Kostea ja pimeä marraskuun ilta, mutta mikä sitä valaisi, niin Fanny ja Alexander Helsingin Kaupunginteatterissa. Ihan mahtavaa oli katsoa, kun kaikki ihmiset kävelivät kohti valaistua teatteria. Sinne sitten, takit narikkaan ja pienet tupsluikkarit ja eikun saliin. Tiedossa oli kolmen tunnin esitys! Ohjauksesta vastasi Paavo Westerberg, jonka muuten bongasimme katsomosta. Tosi mukavaa, että ohjaaja katsoo muitakin esityksiä, kuin vain ensi-illan.
Tarina on tuttu, koska se on jo klassikko, minkä Ingmar Bergman kirjoitti jo 50v sitten. Vaikka se on tuttu, sillä siitä ei ole voinut olla kuulematta, niin enpä muuten ollut siihen sisältöön koskaan tutustunut! Siksi olikin erittäin mielenkiintoista, kun se avautui minulle ja seuralaiselleni, joka oli tällä kertaa oma tytär. Ei muuten tarvinut paljon houkutella, koska tässä näytelmässä on Olavi Uusivirta!
Fannyn ja Alexanderin teemoja on paljon. On lapsuus, mielikuvitus, perhe, väkivalta... No, minusta ihan parasta on sisarusten välinen suhde. Kun aikuiset jäävät etäisiksi, niin on se sisarus, jonka kanssa voi jakaa kaiken. Elena Leeve ja Olavi Uusivirta ovat niin upea pari ja miten ihailtavaa heittäytymistä, niin uskottavia lapsia.
Eletään 1900-luvun alkua. Fanny ja Alexander elävät teatteriperheessä, missä on ilo ylimmillään. Juhlitaan ja lapset siinä sivussa seuraavat ja leikkivät omiaan. Suku on vahvasti läsnä ja vaikuttaa aika lailla rennolta. Lasten vanhemmat Emilie ja Oscar, Anna-Maija Tuokko ja Pekka Huotari ovat toisiinsa hyvinkin kiintyneitä. Kaikki vaikuttaa olevan hyvin...
...kunnes Oscar kuolee.
Kaikki muuttuu! Siihen aikaan naisen asema oli hyvin paljon riippuvainen miehestä ja niin Emilie menee uusiin naimisiin piispa Edward Vergeruksen kanssa. Eero Aho tässä roolissaan on välillä suorastaan pelottava. Kuri ja järjestys, kaikki rangaistukset ja vain rakkauden nimessä. Melko kova paketti.
Katsojana sitä voi vain jännittyneenä seurata, miten tästä selvitään, kun tuntuu, ettei ole mitään ulospääsyä. Fanny ja Alexander ja Emilie ja Edward - tarinan keskeiset parit, joita tulkitsevat niin valovoimaiset tähdet, että oikein hengästytti.
Vaikka onkin kyse melko vakavasta näytelmästä, niin oli siellä muutama hykerryttävä kohta. Elena Leeve ja Olavi Uusivirta lapsina heittivät melkoista settiä, mikä mukasti kevensi tunnelmaa. Lisäksi on mainittava Santeri Kinnunen, joka Gustav Ekdahlin osassa kävi sanomassa piispalle "suorat sanat". Erittäinen herkullinen kohta.
Fanny ja Alexander on koskettava esitys, se pistää miettimään todella monia asioita. Iso joukko taitavia esiintyjiä ja osaajia ovat luoneet melkoisen spektaakkelin, jota oli nautinto seurata. Esityksen jälkeen kuulin "sivukorvalla", miten moni muukin oli ollut vakuuttunut siitä, että nyt nähtiin ja koettiin jotain todella hyvää.
Kiitos HKT - kannatti taas Kouvolasta asti tulla hoteisiisi!
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)