Marraskuun viimenen päivä, pimeetä ja harmaata, mutta meilläpä oli valoa, sillä ajaa hurautimme Kotkaan. Siellä meillä oli ensin tarjolla PATRIARKKA.
Juha Jokelan upeasti käsikirjoittama näytelmä sukupolvien välisistä jutuista. Kotkaan tämän esityksen on ohjannut Jarno Kuosa ja erittäin hyvä totetus. Muistan, kun näin Patriarkan aikoinaan Kouvolan kaupunginiteatterin esittämänä ja jotenkin mietin, että mitäs nyt? Turhaa mietin, sillä aina on varsin ilahduttavaa nähdä erilainen esitys.
Tähtiparina Virpi ja Heimo Harjuna, loistivat Anne Niilola ja Antti Leskinen. Oman aikansa pariskunta, ajatuskanta, mutta miten sellaista mittelevää sanan vaihtoa. Anne Niilola on kyllä niin huikea, sellaista lavatyöskentelyä, että voi vaan ihailla. Antti Leskinen on myös niin roolinsa ottanut, että sai välillä kaiken myötätunnon tulkitsemalleen Heimolle.
Heimoa ja Virpiä nuorina esittivät Osku Haavisto ja Marika Huomolin.
Kun nämä aikakaudet olivat sitten yhtäaikaa estraadilla, niin se oli kyllä hienoa. Muutenkin, kun kohtaukset keskustelivat keskenään, niin sitä oli kyllä ihan mahtavaa seurata.
Heimolla ja Virpillä on kaksi lasta. Jarno ja Janna. Juho Markkanen on Jarnon osassa se kaikkeen myöntyvä mieshahmo. Vaimonsa Petra onkin se "perheen pää", jonka topakasti tulkitsee Ella Mustajärvi. Janna on kiltti tyttö, joka yrittää myös olla kaikkien mieliksi. Miia Maaranen on tässä roolissa just sellainen kiva herkistyvä hihittelijä.
Äidin ja pojan keskustelu oli kyllä sitä, että sitä imi vaan joka sanan. Kuinka sitä ajatteli, että onko se vieläkin niin, että sukupolvet ovat niin erialaisia, aikansa kasvatteja ja kyllä - on se. Tai ainakin jäin miettimään omaa ja vanhempien sukupolvia, että kyllä on tuttua juttua.
Voisi äkin luulla, että kauheen vakavaa aihetta, mutta ei kaikki. Heimon kaveri Kale, jonka roolin laukoo Kari Kukkonen milloin minkäkinlaisilla letkautuksilla, tuo kyllä niin hymyn huulille. Hänen vaimonsa Anja on aluksi hiljaa, mutta kun avaa suunsa, niin Kalekin hiljenee. Lise Holmberg osaa osansa. On siellä Jarnon kaveri Markokin, jota esittää Jarkko Sarjanen, luottopakki!
Kyllä jäin taas miettimään, miten paljon ajatuksia nosti tämä esitys pintaan. Voisin kertoa niistä loputtomiin, mutta enpä kerro. Menkää katsomaan upea esitys ja sen seuraukset, ne mietteet, mitä se herättää.
Kuvat: Kotkan teatteri
----------------------------------------------------------------------------------------
Mutta - ei siis tässä vielä kaikki, sillä kävimme välillä ruokailemassa Kotkan Ravintola Canttiinissa, missä ruoka on aina maukasta ja hinta-laatu-suhe kohillaan.
Tulimme sitten takaisin teatterille ja kyllä oli ihanasti jännittävän kutkuttavat paikat, koska seuraavava oli vuorossa PIKKUJOULUSHOW! Oujeah! Tämän show'n on käsikirjoittanut Mikkomarkus Ahtiainen ja vieläpä hän oli kapellimestarinakin, jos kyllä kaikessa muussakin. Ohjaajana on toiminut Anne Niilola.
Musaa oli sit kasattu settiin oikein huolella ja miten se olikin niin hyvin vedetty, että ihan kuin olisi ollut jollain keikalla. Olin kaiken aikaa sillai aivan haltioituneessa tilassa, että miten ne osaa, miten ne taipuu, muuttuu ja osaa tarjoilla kaiken osaamansa niin hyvin.
Hitto, mikä bändi!!! Siellä se sitten teatterin kapellimestarikin vaan pimputteli koskettimia, kun Mikkomarkus ol napannut sen pestin. Siis musaa tuli, mutta kyllä tuli välissä sitten kaikkea mahdollista ja niin paljon, että tuskin uskalsi henkeä vetää.
Jos siis olimme nähneet hetkeä aiemmin samassa tilassa esityksen Patriarkka, niin siitä samaiset näyttelijät, Ella Mustajärvi, Juho Markkanen, Marika Huomolin ja Jarkko Sarjanen panivat nyt niin parastaan taas, mutta miten eri lailla. Siis niin upeaa heittäytymistä, että leuka putos rinnuksille useaan otteeseen.
Konsta Lippo yllätti taas taidoillaan! Oon pannu niin merkille hänen aikasemmatkin jutut, niin aina sitä saa yllättyä. Hän se paukutti siellä rumpujen takana niin kuin olisi syntynyt sinne, oli osassa jos toisessa ja vaikka kuin tekisi mieli kertoa, mikä osa oli vakuuttavin, niin en kerro, menkää katsomaan. Minä siis seurasin, katsoin ja kuuntelin niin, että en tienny miten olisin ollut.
Juho Markkanen on miun suosikki ja vaik ei ihan tuossa kuvassa oo niin... ni voin vakuuttaa, että on KUUMA! Juholla on monta roolia ja välil jopa pokka petti, mutta se vaan oli yleisöstä niiiin hauskaa, että kerkesin aatella, että oliko se käsikirjoituksessa.
Silja ja Lotta hääräävät mukana sitten oikein kunnolla ja kaiken aikaa, monessa roolissa, mutta pääosin tanssien ja kaikki koreografiat ovat Lotan.
Sellanen Pikkujoulushow, mistä jäi kyllä niin paljon iloa ja riemua, että yhtää ei haitannut ajella pimeässä takaisin Kouvolaan, kun fiilis oli rajaton.
Näin kerroin kahdesta esityksestä, joissa oli käyty ja voin suositella sitä samaa muillekin. Kun kerran on siihen mahdollisuus, että siellä työntekijät panostaa, niin miksei katsojatkin. No, ei ole pakko, mutta minusta se on ainakin hauskaa. Ottaa Kotkasta kaikki irti!
Kuvat: Heidi Noponen
