa jokaiseen matkakohteeseen. Marianne Auvinen Seija Keskisenä juuri sellainen hunajapupusta kiukkupussiin-tyyppinä. Päivi Pollari on toimittaja Notkola, mutta pari muutakin osaa on hoideltava. Apuhoitaja Valman roolin tulkitsee Mari Nieminen ja artikulaatio oli ihanan selkeää! Jouni Saikkonen hoiteli kaksi täysin erilaista suoritusta - vähän vässykkä johtaja Kari Supinen (porttivahti) ja sitten hän oli Mikis Kalifakis, josta kehkeytyi vaikka mitä. Muissa rooleissa Kari Suoknuuti, Jorma Hilska ja Eija-Kaarina Mäkelä.

Koko LOMA-paketti toimi erittäin hyvin, oli harmiton ja hauska. Koko porukka toimi yhteen ja se välittyi. Kiitos tästä LOMAsta!

PS. Esityksen jälkeen kävimme ruokailemassa Tervanarussa, njam!

Menkää LOMAlle Haminaan! Tämä paketti on voimassa 3.8 asti.

Kuvaaja: Mari Salmenhaara

Yksi lensi yli käenpesän - Jan Mykkänen kertoo roolistaan suljetulla osastolla

 Haminan teatterin Yksi lensi yli käenpesän - esityksessä Randle P. Murphy'n roolissa loistaa suljetulla osastolla Jan Mykkänen. Muutaman kysymyksen hänelle esitin ja näin hän vastasi:

1.    Miten sinä löysit tiesi Haminan teatterin näyttämölle?
-    Kipinä teatteriin on syttynyt jo nuorisoteatterissa (NYT) kouluajoilta, jota ohjasi Sirpa Sandström. Siinä sitten tuli odotettua pidempi taiteellinen tauko. Siellä se jossain lohkojen välissä kyti vuoteen 2016 asti. Olin jonottamassa pankissa tiskille kun syntyi ajatus että mieli tekisi vielä.. teatteriin siis. Ja siitä sitten tyrkylle menin ja pääsin Ulvovaan Mylläriin posteljooni Piittisjärveksi Haminan Kesäteatteriin.

2.    Teitte nyt Ken Kesey’n Yksi lensi yli käenpesän. Kuinka juuri se valikoitui ohjelmistoon?
-    Kyllä se lähti niinkin tylsän yksinkertaisesti, että jokunen vuosi sitten oltiin lähdössä teatterilta kotiin iltasella ja siinä Raittiustalon ulko-oven edessä juteltiin teatterin aktiivin ja Kinohaminan Marja Qvarnströmin sekä silloisen Teatteriyhdistyksen puheenjohtaja Hämeenniemen Jaakon kanssa. Ilta oli pitkällä ja väsyneitä oltiin. Pohdittiin näytelmävalintoja ja miten sattuikaan, että klassikoista tykättiin me kaikki kolme ja jokuhan meistä heitti että ”entäs Yksi lensi yli käenpesän?” Ja siinähän se oli! Yksimielinen päätös kuin suljetulla osastolla.

3.    Olet ollut monissa erilaisissa rooleissa ja nyt Yksi lensi yli käenpesän Randle P. McMurphy. Miten rooli sinulle napsahti?
-    Kyllä se oli ohjaaja Ville Virkkunen, joka sen tuomion pani alulle. Ville roolitti meidät kiva, että napsahti. Voihan se olla, että ohjaaja Espoosta vaan halusi hauskuuttaa itseään ja nähdä mulla myös nämä kauheat pulisongit.

Kuva: Mari Salmenhaara

4.    Kuinka valmistauduit tähän rooliisi?
-    Onhan tällainen rooli vähän eri kuin joku koominen höpöttäjä. Vielä kun on kyseessä melkoinen klassikko, niin kyllä siinä on se kunnioitus alkuperäistä teosta kohtaan. Leffan katsoin useampaan kertaan. Kirjan lukemista harkitsin mutta se jäi.. olen ollut aina huono lukemaan (tietäjät ja entiset opettajat tietää). Halusin rakentaa roolia niin että alkuperäisen teoksen ja McMurphyn luonne säilyisi mutta ilman suoraa kopioimista. Jokainen löytää itsestään kyllä helposti pienen palasen hulluutta. Sitä voi olla monenlaista ja kuka sen lopulta voi määritellä? Sivustakatsojalle se voi näyttää luonteenpiirteeltä.

5.    Sinulla on päivätyösi?! Mistä revit aikaa teatterille?
-    Sitä itsekin olen joutunut välillä pohtimaan. Teatteri antaa mutta myös ottaa paljon. Eipä tarvitse tuskailla minne sen kaiken vapaa-ajan oikein tuhlaisi.. 

Kiitos haastattelusta, Jan!

Yksi lensi yli käenpesän

 Se oli taas semmoinen paikka, kun oli lepopäivä, niin eikun Haminaan. Kiva cruisailla wanhaa tietä Kouvolasta Haminaan, kun tietää, miten siellä on jotain mahtavaa tarjolla...

 Oli sitten Haminan teatterissa tarjolla esitys Yksi lensi yli käenpesän. Juuri se, Ken Kesey'n 1960-luvulla kirjoittaman kirjan pohjalta värkätty näytelmä. Niin ja kaikki muistaa sen elokuvan, vuodelta 1975, joka, kahmi kaikki viisi tärkeintä Oscaria. Haminaan tämän legendaarisen näytelmän on upeasti ohjannut Ville Virkkunen. 

Itse en muista siitä elokuvasta juuri mitään, enkä ole lukenut kirjaa, mutta olen nähnyt Ryhmäteatterin tulkinnan Suomenlinnassa ja siitä jäi mieleen, miten vaikuttava oli. Vaan kun pääsin Haminan tunnelmaan, kaikki muu hävisi ja oli vain se hetki, mikä milloinkin esitettiin. Jokainen syöpyi mieleen monin eri tavoin. 

Jossain määrin olen aina ollut kiinnostunut mielisairaaloista ja lukenut lukemattomat tarinat ja historiikit niistä. Tämä näytelmä oli jotenkin kuin piste I.n päälle. Ne ihmiset siellä ja se henkilökunta. Nyt olin ihan äärimmäisen vaikuttunut siitä, miten harrastajateatterilaiset vetää ihan kympillä koko setin läpi! 

McMurphy'n roolissa Jan Mykkänen on ihan virtuoosi. No, onhan hän miun ehdoton lemppari, mutta silti, aina yllättävää, miten onnistuu roolissa kuin roolissa. McMurphy on reipas, varsinainen läpän heittäjä ja sellainen, joka saa aikaan vaikka mitä ja josta kaikki tykkää, paitsi hoitaja Ratched. Riitta Hotakainen on niin topakka, täydellinen hoitaja Ratched. Juha Vilkki tekee hienon roolin Päällikkö Bromden'na. Hänen yölliset juttelunsa toivat sellaista mystiikkaa mukaan. 

Randle P. McMurphy saa kuitenkin järkättyy ystävilleen bileet, on viinaa ja naisia ja kaikilla on kivaa. Kunnes hoitaja Ratched saapuu paikalle (oikea pahan ilman lintu).

En spoilaa enempää, mutta kerron sen, miten tämä näytelmä ja tämä Haminan teatterin tulkinta herätti mieleen kaikenlaista. Sitä oli ensin vihainen siitä, miten voidaan toimia, miksi näin??? 
Kun sitten olimme jo pihalla, ystäväni sanoi minulle vesissä silmin, että mikä ystävyyden teema, millaista on olla ystävä ja tehdä sen puolesta kaikkea. Siitä riittikin puhuttavaa kotimatkalle. 

Hitto, mikä porukka mielisairaalassa! Haminan teatteri on paikka, minne kannattaa mennä, jos haluaa nauttia hyvää ja mieleenpainuvaa teatteria. Millään en koskaan jaksa uskoa, että he ovat harrastelijoita, koska tulos on niin ammattimaista. 

Kuvat: Mari Salmenhaara