Orfeus Manalassa

 Orfeus Manalassa on tämän vuoden Pohjois-Kymen Musiikkiopiston taidon näyte, mikä esitetään Kouvolan teatterissa ja jonka on ohjannut Kouvolan teatterin näyttelijä Satu Taalikainen. Minulla oli onni ja autuus päästä katsomaan tämä esitys toisessa kenraalissa. On siinä ollut ohjaajalla työmaa, mutta lopussa kyllä iso ja lämmin kiitos seisoo!!!
Orfeus Manalassa on alunperin Jacques Offenbach'n sävellys ja ensiesitys oli 21.10.1858 Pariisissa.
 
Tämä operetti on parodia ja heti alussa tähtipari Orfeus ja Euridice ovat herttaisen yhtä mieltä siitä, etteivät halua olla toistensa kanssa ja kuinka molempien tekee jo mieli maistaa ihan muuta. 

Roope Pelo on Orfeuksen osassa vallan mainio ja erinomaisen luonteva, kun viuluineen kiusaa vaimoaan. Maija Rautasuo Euridicena haaveilee vaan mielitietystään, eikä kestä miestään. Rautasuon kaunista sopraanoa saadaan kuulla tämän tästä ja se on toden totta kovin kaunista. He eivät kuitenkaan voi erota ja Orfeus tekee eräänlaisen pikkukillerin ja niinpä se onkin Euridice, joka sinne Manalaan ensin joutuu. Manalan valtias Pluto on aika lailla häikäilemätön ja hän roolissaan nähdään Pekka Enqvist, mikä onnistuukin olemaan juuri sellainen häh-häh-hää-tyyppi. 
Yleinen mielipide - häntä esittää ensin Eliina Aho ja sitten Heini Nikander. Tosi kiva, kun mitään ei voi tehdä, sillä aina Yleinen mielipide puuttuu asiaan. 

Ihan tosi paljon tapahtuu kaiken aikaa ja vauhtia piisaa. Kun ollaan Jupiterin luona, niin siellähän sitä sitten onkin kaikenmoista tohinaa, kun kaikki muut jumalat eivät oikein tykkää Jupiterin päsmäröinnistä. Jupiterin osassa esiintyy mainiosti Ville Perkkiö.

Kun Pluto halusi Euridicen ja vangitsi hänet Manalaan, niin siellä hänet halusi myös Jupiterin yleismies John Styx ja kun ei sekään saanut, niin vielä Jupiter rakensi kaavan, millä saisi Euridicen. Oli se kärpästen surinaa. 
John Styx'n roolissa velmuilee Sami Leino ja Heikki Kettunen. 
PS: Ylläolevassa kuvassa näkyy vasemmalla kontrabasso ja sitä piteli pystyssä ja joo, soitteli Matti Viitala, joka juuri valittiin vuoden 2025 KulttuuriKouvolalaiseksi !!!

Porukkaa on välillä lavan täydeltä, sillä niin on namusia joukkokohtauksia, lauletaan yhdessä ja erikseen ja Ambrosia-orkesteri siellä taustalla vetelee ihan upeesti. Kapellimestari Ville Koponen oli montussa, mutta orkka näki hänet screeniltä. Tanssikohtaukset olivat Johanna Timosen  hienoja koreografioita. Can-can riemastuttaa yleisöä oikein kunnolla ja joo, jäähän se sitten kivasti korvamadoksi.

Jos juoni olikin minulle välillä hieman haastava, niin tykkäsin kuitenkin kovasti, kun koko ajan tapahtui. Oli niin paljon katsottavaa ja kuultavaa, että piti olla oikein tarkkana, mutta sen kerron vielä, että vaikka kuinka yritin keskittyä kokonaisuuteen, niin eksyin seuraamaan erään henkilön toimintaa ja se oli Cupido, Venuksen lapsi, jota minun näkemässäni esityksessä esitti aivan mahtavasti Anna Leino. 

Lisäksi on mainittava erityisen kaunis puvustus, mikä on suunnitellut Seija Kiuru-Lavaste. Niin ja tietysti Elina Perälän lavastus! Kaikki oli niin hyvin tehty ja en voi kuin kiittää ja kumartaa, sellainen määrä porukkaa saatu jokainen toimimaan oikein. 

Kiitos!!! Nyt kaikki katsomaan, sillä vain KAKSI neljästä esityksestä enää jäljellä!!!!

Kuvat: Lotta Veijola

Next to Normal - Melkein normaali

 Vuoden 2025 eka ensi-ilta Kouvolan teatterissa oli Next to Normal - Melkein normaali. 
Yhtään en tutustunut etukäteen eli en ottanut selvää, mistä oikein on kysymys, vaan lähdin sillai soitellen sotaan ja jessus, mikä esitys!!!

Alunperin tämä musikaali on saanut kantaesityksen Yhdysvalloissa, missä se otettiin hyvin vastaan. Teksti on Brian Yorkey'n ja musiikki Tom Kitt'n. Kouvolaan tämän spektaakkelin ohjasi Olka Horila.

Mistä sitten on oikein kysymys, niin sitä ei halua isommin avata, koska se pitää käydä paikan päällä kokemassa. Vaan on kuitenkin perhe, jossa äiti sairastaa pahenevaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Tämän Dianan osan on niin ottanut haltuun Annina Rubinstein, että sitä vaan tempautui mukaan ihan väkisin. Pojan, Gaben roolissa loistaa vieraileva tähti Petja Pulkkinen, joka upposi sakkiin, kuin olisi aina ollut mukana. 

Hyvin on kuvattu se, miten perheessä mielenterveys on asia, että jos yksi on sairas, se vaikuttaa kaikkiin. Tytär Natalie kokee, ettei äiti ole ollut hänelle läsnä ja silti on hänestä niin huolissaan. Tiina Winter osaa esittää sen tuskan, mitä on kun kokee olevansa arvoton. Isä Dan tekee kaikkensa, että äiti jaksaisi, että kaikki palautuisi normaaliin. Sami Kosola on se kiltti isä, joka myöskin kärsii, kun ei yrityksistä huolimatta kykene auttamaan. 

Kun Natalie oireilee, hänen ystävänsä Henry jaksaa tukea. Olla mukana koko ajan, olla luovuttamatta. Markus Vaara on osassaan niin vakuuttava ja turvallisen oloinen. 
Jotenkin ajattelin, että koko tässä tarinassa oli erittäin kiltit ja mukana olevat miehet.

Tohtorien osat seikkaa ja sakkaa Veli-Matti Karen! Upeaa venymistä ja kyllä, hauskaakin vaikka totta toinen puoli. 

Vaan, kyseessä on draamamusikaali ja upeat laulut ja se elävä orkka siellä taustalla, niin kyllä oli vauhtia. Kun se hetki koitti, että selviää kupletin juoni, niin lähes tunsin täyden salin yleisön kysymysmerkin, että mitä hittoa??? 
Sen jälkeen sitä sitten olikin itkukello käynnissä. Vaikka kuinka yritin, että kerää ittes, en itke, katson ihan rauhassa, niin kyllä vaan tunsin, kuinka kuumia kyyneleitä valui poskia pitkin ja oliko nessua, ei ollut, onneksi avecilla oli. 

Oli aivan pakahduttavaa, mitä kaikkea tämä setti tarjoili, koko elämän kirjon, järisyttävän määrän tunteita, muistoja, mitä vaan voi perheeseen liittyä. Vielä kotonakin olin itku kurkussa.

Next to normal on niin vaikuttava, niin koskettava ja vaikka kuin annan nyt kuvaa siitä, miten rankka ja herkistävä, niin olihan siinä kohtia, että nauratti. Sellasta ohimennen heitettyä läppää, että kyllähän sellaselle tirskahti. 

Suosittelen kyllä ihan käsi sydämellä, että kannattaa käydä katsomassa ja saada vähän ajattelemisen aihetta ja omaan mieleen ikimuistettavan teatterikokemuksen. 

Kuvat: TAVATON media