sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Suomen hevosesta Kaikki peliin

Teatteriviikonloppu käsitti kaksi teatteriesitystä, joista ihan vain ohimennen kerron muutamalla sanalla.

Perjantai-iltana oli nähtävänä Suomen hevonen, mikä kuului Anjalankosken teatterin ohjelmistoon.

 Kuva:Kirsi Tuomala
Suomen hevonen on Sirkku Peltolan käsikirjoitus eli loistavaa tekstiä. Olen nähnyt siitä Kouvolan teatterin version, mutta onneksi siitä oli jo sen verran aikaa, ettei ihan tuoreena ollut mielessä. Asetelmahan on se, että on vanha emäntä, hänen tyttärensä Aili ja ex-vävy Lassi, heidän tytär Jaana ja poika Kai ja ex-vävyn uusi tyttöystävä Mervi, niin ja Jaanan kaveri KK Oikein kiva kokoonpano. Sanailu oli hauskaa ja kepeää, mutta se hevosenlihakauppa ei minua nyt niin sykähdyttänyt.

Jos leikitään sellaista leikkiä, kuten yleensä lasteni kanssan, että kuka oli mieleenpainuvin, niin kuka oli tässä näytelmässä??? Kaikki olivat omalta osaltaan hyviä, mutta Minna Sipinen Mervinä oli jotenkin niin liikuttava.

Launtaina oli vuorossa Kouvolan teatterin Kaikki peliin, mikä oli musiikkinäytelmä. Peliriippuvuudesta kertova näytelmä oli minusta hyvä. Siis minun kantilta, joka en ole millään lailla addiktoituva, jollei oteta huomioon sitä, että pakko käydä aika usein teatterissa :) Marja Myllylä peliriippuvaisena perheen äitinä oli minusta aika hurja. Ehkä juuri siksi sainkin irti näytelmästä enemmän, koska en sillä lailla ymmärrä, millaista se on. Joten minusta se oli kerrottu hyvin. Musiikki välipaloina oli mukavaa höystettä. Lavastus oli kerrassan loistava. Kivasti liikuteltavat kolmiotornit toimivat niin näppärästi.
Kuva: Marja Seppälä
Jatkaakseni edelleen leikkiä, niin kuka oli mieleenpainuvin tässä näytelmässä. Kun taas kaikki olivat niin mahtavia, niin valitsen Eeva Markkisen, Jutan roolissa. Eevan laulu oli niin kaunista, että se jäi ilmaan soimaan ja sydämeen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oliskos jotain sanottavaa ;)