Poliisin poika

 Poliisin poika on jo ihan legendaarinen Jari Tervon kirjoittama tarina 1990-luvun Rovaniemen pikkurikollisista, hulppeeta rökälehuumoria parhaaseen malliin. Hannu Tyhtilä on ollu osallisena käsikirjoitukseen, että alunperin kirjaksi kirjoitetusta tarinasta on saatu elokuvaversio ja ihan lukematon määrä teatteritulkintoja. Nyt tämä on nähtävissä Kuusankosken taeatterissa, Eero Hasun ohjaamana ja sehän tietää taattua tavaraa. 

Juttuhan menee niin, että pankkiryöstöä suunnitellaan ja osin se toteutuukin, mutta koko sakki on enemmän ja vähemmän sekopäistä. He kaikki ovat niin tosissaan, että se ilmenee aika lailla tragikoomisena. Ihmissuhteet ovat niin kummallisia ja silti tosia. 

Jari Lukkari on Trampas. Hyvin osuvasti vetelee roolin, missä päähenkilö luulee olevansa fiksu, mutta onko? Viinaan menevä pikkurikollinen, joka on vastikään päässyt vankilasta ja jo heti on suunnittelemassa pankkiryöstöä, ikään kuin se olisi hänen "työ".

Avovaimo on Marjaana. Tanja Tuomi on ihan tähti, sillä se Marjaanan rooli on niin räväkkä, että se vaatii jo luonnetta. Marjaana on viimeisillään raskaana, mutta vaikuttaa olevan se porukan aivot. Laukoo totuuksia siihen malliin, että naurattaa, vaikka tilanne olisi vakava.

Marjaanan velipuoli, Lepsu, pikkasen toispuoleinen, mutta miten Teemu Virsu saa sen näyttämään niin lutuselta. Innostuu omista älynväläyksistään ihailtavasti. Lepsun tehtävänä on hankkia autokuski ja sen hän tekee ja saa oikein Tukholmasta asti Jussen! Arto Käki on Jussena ihan aito, tässä tapauksessa puoliksi eritrealainen, joten rukousnauha on ihan passeli. 

Marjaanalla on sisko, Paula, jonka autokin pöllitään!? Sari Rajulin hyppii roolista toiseen ja se on ihailtavaa ja katsojalle aina ihan mahtavaa, ku näkee, miten sitä joku voi muuntautua eri rooleihin. Hän on se Paula, sitten hän on portsarin osassa aivan hervoton, hän on Eeva, hän on pankkineiti. Kaikki menee ja ihan nappiin. 

Toinen roolista toiseen hyppivä on Mira Helli. Hän on tarjoilija, Trampaksen äiti, Lyyti Porstua ja Luusua. Se käheä nauru oli hyytävää, nyt kyllä nauratti, mutta tuli mieleen, että sopisi hyvin vaikka johonkin kauhutarinaan. 

Jos on tarinassa pikkurikollisia, niin onhan oltava poliisejakin. Kiimalainen ja Jaakkola. Pasi Taavitsainen Kiimalaisen roolissa vetelee niin pitkiä reploja, että oikein sitä kaiken aikaa aatteli, miten se on oppinut ton kaiken ja miten sitä joku vaan osaa ja muistaa kaiken mitä pitää sanoa ja niin, että se on luontevaa. Markku Heino se vielä ihan Jaakkolana konttaa portaat, niin olipa settiä.

Kun tässä tarinassa käydään kaupassakin, niin siellä on kauppias Vähäkähkönen. Aulis Forssell siellä sitten häärää ja joutuu perunoitakin keräämään. Ei ollenkaa huono, sillä ei ole hyvä olla ruokaa lattialla.

Koko esitys on ihan hemmetin hyvä! Elina Perälän lavastus on niin toimiva, Mervi Suvelan puvustus kohillaan ja vielä Jyrki Kleimolan tekniikka kruunaa koko paketin, niin mikä oli olla katsomossa ja nauttia koko setistä!

Kuvat; Heidi Koskinen-Järvisalo

Myrskyluodon Maija

 Myrskyluodon Maija - niin tuttu ja kaunis Anni Blomqvistin tarina, Jussi Helmisen kirjoittamana ja Matti Puurtisen säveltämänä ja nyt Kouvolassa! Loistava ohjaus on Tiina Luhtaniemen.

Aikoinaan näin tämän musikaalin Lahdessa, joten tarina oli tuttu ja tiesin, että se herkistää. Unohdin kuitenkin nessut kotiin ja onnekseni seuralaisellani ne kuuluvat vakiovarusteisiin. Kaikki hyvin ja voitiin aloittaa.

Jo heti aluksi lavastus (Juho Lindström) sai mykistymään ja se, miten valot (Mia Jalerva) ja musiikki (kapellimestari Iikka Kahri) kaikki yhdessä loivat sellaisen tunnelman, että sitä oli niin ihastuksissaan.

Maija ja Janne, Janne ja Maija! Rakkaustarina siitä, miten Janne ottaa vaimokseen nuoren Maijan ja he muuttavat kauaksi Myrskyluodolle. Aloittavat tyhjästä, mutta yhdessä.
Maijan roolia herkästi tulkitsee Satu Lemola. Kun hän alkaa laulaa, se ääni on niin puhdas, niin sieluun asti tunkevaa, että sitä kuuntelisi loputtomiin. Kun hän suree, se on niin voimakasta, että sen tuntee katsojanakin. 
Rinnalla on vanha Maija ja siinä osassa Annina Rubinstein on kerrassaan ihana. Vanha Maija seuraa sivusta ja antaa niitä jo eletyn elämän ohjeita.
Janne on vankka tuki ja turva. Sami Kosola Jannena on juuri sellainen, johon voi luottaa. 
Jannen ja Maijan suhde on niin tavattoman rakkauden täyteinen.

Kaikkien aikuisten joukossa on sitten valloittava lapsinäyttelijä Niko Garcia/Patrik Malin, Nämä pojat vuorottelevat ja heidän osansa on olla ensin Mikael, sitten Sigfrid. Taitavaa osaamista joka kohtauksessa, kaikki replat, liikkuminen, oleminen ja mukana tanssiminen ja laulaminen oli nautinnollista katsottavaa.

Koreografina Riikka Puumalainen on onnistunut ihan täydellisesti. Niin silmiä hivelevää oli se kaikki liike, sen moninaisuus. Kuinka siitä välittyi tunne, kaikki herkkyys.
Puvustus oli myös toimiva. Ne hameet, miten ne pysyivät liikkessä tanssin aikana ja pyörivät niin upeasti, osana kuviota. Pukusuunnittelusta kiitos Leila Kososelle.

Koko runsaslukuinen porukka on saanut aikaiseksi niin tunteisiin menevän esityksen, että sitä nieleskeli vielä takkia hakiessaankin. Jannen ja Maijan häävalssi soi korvamatona vielä aamullakin. 

Kiitos, että Myrskyluodon Maija on nyt Kouvolassa!

Kuvat: TAVATON media

Ihan metsässä

 Pääsin seuraamaan Kouvolan teatterin klubille kantaesitystä Ihan metsässä. Olin jo odottanut sitä, kun on itse usein "ihan metsässä" ja ihan metsässä, niin jotain ihanaahan sen on oltava.

Teatterin klubi on mahtavan intiimi ja siellä on melkein kuin osa esitystä. Etenkin nyt, sillä näyttelijät eivät pysy lavalla, vaan vaeltavat milloin missäkin kohtaa. Eräässä kohtauksessa yleisö oli metsää!

Ihan metsässä-näytelmän on tilauksesta kirjoittanut Iira Halttunen. Nuori kirjoittaja, joka on löytänyt metsään liittyviä juttuja paljon ja nimenomaan sellaisia, mitkä eivät ole itsestään selvyyksiä. 

Ohjaajana toimii Seppo Honkonen. Hän on ohjannut näyttelijät puhaltamaan hengen tähän metsäiseen näytelmään. 

Näyttelijöitä on vain kolme, mutta tyyppejä piisaa. 
Pinja Hahtola esittää vain Pilvi Mattsonia ja siinä onkin aika lailla tarpeeksi, sillä hän on pääosassa. On hoitoalan ylikuormitettu hoitaja ja haaveilee irtisanoutuvansa. Perii sitten isoisältään metsää. On niin kaupunkilainen, ettei juurikaan tiedä metsästä mitään, mutta haluaa myydä sen, että saisi rahaa olla rauhassa. Eletään nykypäivää ja sitten hän tapaa Maria Mattsonin...

Irina Pulkka on Maria Mattson! Maria Mattson on oikeasti ollut ja elänyt, Verlan pahvitehtaalla lajittelijana 1884-1936. Pidin tavattomasti siitä, miten Maria "neuvoi" Pilviä, entinen ja nykyinen aika kohtasivat! Irina Pulkalla oli pari muutakin roolia.

Jussi Lankoski hoiteli sitten yhdeksän muuta roolia! Milloin mistäkin suunnasta hän tuli, ollen milloin isä, milloin pankkivirkailija tai joku muu. Aivan loistavaa heittäytymistä. 

Ennen esitystä näyttelijät kiertelivät yleisön joukossa hyvin tuttavallisesti kertoen, että he liikkuvat siellä myös esityksen aikana ja ei tarvitse yhtään jännittää. Tuli ihan sellainen tunne, ku oltaisiin vanhoja tuttuja. Siis - näyttelijät ovat vierailevia tähtiä!

Lopuksi, kun esitys oli ohi, se jatkuikin niin, että näyttelijät, ohjaaja ja kirjoittaja istuivat lavan reunalla ja sitten juteltiin. Me yleisö saimme kysellä ja he kertoivat. Kovasti tuli kiitosta esityksestä, sen aiheesta ja toteutuksesta ja kyllä - iso ja lämmin, metsäntuoksuinen hali koko porukalle. Oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa kokemus.

Kuvat: Seppo Honkonen

Kuten haluatte

 Kerran aikasemmin mie jo matkustin Helsinkiin, koska oli varattuna liput Suokkiin, mutta se kerta meni sitten korvaavan ohjelman muodossa. Nyt sitten uusinta - Kuten haluatte, niin jopas päästiin katsomaan. Shakespeare - William Shakepeare kirjoitti tämän komedian 1599-1600 ja ei varmasti ajatellut, että sitä esitetään täysille katsomoille vielä 2020-luvulla. 
Ryhmäteatteri esittää kesäteatteriesityksensä Suomenlinnassa ja sinne tämän version on ohjannut Jussi Nikkilä. 

Shakespearen näytelmissä on aina suurta draamaa, suuria tunteita ja sitten sitä komiikkaa. Aluksi en meinannut päästä kärryille, mikä on matkan suunta, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa selkityi ja etenkin, kun on saanut yön yli nukkua ja miettiä, niin jopas oli tarina! 
Orlando joutuu riitoihin veljensä kanssa, joskaan ei heillä kummoset välit olleet muutenkaan, Hän lähtee ja mitäs sitten käy? Marketta Tikkanen on hyvin vakuuttava Orlando. Hänen palvelijanaan Adam lähtee mukaan, vaikka on jo vanha. Hannu Kivioja loistaa siinä jos sitten siinä toisessakin roolissaan Audrey'na.

Henkilöitä piisaa kaiken matkaa ja miten hauskoja! Joel Hirvonen veti kolme roolia: Oliver, Amiens ja Corinus. Joten saatoimme nauttia hänen suorituksistaan täysin mitoin. 
Lisäksi oma Ryhmiksen lemppari Santtu Karvonen, joka keekoili Touchstonen osassa hyvinkin kevyesti. Pakko mainita se ilmeikäs replikointi ja isoksi mieheksi kevyt liikehdintä. 

Entäs itse Rosalinda!!! Miiko Toiviainen sai minusta heti fanin. Olin ihan otettu siitä ilmaisukyvystä ja sellaisesta tietystä drivesta, mitä hän piti kaiken aikaa yllä. Upea positiivinen pössis oli aistittavissa. Jotenkin sitä on aina heti polvillaan nuoren kyvykkään esiintyjän edessä, kun tulee se fiilis, että kaikki jatkuu.
Serkukset Rosalinda ja Celia (Anna-Sofia Tuominen) joutuvat lähtemään, kun Herttua Fredrik (Eeva Kaihola) kaappaa vallan ja sitten onkin ihan eri tuulet puhaltamassa.

Jos koko porukka olikin sitä, että niillä on varmasti ollut kivaa, kun ovat tätä tehneet, niin koko esitys huokuu sitä, että ryhmädynamiikka toimii. Sen vaan niin aistii katsomoon. Kaikki suoritukset olivat aivan loistavia aina musikantti Mila Laineen taiturointiin, jonka apurina oli välillä pari muutakin. 
Vilma Sippola sai kyllä sympatiat myös, sillä kaikki ne roolit ja se artikulointi vaan jäi niin mieleen. 

Puvustus, se oli hieno, niin siitä vastasi Saija Siekkinen ja entäs lavastus? Janne Siltavuori ja kyllä oli jännä.

Kuvat: Mitro Härkönen

Kunnan koukkuja eli REVIISORI

 Pyhäpäivän ratoksi oli ohjelmassa Kunnan koukkuja eli Reviisori. Nikolai Gogol syntyi, eli ja vaikutti ja kuoli 1800-luvulla, mutta hänen näytelmänsä elävät edelleen ja ovat ajankohtaisia. Loistava klassikko on nyt nähtävissä Jukka Aaltosen sovittamana Kuusankosken kesäteatterissa Karoliina Eklund-Vuorelan ohjaamana. 
Ilma oli paras mahdollinen, sillä ei tarvinnut sadetakkia eikä aurinkolaseja, puitteet kohillaan.

Tilanne on se, että ollaan kaupungissa jossain ties missä, missä ei kuitenkaan kaikki asiat mene niin hyvin, etteikö tarkastajalla olisi jotain huomautettavaa. Kun tulee tieto, että sellainen tarkastaja saattaa jo olla paikalla, ehkä salaa,  niin mylly lähtee pyörimään. Kaupunginjohtaja Aila Kettunen aikoo varautua. Tiina Österberg-Huttunen kaupunginjohtajan roolissaan laukoo tekstiä ihailtavalla tavalla, sillä sitä riittää. Kutsuu alaisensa paikalle ja jakaa ohjeita. Linda Miettinen on sairaalan johtaja Taru Koskisena hyvinkin ilmeikäs ja uskottava. Matti Olenius lipevänä tuomari Gabriel Virtasena oikein onnistunut. Pilvi Puhakka on roolissaan koulutoimenjohtajana niin hillitty ja varuillaan, kunnes pääsee toiseen osaansa kirvesmies Sainiona - lähtee ja kuuluu!  Aino Forström on niin tiedotuspäällikkö Ursula Aaltoa, että siitä voisi olla joku oikea tiedotuspäällikkö kateellinen. 

Poliisipäällikkö Hyyryläinen se on aina päissään, eikä oikein tiedä itekkään miksi. Teemu Virsu kuitenkin hoitaa poliisin hommat, kaikesta huolimatta, eikä ollenkaan huonosti, pikemminkin hyvin. Koko lössi on kuitenkin haksahtanut siihen, että kaupungin hotellissa asustaa salaperäinen henkilö apurinsa kanssa, varsinainen tyhjäntoimittaja Henrika Erkka.  Anni Amberg suorastaan nauttii roolistaan, kun huomaa, miten kaikki luulevat hänen olevan ihan joku muu.

Kuinka kaikki mielistelevät ja työntävät rahaa, vain omaa selustaansa turvaten. Kaupunginjohtajan mies Mikko Kettunen (Kimmo Puhakka) ja poika Aleksi (Julius Lohman) vieläpä liehittevät Henrikaa, joka ottaa ilon irti. Henrikalla on apulainen, Daisy (Nea Mannila), joka yrittää pitää pakan kasassa. 

Liikkeenharjoittaja Maire Ankeroinen (Tanja Paakkulainen) ja somepersoona Mirkku Kiiski ( Taru Turpeinen) ovat lirissä, kun selviää, että heidän keksimänsä tyyppi  ei olekkaan se, miksi sitä olivat luulleet.

Koko kattaus on aivan loistava, hyvin keitetty kokoon ja tarjoilu mitä parhain! 
Vahva suositus - kannattaa mennä ottamaan nautinto irti!

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo

Pelastakaa Röllimetsä

 Kesäpäivä Haminassa, helle helli ja kaikki oli niin nam. Sitten kesäteatterissa Pelastakaa Röllimetsä!

Allu Tuppuraisen luoma Rölli on valloittanut koko kansan. Haminaan Röllin on ohjannut Jalle Niemelä. Kaikki esityksessä kuultavat Tuppuraisen biisit ovat uudelleen sovitettu Mika Paakon ja Matti Toikan toimesta ja toimivat. Erittäin hyvä puvustus on Pirjo Kotkavuori-Porkan.

Jan Mykkänen on aivan mahtava Rölli! Kun me katsomossa hikoiltiin, kuin saunan lauteilla, niin oikein säälitti se, miten hiessä näyttelijät esiintyivät. Rölli-reppana siinä peruukissa ja niissä vermeissä. Vaan kyllä vaan kaikki sujui kuin tanssi ja kyllä lanne heilui ja hännän alta tulleet rupsut naurattivat. En varmaan koskaan tule niin vanhaksi, etteikö pieruhuumori purisi. 

Röllimetsää uhkaa usealta suunnalta tuho! Sointu Seesteinen, piinkova liikenainen, aikoo laittaa metsän sileäksi ja apurina hänellä on Kaino Lerkkanen. Katariina Myller Sointuna on niin räväkkä, topakka ja sulavasanainen, että huh! Jouni Saikkonen taas mahtavan muuntautumiskykyinen Lerkkanen. 

Entäs sitten Humpuukki MC ilmabikerit! Oikee kunnon rähinäremmi, jotka aiheuttavat pärinää ja miten roskaavat, koska roska on niille "jumala". Tämä sakki oli hauska. Johtajana toimii Humpuukien ylipappi, jonka roolin on hyvin haltuun ottanut Tuomas Guseff. Joukossa mukana taas ihailemani nuoria - räntäntän toimii ja koreografiat ovat hallussa. 

Pelastuuko Röllimetsä, se on nähtävä! Joka tapauksessa on taas kerrottava, että vaikka kuin olisi kyseessä koko perheen näytelmä, niin se ei tarkoita, etteivät aikuiset voisi mennä katsomaan, jos ei ole enää lapsia saatavilla. Koska - näissä näytelmissä on aina ne omat jipot aikuisille ja kyllä - ne osuu! Puhumattakaan siitä, että olisko joku, joka ei Rölliä tuntisi??? 

Kaikki roolisuoritukset olivat ihan kymppiluokkaa, huolimatta siitä, miten kuumat oltavat oli. 
Kiitos Haminan teatteri - priimaa pukkaa!

Kuvat: Mari Salmenhaara

10 tikkua laudalla

 Kesäilta - Tirva - 10 tikkua laudalla!!! Mikä setti! Ihan hemmetin hieno!

Tirvalla kesäteatterin puitteet ovat ihan maailman parhaat. Missä voit nähdä niin kauniit puitteet, että vesi välkyy taustalla. No, voi olla, että jossain, mutta ei nyt ihan joka paikassa. Tirvan kesäteatterissa se on mahdollista ja samalla voi nauttia kesäteatterista, mikä on paitsi hauskaa niin myös antoisaa. Heini Junkkaala on käsikirjoittanut vanhasta leikistä toimivan tarinan, minkä on ohjannut Sami Sivonen.

Jännä tarina kehittyy leikin ympärille - 10 tikkua laudalla, joka on aika lailla monelle tuttu leikki. Mitäs kun leikistä tulee tulee totta ja kaikki 10 tikkua alkavat elää omaa elämäänsä!? Sini-Selina Rasimus on pääosassa, Annan roolissa, joka nimeää jokaisen tikun, mitkä ovat vaarin vanhasta pölkystä veistettyjä. Sitten alkaakin tapahtua. 
Anna ja hänen veljensä Tuukka (Elina Vainonen), äiti  (Silva Kärpänoja) ja isä (Jaakko Pasi) lähtevät lomalle - mummolaan! Mummo, jonka roolin ihanasti hössöttäen ja hyvin artikuloiden vetää Saara Kankala.

Kaikkea sattuu ja tapahtuu ja niistä jollain lailla vastaa tai ohjailee  Herra Parenteesi (Riina Pasi) ja sivujuonet; Kerttu Niinivaara, Eino Pasi, Vilma Kärpänoja, Minni Pasi, Viljo Pasi ja Mimosa Kärpänoja.

Varsin kiintoisa näkökulma, miten näytelmä kulkee, mutta  äärimmäisen oivaltava. Äiti haluaa isän aikaa, mutta isä käsittää perheeseen panostamisen hivenen eri lailla ja äiti joutuu suuttumaan ja jopa itkemään, ennen kuin tulee muutos ja sekin lasten taholta.  

Uhkakuva on karmea! Naapurin Kaarina, joka uhkailee jopa puukolla. Räväkän Kaarinan osassa on Arja Siekkeli. Kaarinaa pännii oikein huolella hirmuinen meteli, jota ei voi sietää, kun on tottunut elämään hiljaisuudessa. 

Kuten kaikissa hyvissä tarinoissa, niin kaikki muuttuu jossain vaiheessa parhain päin, mutta sitä ennen sattuu ja tapahtuu jos ja vaikka mitä. 

Kaikki suoritukset olivat aivan ihania, mutta silti - pakko antaa erityiskiitokset nuorille ja pienille. Omassa suloisuudessaan vetivät roolinsa niin hellyyttävästi, että sitä oli sydän syrjällään ihana katsoa. 

10 tikkua laudalla on mahtava koko perheen näytelmä, minkä kävin katsomassa aikuisen poikani kanssa ja hänkin sai irti sen fiiliksen, mikä kuuluukin saada, kun tällaista esitystä katsoo. 

Kiitos Tirva - oli ihana kesäilta teidän kanssa ja 10 plussaa teille !

Loistava kuvaaja: Juho Vainonen - olisin halunut laittaa kaikki kuvasi näytille!