Minulla oli sovittu tapaaminen Rouva Presidentin kanssa. Paikka oli Studio123 ja aika(tarkka) tiistaina klo 18:25. Ihan protokollan mukaan ei menty, sillä en riisunut takkiani, minua ei kätelty enkä saanut drinksua. Menin istumaan popparipänikän kanssa, otin tosi rennon asennon ja nautin. Siis paras tapa minulle tavata Rouva Presidentti, sillä olisi aivan kamalaa, jos olisi joutunut joskus tapaamaan ihan sillai oikeesti. Nyt ei tarvinut miettiä, osaako käyttäytyä.
Rouva Presidentti oli erittäin hyvä elokuva, kertomus meidän rouva presidentistä, joka ei ole enää virassa. Tarja Halonen kuvattiin niin eloisasti, niin kivasti, että olin ihan myyty. Näinkö huumorintajuinen ja ihanan presidentti meillä oli?
Kuvausryhmä seurasi Rouva Presidentin elämää ja se oli todella mielenkiintoista. Se, miten Tarja Halonen oli aina ajan hermolla, homma hoidossa ja huumorilla. Hänen aina hymyilevä olemus oli jotenkin vaan niin valloittava, että elokuvan loputtua jäin miettimään, että olisipa hän ollut vielä meidän presidentti ja onhan hän....
tiistai 3. huhtikuuta 2012
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Vares - Uhkapelimerkki
K-12. Hyvä, sillä just sain herra 12v:n seurakseni, Studio123, saliin 3. Varoitin häntä sitten, ettei katso pahimpia kohtia... Turha varoitus, sillä ei ollut niitä, pahoja kohtia? Vares(Antti Reini) ei saanut kertaakaan turpaan, mitä nyt oli aseen tähtäimessä, mutta siinäkin Jussi Vares hymyili. Miksi sitten oli K-12, niin kyllähän Vares naisen taas sai... Sole Sulavesi(Minna Haapkylä) on nainen, mihin Vares ui kuin sulaan veteen.
Tämä elokuva alkaa siis siitä, että Jussi Vares rakastuu. Oikein pelästyin, että ei kai koko elokuva ole yhtä hunajaa, mutta onneksi ei, sillä pian rakkauden kohde roikkuu hirressä. Ei ihan kiva loppu suhteelle, mutta Vares saa siitä hieman pähkinää purtavaksi, kun surun murtamana alkaa selvittää tyttöystävänsä kuolemaa. Siihen hän saa toimeksiannon Sole Sulaveden veljeltä, Timo Petterssonilta. Tutkittavaa tulee lisää, sillä Pettersonin vaimokin aiheuttaa ongelmia. Samaan soppaan toimittaja Ruuhio(Mikko Leppilampi) nakkaa omituiset saamansa kirjeet. Todella sotkuinen vyyhti ja miten se selviää...
Kaiken kaikkiaan minusta tämä Vares oli minusta hivenen sekava ja pliisu. Kaksi kertaa katsoin kelloa ja popparit olin syönyt jo ennen puolta väliä. Antti Reini Vareksena oli kyllä nam, moni muukin, mutta miksi Tuula Amperla(Tyttö kampaa märkää tukkaa) oli valittu näyttelemään Maria Rodriques'ta. Hänen replat oli niin suoraan replavihosta...
Vareksen bootseja ei saisi vaihtaa. Hän veti jalkaansa rakastelun jälkeen tylppäkärkiset, mutta kun hän käveli kadulla, hänellä oli teräväkärkiset, ai-jai...
Tämä elokuva alkaa siis siitä, että Jussi Vares rakastuu. Oikein pelästyin, että ei kai koko elokuva ole yhtä hunajaa, mutta onneksi ei, sillä pian rakkauden kohde roikkuu hirressä. Ei ihan kiva loppu suhteelle, mutta Vares saa siitä hieman pähkinää purtavaksi, kun surun murtamana alkaa selvittää tyttöystävänsä kuolemaa. Siihen hän saa toimeksiannon Sole Sulaveden veljeltä, Timo Petterssonilta. Tutkittavaa tulee lisää, sillä Pettersonin vaimokin aiheuttaa ongelmia. Samaan soppaan toimittaja Ruuhio(Mikko Leppilampi) nakkaa omituiset saamansa kirjeet. Todella sotkuinen vyyhti ja miten se selviää...
Kaiken kaikkiaan minusta tämä Vares oli minusta hivenen sekava ja pliisu. Kaksi kertaa katsoin kelloa ja popparit olin syönyt jo ennen puolta väliä. Antti Reini Vareksena oli kyllä nam, moni muukin, mutta miksi Tuula Amperla(Tyttö kampaa märkää tukkaa) oli valittu näyttelemään Maria Rodriques'ta. Hänen replat oli niin suoraan replavihosta...
Vareksen bootseja ei saisi vaihtaa. Hän veti jalkaansa rakastelun jälkeen tylppäkärkiset, mutta kun hän käveli kadulla, hänellä oli teräväkärkiset, ai-jai...
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Kohta 18
Kohta 18 -elokuva oli ihan pakko nähdä, vaikka siitä ajasta kun oli itse kohta 18 on ikuisuus... *huoh*. Ehkä juuri sen takia, minusta on aina kiva kurkistaa nuorten elämään. Ilman sitä otsarutussa-asennetta, kuinka kamalia ne nykyajan nuoret ovat. Ehei, nuoret ovat nuoria ja jokainen aikuinenkin on sen ajan elänyt, toivottavasti :)
Otin mukaan Kuusaalle jo 18, ja pari sellaista, jotka ei ihan vielä 18. Onneksi otin... Olisi ollut aika köpsää yksin töröttää siellä nuorten joukossa. Yritin olla huomaamaton.
Kohta 18 on minusta erittäin hyvä elokuva. Se kertoo viiden nuoren pojan, jotka kaikki ovat kohta 18, elämästä. Kaikki viisi ovat kavereita ja jokaisesta kerrotaan se oma elämä. Poikien kaveruus oli minusta upeaa, niin kuin nyt pojilla yleensä, että kykenevät olemaan kimpassa kavereita. Millaista poikien elämä oli kaveruuden ulkopuolella, oli aika koskettavaa.
Elokuva on hauska, mutta silti joka raossa tulee asioita, perheitten ongelmia. Kaikki viisi poikaa olivat minulle näyttelijöinä uusia, mutta kerrassaan loistavia. Jokainen oli niin uskottava. Kiva pikku tähti oli yhden pojan, Andren pikkuveli Max.
Häpesin oman ikäpolveni aikuisia, että miten meillä voi olla vanhemmuus hukassa ? Elokuvassa tuli hyvin julki se, miten usein lapset ovat "viisaampia". Tämä elokuva todisti sen ja se oli oikein hyvä! Elokuvan nuoret olivat minusta melko terveellä pohjalla.
Vaikka tämä on nuorten elokuva, niin hopi-hopi, kaikki aikuiset, nyt katsomaan tämä elokuva, sillä kyllä siinä riittää sanomaa aikuisillekin!
Otin mukaan Kuusaalle jo 18, ja pari sellaista, jotka ei ihan vielä 18. Onneksi otin... Olisi ollut aika köpsää yksin töröttää siellä nuorten joukossa. Yritin olla huomaamaton.
Kohta 18 on minusta erittäin hyvä elokuva. Se kertoo viiden nuoren pojan, jotka kaikki ovat kohta 18, elämästä. Kaikki viisi ovat kavereita ja jokaisesta kerrotaan se oma elämä. Poikien kaveruus oli minusta upeaa, niin kuin nyt pojilla yleensä, että kykenevät olemaan kimpassa kavereita. Millaista poikien elämä oli kaveruuden ulkopuolella, oli aika koskettavaa.
Elokuva on hauska, mutta silti joka raossa tulee asioita, perheitten ongelmia. Kaikki viisi poikaa olivat minulle näyttelijöinä uusia, mutta kerrassaan loistavia. Jokainen oli niin uskottava. Kiva pikku tähti oli yhden pojan, Andren pikkuveli Max.
Häpesin oman ikäpolveni aikuisia, että miten meillä voi olla vanhemmuus hukassa ? Elokuvassa tuli hyvin julki se, miten usein lapset ovat "viisaampia". Tämä elokuva todisti sen ja se oli oikein hyvä! Elokuvan nuoret olivat minusta melko terveellä pohjalla.
Vaikka tämä on nuorten elokuva, niin hopi-hopi, kaikki aikuiset, nyt katsomaan tämä elokuva, sillä kyllä siinä riittää sanomaa aikuisillekin!
lauantai 10. maaliskuuta 2012
Päällystakki
Mietin tarkoin, millaisen päällystakin laitan päälleni, kun lähden Kouvolan teatteriin. Kun se oli valittu, niin suunta teatterille. Siellä ripustin päällystakin narikkaan ja siirryin nauttimaan lasillisen sherryä. Virittäydyin tunnelmaan nähdäkseni Päällystakin.
Pikkasen jännitti mennä kattoo, et millanen vermee siellä oli näytillä. Vaan, miten olikin huikee, reipasotteinen, hauska ja puhutteleva.
Kotkan ja Kouvolan teatterien yhteinen Päällystakki toimi hyvin.
Näytelmän kesto oli 2h40min väliaikoineen. Kun se alkoi, vauhti oli melkoinen ja kohtaus kohtauksen perään, sitä mietti, että tämän on ohi puolessa tunnissa. No ei, kun menoa piisasi ihan koko ajan.
Akaki Akakijevits oli kyllä tavan reppana ja häntä tulkitsi Jarmo Tulonen(Kotka). Kaikilla muilla näyttelijöillä olikin sitten mittava lista lukuisia eri rooleja. Minusta on aina erityisen hauskaa, kun on näyttelijällä on useita rooleja. Sitä pääsee yhdessä näytelmässä näkemään, mihin kaikkeen sitä venyykään. Kaikki olivat niin mahtavia, mutta oli silti ihanaa nähdä taas Elina Ylisuvanto(Kouvola) näyttämöllä.
Rooleista Storbjörn(fuusiojohtaja) on minusta jotenkin mieleenpainuvin ja Anne Niilola(Kotka) veti sen todella hyvin.
Akaki Akakijevitsin takki oli vanha, risa rytky, loimi, mikä nousee pääosaan. Takki kuvastaa kantajaansa? Kun Akaki saa vihdoinkin ja suurella vaivalla uuden takin, kaikki muuttuu. Hänestä tulee heti karismaattinen ja hänet huomataan. Kun takki viedään, kaikki loppuu.
Päällystakki on hauska ja surullinen yhtä aikaa. Minusta niin kovin puhutteleva näytelmä!
Pikkasen jännitti mennä kattoo, et millanen vermee siellä oli näytillä. Vaan, miten olikin huikee, reipasotteinen, hauska ja puhutteleva.
Kotkan ja Kouvolan teatterien yhteinen Päällystakki toimi hyvin.
Näytelmän kesto oli 2h40min väliaikoineen. Kun se alkoi, vauhti oli melkoinen ja kohtaus kohtauksen perään, sitä mietti, että tämän on ohi puolessa tunnissa. No ei, kun menoa piisasi ihan koko ajan.
Akaki Akakijevits oli kyllä tavan reppana ja häntä tulkitsi Jarmo Tulonen(Kotka). Kaikilla muilla näyttelijöillä olikin sitten mittava lista lukuisia eri rooleja. Minusta on aina erityisen hauskaa, kun on näyttelijällä on useita rooleja. Sitä pääsee yhdessä näytelmässä näkemään, mihin kaikkeen sitä venyykään. Kaikki olivat niin mahtavia, mutta oli silti ihanaa nähdä taas Elina Ylisuvanto(Kouvola) näyttämöllä.
Rooleista Storbjörn(fuusiojohtaja) on minusta jotenkin mieleenpainuvin ja Anne Niilola(Kotka) veti sen todella hyvin.
Akaki Akakijevitsin takki oli vanha, risa rytky, loimi, mikä nousee pääosaan. Takki kuvastaa kantajaansa? Kun Akaki saa vihdoinkin ja suurella vaivalla uuden takin, kaikki muuttuu. Hänestä tulee heti karismaattinen ja hänet huomataan. Kun takki viedään, kaikki loppuu.
Päällystakki on hauska ja surullinen yhtä aikaa. Minusta niin kovin puhutteleva näytelmä!
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
Kulman pojat
Voi pojat, miten hauska ja harmiton elokuva on Kulman pojat! Ihan parasta viihdettä työpäivän päätteeksi, jos millään ei mitään muuta jaksa. Voi jättää tiskit ja kaikki sikseen ja lähteä elokuviin. Ottaa popparipoksin ja nauttia täysin siemauksin ihan täysin pöhköstä elokuvasta.
Elokuva on K-12, joten otinpa herra 12v:n mukaan ja piti elokuvasta. Nauraa höhötteli monta kertaa. No mikä olis nauraessa, kun elokuvassa oli niin pojille ominaista kikkelihuumoria. Poikain jalkapallofanitus ja järjetön koheltaminen oli hauskaa. Olen varmastikin poikkeava keski-ikäinen eukko, sillä toisin kun minun pitäisi otsa syvissä rypyissä paheksua, niin minusta poikain hölmöydet ovat vaan olleet aina niin huvittavia.
Elokuvassa oli Putouksesta tutut Eero Ritala ja Jussi Vatanen, Hiljaisuus-elokuvasta tuttu ja Jussi-palkittu Joonas Saartamo, Uusi päivä- sarjasta tuttu Antti Väre. Ville Tiihonen Vesanderina päästi ihan parhaat lohkaisut. Haminan poika Janne Ravi on nähty näyttämöllä ja mainoksissa, mutta että nyt oikein elokuvassa, niin se oli hienoa se!
Alussa huomasin, että mukana on myö Samuli Niittymäki! Oikein kiva, minulle selvisi vasta elokuvan loppupuolella, ketä hän näyttelee. Välillä jo ajattelin, että ei ole koko elokuvassa... mutta olihan :) Toinen jippo oli se, että missä elokuva oli kuvattu, mikä kaupunki? Se ratkesi minulle vasta lopputeksteissä.
Joten, heittäkää vapaalle ja käykää katsomassa! "Kieltäisin" elokuvan heiltä, jotka käyvät katsomassa vaan jotain korkeampaa ja ylevämpää :)
Elokuva on K-12, joten otinpa herra 12v:n mukaan ja piti elokuvasta. Nauraa höhötteli monta kertaa. No mikä olis nauraessa, kun elokuvassa oli niin pojille ominaista kikkelihuumoria. Poikain jalkapallofanitus ja järjetön koheltaminen oli hauskaa. Olen varmastikin poikkeava keski-ikäinen eukko, sillä toisin kun minun pitäisi otsa syvissä rypyissä paheksua, niin minusta poikain hölmöydet ovat vaan olleet aina niin huvittavia.
Elokuvassa oli Putouksesta tutut Eero Ritala ja Jussi Vatanen, Hiljaisuus-elokuvasta tuttu ja Jussi-palkittu Joonas Saartamo, Uusi päivä- sarjasta tuttu Antti Väre. Ville Tiihonen Vesanderina päästi ihan parhaat lohkaisut. Haminan poika Janne Ravi on nähty näyttämöllä ja mainoksissa, mutta että nyt oikein elokuvassa, niin se oli hienoa se!
Alussa huomasin, että mukana on myö Samuli Niittymäki! Oikein kiva, minulle selvisi vasta elokuvan loppupuolella, ketä hän näyttelee. Välillä jo ajattelin, että ei ole koko elokuvassa... mutta olihan :) Toinen jippo oli se, että missä elokuva oli kuvattu, mikä kaupunki? Se ratkesi minulle vasta lopputeksteissä.
Joten, heittäkää vapaalle ja käykää katsomassa! "Kieltäisin" elokuvan heiltä, jotka käyvät katsomassa vaan jotain korkeampaa ja ylevämpää :)
tiistai 28. helmikuuta 2012
Härmä
Nyt olen kierteessä, kun niin tekee mieli, kaiken aikaa, elokuviin. Minä käyn ja vain kumppani vaihtuu, kun ei kukaan jaksa kaiken aikaa rampata elokuvissa(tai olla minun seurassa). Nyt on sitten nähty HÄRMÄ! Mie sitä hiukan vierastin, että uskallanko mennä kattoo puukkohippasia, mutta rohkaisin mieleni ja se kannatti. Elokuva on ihan hemmetin hyvä.
Oi, niin kiltti ja kaunis Mikko Leppilampi Välitalon Eskona oli niin paha ja niin ilkeä, että ihan sattui katsella.Sen sijaan Lauri Tilkanen Välitalon Mattina oli juuri sellainen, millaista kotimainen elokuva on kaivannut. Hän ja Pamela Tola(Aino Kantola) ovat nykyajan Ansa ja Tauno.
Välitalon vanha isäntä(Esko Salminen) päättää olla reilu ja jättää talon nuoremmalle pojalle,Matille, ihan vaan sen takia, että talo säilyisi hyvissä käsissä. Siihenpä ei sitten vanhempi poika Esko suostunutkaan. Auts, ja sitten alkaa puukkohipat! Aino on Matin kihlattu, mutta Esko meinaa viedä hänetkin. Siis, kyllä oli monta kertaa tosi jännät paikat ja pahimpien kohtausten aikana piilouduin takkiini.
Eskolla oli oma "hovinsa", yhtä pahoja kaikki. Sumeilematta tulivat taustalta ja tippasivat turpaan, jos joku asettui Eskoa vastaan. Matilla oli sitten vain renkipoika Kalle(Aku Hirviniemi), joka oli kyllä elokuva ihan niitä sympaattisimpia hahmoja. Poikien äitinä huseerasi "Kotikadun Eeva"(Leena Meriläinen), joka oli ylväs ja kova ja suosi vain Eskoa.
Miten kaikki menee, niin sillai, että juuri kun luulee, että nyt kaikki muuttuu hyväksi, tulee käänne. Lopulta, monen mutkan ja puukkojen heiluttelun jälkeen kaikki päättyy...miten, niin kannattaa käydä katsomassa.
Kyllä, tämä elokuva oli niin katsomisen arvoinen!
Oi, niin kiltti ja kaunis Mikko Leppilampi Välitalon Eskona oli niin paha ja niin ilkeä, että ihan sattui katsella.Sen sijaan Lauri Tilkanen Välitalon Mattina oli juuri sellainen, millaista kotimainen elokuva on kaivannut. Hän ja Pamela Tola(Aino Kantola) ovat nykyajan Ansa ja Tauno.
Välitalon vanha isäntä(Esko Salminen) päättää olla reilu ja jättää talon nuoremmalle pojalle,Matille, ihan vaan sen takia, että talo säilyisi hyvissä käsissä. Siihenpä ei sitten vanhempi poika Esko suostunutkaan. Auts, ja sitten alkaa puukkohipat! Aino on Matin kihlattu, mutta Esko meinaa viedä hänetkin. Siis, kyllä oli monta kertaa tosi jännät paikat ja pahimpien kohtausten aikana piilouduin takkiini.
Eskolla oli oma "hovinsa", yhtä pahoja kaikki. Sumeilematta tulivat taustalta ja tippasivat turpaan, jos joku asettui Eskoa vastaan. Matilla oli sitten vain renkipoika Kalle(Aku Hirviniemi), joka oli kyllä elokuva ihan niitä sympaattisimpia hahmoja. Poikien äitinä huseerasi "Kotikadun Eeva"(Leena Meriläinen), joka oli ylväs ja kova ja suosi vain Eskoa.
Miten kaikki menee, niin sillai, että juuri kun luulee, että nyt kaikki muuttuu hyväksi, tulee käänne. Lopulta, monen mutkan ja puukkojen heiluttelun jälkeen kaikki päättyy...miten, niin kannattaa käydä katsomassa.
Kyllä, tämä elokuva oli niin katsomisen arvoinen!
lauantai 25. helmikuuta 2012
Risto Räppääjä ja Viileä Venla
Studio 123 vikitteli tänään Facebookissa katsojia. Lasten elokuviin! Onneksi minulla on lapsia, sillä jotenkin sitä ei tulisi iteksee lähettyä katsomaan vaikkapa nyt Risto Räppääjää. Olin siis heti valmiina, joten ei kun menoksi, vaikka aina hirvittää lähteä katsomaan lasten elokuvaa. Lapset ovat ihania ja osaavat olla iisisti ja nauttia elokuvasta, mutta kaikki supervanhemmat eivät. Kamala trauma tuli kerran siitä ku eräs huippuäiti selosti lapselleen elokuvaa kuin olisivat olleet kotisoffalla... Murrr...
Mutta, nyt tunnelma oli taattu ja siitä piti huolen Risto Räppääjä(Lauri Karo)! Väriä ja menoa ja värikästä menoa ei puuttunut. Risto ja Nelli(Venni Uotila) joutuivat jälleen Elvi-tädin hoteisiin. Rauha(Annu Valonen) ja Lennartkin(Martti Suosalo) saapuivat sinne, mutta myöhässä. Oli kyse Aurinkosaaresta, missä ihmiset olivat lomailemassa ja niin sinne saapui myös Venla, viileä Venla(Olivia Ainali) isänsä kanssa. Hui, miten viilee... suoraan sanottuna melko ärsyttävä. Venla ja Nelli alkavat kaveerata ja Risto ja auttamattomasti ulkopuolelle.
Elvi-tädillä(Ulla Tapaninen) sen sijaan on vipinää Venlan isän(Juha Muje) kanssa. Ihmissuhteita on koko elokuva täynnä, mutta sillä on kuitenkin ihana happy end.
Iiro Rantalan musiikki on niin iloisen reipasta ja tarttuvaa, että se soi päässä vielä kotimatkallakin.
Kaiken kaikkiaan elokuva oli ihana, kaikessa hupsuudessaan niin täyttä totta, että kyllä olisi aihetta jokaisen se katsoa. Kun solmut alkoivat aueta, melkein vedet kihosi silmiin, ilosta, että kaikki sittenkiin järjestyy.
Mutta, nyt tunnelma oli taattu ja siitä piti huolen Risto Räppääjä(Lauri Karo)! Väriä ja menoa ja värikästä menoa ei puuttunut. Risto ja Nelli(Venni Uotila) joutuivat jälleen Elvi-tädin hoteisiin. Rauha(Annu Valonen) ja Lennartkin(Martti Suosalo) saapuivat sinne, mutta myöhässä. Oli kyse Aurinkosaaresta, missä ihmiset olivat lomailemassa ja niin sinne saapui myös Venla, viileä Venla(Olivia Ainali) isänsä kanssa. Hui, miten viilee... suoraan sanottuna melko ärsyttävä. Venla ja Nelli alkavat kaveerata ja Risto ja auttamattomasti ulkopuolelle.
Elvi-tädillä(Ulla Tapaninen) sen sijaan on vipinää Venlan isän(Juha Muje) kanssa. Ihmissuhteita on koko elokuva täynnä, mutta sillä on kuitenkin ihana happy end.
Iiro Rantalan musiikki on niin iloisen reipasta ja tarttuvaa, että se soi päässä vielä kotimatkallakin.
Kaiken kaikkiaan elokuva oli ihana, kaikessa hupsuudessaan niin täyttä totta, että kyllä olisi aihetta jokaisen se katsoa. Kun solmut alkoivat aueta, melkein vedet kihosi silmiin, ilosta, että kaikki sittenkiin järjestyy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)