sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Diivat

Kouvolan teatterissa diivaillaan, kun siellä esitetään Ken Ludvig'n näytelmää DIIVAT. Amerikkalaista tirskuhömppää kouvolalaisittain, Arimo Haltsosen ohjauksessa, niin kyllä toimii.

Leo(Veli-Matti Karén) ja Jack(Sami Kosola) ovat näyttelijöitä, tarkemmin sanottuna Shakespeare-näyttelijöitä, joilla ei nyt kovin kaksisesti suju ja olisi keksittävä jotain. Tilaisuus tulee kuin tarjottimella tai rullaluistimilla, kun miehet tapaavat junassa Audreyn(Rebecca Viitala) ja käy selville, että rikas rouva Florence(Jaana Raski) etsii perijöitä miljoonaomaisuudelleen. Yksi perijä on jo ja hän on Meg(Tytti Vänskä). Puuttuu vain sisaren lapset Max ja Stev..  Joten....
Sunnitelma on jotakuinkin selvä, kunnes tulee esille pikkujuttu, että kadonneet perijät ovatkin naisia!!! Maxine ja Stephanie! Saatiin vähän haastetta kehiin ja siitähän se koko farssi alkaa. V-M Karén ja Sami Kosola osaavat hommansa ja lunastavat niin täysillä taas koko potin. Kun Tytti Vänskä ja Rebecca Viitala ovat oikeasti kauniita ja ihania naisia, niin eivät kalpene miehet siinä rinnalla ja lisäksi ovat äärimmäisen hauskalla tavalla kaikkea.
Tätä uskomatonta soppaa on hämmentämässä myös Duncan(Ilmo Ranne), lipevä ja ahne pappi, joka on menossa naimisiin Megin kanssa! Tämä pappi, eikun siis Ilmo Ranne on suunnitellut myös puvustuksen - Wau!!! Lisäksi Doc(Raimo Räty), lääkäri joka haluaisi naittaa poikansa Butch'n(Panu Poutanen) Megille, mutta Butch on rakastunut Audrey´hin. Kerroinko nyt juonen? No en kertonut, sillä kun on farssista kyse, ei voi tehdä niin, sillä niin paljon tapahtuu kaikkea, ettei sen kertomiseen riitäisi aika eikä rahkeet.
Diivat on tiivis paketti kaikkea. Kuka kukin on ja kuka kenetkin saa, niin se on niin jännittävän hauskaa, että siitä kyllä nauttii täysillä. Vaatteita vaihtuu ja sitä saattaa vain olla ihmeissään, miten taitavasti tämä tarina meille tarjoiltiin. Äärimmäisen kivaa on katsoa, kuinka miehet vaatteensa kantavat ja korkkareillaan keikkuvat. Väitän, että paremmin kun minä ikinä.

Tämä näytelmä on niitä, jotka kestävät useammankin katselukerran. Harmiton ja huoleton, hyvän mielen tuoja, hyvää lääkettä ankeuteen! Koko porukka veti niin potin kotiin, että lasken päiviä siihen, kun näen tämän uudestaan.

Kuvat: Marja Seppälä

Kouvolan teatteri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oliskos jotain sanottavaa ;)