1. Neljäntienristeys, Tommi Kinnusen kirja ja nyt teatteriesitys Kotkassa. Miten valmistauduit tähän näytelmään?
- Luin kirjan tietäen, että tulen tekemään Lahjan roolin. Joten ehkä jo lukiessani aloin alitajuisesti pohtimaan, miten ja miksi henkilö toimii niin kuin toimii. Löysin monia samaistumiskohtia rooliin ja jo lukiessani tunsin melkoista myötätuntoa häntä kohtaan.(Itkin monessa kohtaa ääneen.) Monet negatiivisina ulos tulevat tunteet ovat syvää rakkauden ja yhteyden kaipuuta toiseen ihmiseen. Myös puhumattomuus ja kohtaamattomuus ovat asioita, joihin sain kosketuspintaa.
2. Osasi on Lahja, Marian tytär. Rankka rooli? Miten työstit sitä?
- Edellinen kysymys vastaa jo osittain tähän. Kun työstän roolia, lähden ensisijaisesti tekemään hahmoa sisäkautta. Mitä hän ajattelee? Miksi hän toimii näin? Haluaisiko toimia toisella tavalla? Mikä on aiheuttanut sen, että hän toimii niin kuin toimii? Miten hän suhtautuu itseensä tai muihin ihmisiin? Kun nämä askelmerkit ovat valmiina, voin miettiä joihinkin tunnepitoisiin kohtauksiin mielikuvia itselleni. Esimerkiksi kun tämä henkilö loukkaantuu, on hän kuin ammuttu eläin, joka viimeisillä voimillaan raahautuu pesäänsä tms. Lahjan rooliin jouduimme yhdessä ohjaaja Miko Jaakkolan kanssa miettimään myös vanhenevan naisen näyttelemistä. Päädyimme vähäiseen fyysiseen ja äänen kautta tehtyyn vanhenemiseen. Tässä minulla oli mielessä eräs "tuttuni", jonka nimeä en tietenkään paljasta;), jonka nahkoihin päätin hypätä.
3. Lahja on näytelmän ehkä "raivostuttavin" ihminen. Miten koit Lahjan?
- Näyttelijän on rakastettava rooliaan ja pidettävä tämän puolia aina. Nautin Lahjan esittämisestä suunnattomasti. Yritin löytää inhimillisen sisällön hänen tekemisiinsä. Hän ei tarkoita pahaa, mutta tavoitellessaan haluamaansa satuttaa toisia. Vanha klisee kukaan ei ole vain paha, on erityisen totta näyttämöllä.
4. Näytelmässä kerrotaan vahvoista naisista. Onko Suomessa vielä vahvoja naisia?
- Suomi on täynnä vahvoja naisia!!!
5. Kerro joku sattumus näytelmän tekovaiheista?
- Taidan olla aika tylsä, kun en keksi tähän yhtään mitään hauskaa. Proggiksen ohjaaja Miko Jaakkola oli erittäin taitava ohjaaja ja prosessi oli hirmuisen hauska ja mielenkiintoinen. Oli mukavaa, kun meillä oli "iltanäyttelijöitä" lapsina ja lastenlapsina mukana ja koko työryhmässä vallitsi hyvä työrauha ja luottamus toisiin ja uskon, että tämä näkyy positiivisesti myös lopputuloksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)