Eino Venttiili - Elämänsä suurmies

Kuusankosken teatterissa kävin. Siellä esitettiin Eino Venttiiliä. Samaan aikaan toisessa salissa oli Kymi Sifonett...ei ku Sinfonietta(pahuksen vaikea sanoa ja kirjoittaa). Seuralaiseni sanoi, ettei tartte sinne mennä, kun on vanha harppu mukana, niin siin on sinfoniaa kerrakseen... Samalla huomasin, kuinka lööpit kirkui, miten Salovaara on ottanu nuoremman naisen! Voi itkujen kevät ja herra Salovaara on miua melkee 10v nuorempi eli pakko vaan myöntää olevansa wanha harppu.

Asiaan! Eino Venttiiliä menimme siis katsomaan ja olin sonustautunut fanipaitaan, enkä turhaan, sillä tapasin itse Herra Kirjailijan, Venttiilin luojan ja elossa pitäjän. Eturivistä sain seurata esitystä, mikä oli hulvaton, ihan hullu, pähkähullu ja juuri sopiva minulle. Einoa esitti kolme miestä; Rolle Huumonen, Aulis Forssell ja Jukka Antila, kaikki todella hyviä. Jukka Antilan tulkinta osiossa Pakki sekaisin meinasi aiheuttaa minulla virtsan karkailua, mutta nesteet lirisivätkin sitten silmistä, niin että ripsarit olivat poskilla. Kirjailija oli oikeassa, kun tiesi etukäteen, mistä mie tykkään.

 Muissa rooleissa olivat Satu Irtola ja Ulla Jussila, hah, mitä naisia!

Näytöksissä oli kohtauksia erilaista tilanteista, mihin talomies Eino Venttiili joutui. Toisessa näytöksessä Eino oli palvelutalossa, missä ei ollut Varmaa, vaimoa, vaan hänen kanssaan Eino oli kirjeenvaihdossa. Hulvattomuus jatkui.

Tätä harmitonta, pikkasen pöhköä huumoria seurasi todella mielellään. Etenkin kun kaiken kruunasi musiikki. Paikalla oli bändi, joka esitti joka rakoon ihania biisin pätkiä. Laulajan, Andy Peltolan ääni oli just sellanen, että sitä olisi kuunnellut loputtomiin...

Ps. Eino on myös Facebookissa!

Rautarouva

Ystävänpäivänä Kulttuurikissa otti yhen kollin mukaan ja suuntana oli Studio123. Tarjous kaksi yhden hinnalla on sellainen, ettei siinä voi kuin kehrätä. Valitsimme(minä valitsin) Rautarouvan, koska olin antanut itselleni kertoa, että se on ihan katsottava.

Mitään en politiikasta ymmärrä, mutta kiehtovinta elokuvassa olikin Meryl Streep. Jos oli viimeeks nähnyt hänet MammaMia-musiikkielokuvassa, niin aivan uskomaton muodonmuutos oli taas tapahtunut. Jotkut näyttelijät tuntuvat kykenevän ihan mihin vaan. Meryl Streep onnistuu aina olemaan niin se roolihenkilö, että ei millään enää muista hänen olevan Meryl. Nyt hän oli niin Margaret Thatcher että pois alta, todellinen Rautarouva. Hänen puheensa, kävelytyylinsä ja siis ihan kaikki oli niin mahtavaa.
Tämä Rautarouva näytti kaikille, että nainenkin pystyy olemaan johtaja ja onnistumaan siinä. Toki harmitti, että mikään ei tule ilmaiseksi. Lapset ja mies jäi sivuun.
Elokuvassa hän oli jo iäkäs ja kärsi dementiasta niin, että näki ja kuuli miehensä, joka oli jo kuollut. Muistikuvia nuoruuteen ja vallan aikoihin tulee koko ajan hyvinä pätkinä.

Pidin todella elokuvasta, mikä valoitti hyvin Margaret Thatcherin aikaa.

Merkille pantavaa oli se, että kun syö pänikän popcorneja, ei tartte enää nauttia iltapalaa. Kotiin tultuani hörppäsin vain janooni oluen ja se oli siinä.

Hulluna Saraan

Mie oon hulluna, ihan mihin vaan, toisinaan aika usein ja ihan missä vaan. No, nyt olin Hulluna Saraan! Vitsi-vitsi, se on elokuva! Taas miua vietiin, tiistai ja kotimainen elokuva, pakko nähä, mie oon ihan hulluna, ku saan jotain kulttuuria ees pikkasen halvemmalla. Joten, ei kun heti ennakkoäänestämisen jälkeen Kuusaalle ja siellä Studio 123!

Aluksi vähän jännitti, että kuinkahan ymmärrän katsoa kotimaista elokuvaa, missä on ihan amerikkalainen tähti ? Puhuu ihan ameriikkaa ja minulta jää varmaan kaikki ihan ymmärtämättä. Hah, no ei sinne päinkään! Minua ja muita pösilöitä varten oli tekstitys. Eikä sitten ollenkaan haitannut, että elokuvassa puhuttiin muutakin kuin suomea. Itse asiassa sitä ei ees huomannut.
Pääpari oli lutunen, vaikka millään ei jaksais ite sellaista saamattomuutta. No, tässä elokuvassa se oli oikeastaan se ydin, kun ei saada mitään aikaseksi :) Isä, jota näytteli Ville Virtanen, oli raivostuttava! Ville-poika(Jussi Nikkilä) kiltisti vaan jaksoi hölmöä isäänsä!

Elokuva on siis kiva triangelidraama, ku isä ja poika ovat lääpällään samaan misuun. Isä  panee toimeksi(tai yrittää) ja poika en meinaa millään päästä eteenpäin. Pääsee kuitenkin, mutta...

Elokuva on kiva ja hauska ja sen kattoo kyllä ihan mielellään. Vaan jos ja kun ei ole vielä ihan Varastosta toipunut, niin siksi ja sen takia en niin hulluna ole kuin äkkiseltään luulisi. Silti suosittelen, että kannattaa käydä katsomassa, jo ihan Jussi Nikkilän vuoksi, joka tuli tutuksi Pussikaljaelokuvasta!

Diiva ja sen sisko

Sain iloksen nähdä Diivan jo hiukan ennakkoon ja olipa kiva esitys. Kiva ja kiva... se oli hauska ja loistava!

Nina Petelius-Lehto on kerrassaan mainio Diiva ja sen sisko. Hän ottaa haltuun koko näyttämön niin että siinä meinaa kaikki muut jäädä seinille. Kaksoisrooli toimii todella hyvin. Se olikin osa näytelmän jippoa, kumpi tulee lavalle, Diiva vaiko sen sisko! Managerina on vieraileva Jukka Peltola, joka suoriutuu roolistaan hengästyttävän hyvin. Siis, hän oli niin uskottava, että minusta hän oli niin manageri.

Mukava yllätys on teatterin kapellimestari Antti Nykänen, joka näyttelee varsin onnistuneesti Diivan aviomiestä. Kun Veli-Matti Karen tuli näyttämölle, minulla meni tovi, kun katsoin, kuka hän on??? Olin niin ilahtunut siitä, että jälleen hän ui niin rooliinsa, ettei ollut tunnistaa.

 Kuvat: Marja Seppälä

Arimo Haltsonen on Diivan ex-mies, joka yllättäen saapuu paikalle. Jaana Raski on "kamala" juorutoimittaja. Juonittelevaa palvelusväkeä ovat Jose Viitala ja Eeva Markkinen. Kaikki juoksevat ovista sisään ja ulos, kunnon farssin tyyliin.

Lavastus oli minusta henkeäsalpaava. Kun esirippu nousi(nousiko se vai siirtyi?), niin huokaisin ihastuksesta - upeaa! Kun Diiva asteli paikalle henkäisin toisen kerran, ihanaa!

Tämä siis Kouvolan teatterissa, missä on pettämätön sakki! Diivaa kannattaa mennä katsomaan, minäkin menen - toisenkin kerran! Diiva on niin Nina!

Juice - taiteilijaelämää

Välillä on käytävä kulttuurimatkalla hiukan kauempana. Matka suuntautui Tampereelle, missä Musiikkiteatteri Palatsissa nähtiin Juice - taiteilijaelämää. Minulle Juicen biisit tulivat tutuksi jo vuonna -77, kun kuunneltiin patterimankalta teltassa musaa. Tehtiin jopa omia sanoituksia, mm.  biisistä Marilyn. Jyrki-boyta esitin Juicena koulun juhlassa, mikä oli sanoitettu kertomaan historian opesta. Niinpä oli varsin kiva nähdä Otto Kanerva Juicena. Silti hän ei esittänyt kaikkia biisejä, vaan niitä oli jaettu muidenkin näyttelijöiden kesken. Ihan loistavaa.

 Tosin oli kerrottu, että musikaalissa kuullaan 21 suosituinta kappaletta. Toki oli niitäkin, mutta aika moni oli sellainen, mitä en ollut ikinä ennen kuullutkaa ja sitä jäi miettimään, että oliko ees Juicen biisejä, mutta nähtävästi oli.
Jumala ja Pyhä Pietari olivat myös mukana ja silti jäin kaipaamaan Jeesusta. "Martti Syrjä" ja "Pate Mustajärvikin" siellä olivat...

 Kuvat: Juha Sompinmäki

Musiikkiteatteri Palatsi oli mahtava paikka, ihanan vanha ja tyylikäs. Siellä me "kuningataraitiossa" seurasimme illan esitystä, josta tuli oikein hyvä mieli.

Sen jälkeen olikin hyvä mennä panimoravintola Plevnaan ruokailemaan.

Vares - Jussi Vares

Miulla oli Vareksen kans treffit! Paikkana oli Kuusaan Studio 123 eli ihan tuttu ja turvallinen paikka. Esiliinana miulla oli ystävä, tytär ja vävykki. Kyllä miua jännitti...

Vaan kun Vares, Jussi Vares(Antti Reini) saapui paikalle, jännitys hälveni. Helpotti heti kun näki ne bootsit, samanlaiset ku miulla. Niin, ja jos miehet tarkkailevat, miten nainen kävelee, niin kyllä naisetkin sivusilmällä panevat merkille, miten miehet askeltavat. Vareksen kävely on just sitä, Ihanaa!

Ainiin, tälläkertaa Vares meni sit Pohjanmaalle. Siellä oli murhattu nuori nainen ja sen murhan tutkimiseen Vareksen palkkasi kirkkoherra(Markku Maalismaa). Ei ihan sitten niitä ihan synnittömimpiä. Ihana pikku kylä, Kahdenvirranmaa, missä kaikki on pysähtynyt jonnekin kauas ja ihmiset omituisia. Niin, että kylähullukin(Aake Kalliala) vaikuttaa ihan järkevältä.

Murhan tutkimisessa joutuu tutustumaan hurmoshenkiseen saarnaajaan(Peter Franzen), hänen vaimoonsa(Merja Larivaara), paikallisen kirjapainon omistajaan(Jarmo Mäkinen), ja tohtoriin, nimeltä S.Hento(Kari-Pekka Toivonen). Paikallinen taksisuhari(Pekka Huotari) auttaa Varesta, samoin kuin kylähullukin, Paskamantteli.

Vares joutuu jälleen kerran mitä kamalimpiin tilanteisiin, niin etten välillä meinannut uskaltaa edes katsoa...huisin jännää! Vaan, Vares, Jussi Vares selviytyy, aina!
Menkää kattomaan!!!!

VARASTO

Varasto on uusi kotimainen elokuva. Aivan mahtava! Niin huikea, että oli pakko käydä katsomassa se kaksi kertaa. Kestää vaikka kuinka monta katselukertaa. On heti niin hauska, että oikein kovasti paljon pani naurattamaan. Molempina kertoina tieni johti Kuusaalle!

Arto Salmisen kirjan pohjalta värkätty elokuva toimii. Nimekäs näyttelijäkaarti vetää niin hersyvästi, että oksat pois ja Varastoon. Kari-Pekka Toivonen(Rousku) on niin ihana, hän kävelee niin, että huh, melkein kuin John Travolta. Minttu Mustakallion(Karita) nauru jää mieleen. (poikani väitti, että ihan kuin äiti...) Aku Hirviniemi(Raninen) on niin topakka resukka, että oikein hirvittää(naurattaa). Juha Muje(kauppias) on uskomaton ilmeilijä. Puhumattakaan kaikista muista näyttelijöistä, jotka tekivät oman hauskan roolinsa.
On se kamalaa(hauskaa), kun panemisen seurauksena nainen napsahtaa raskaaksi ja ottaa miehen! Siinä se sitten on, varastomies, joka myy kaupan ohi eli on varas. Soppa oli hyvin keitetty.

Kantsii mennä katsomaan. Mie taijan kattoo, miltä se Elovenapaketin tyttö näyttää...