Joulukuussa lomailin ja ajelin Rovaniemelle. Vaikka olin lomalla, niin en ollut varsinainen turisti, joita siellä siis oli jo aika lailla riittävästi, vaan menin sinne omaisen muodossa, ihan äitinä, lapsensa hoteisiin.
Koska oli aikaa, niin ajattelin hyödyntää sen nautinnollisesti ja niinpä sainkin kutsun Lapin kamariorkesterin Loppuhuipentumaan viulistikomeetan seurassa. Kutsu tuli noin kolme tuntia ennen konsertin alkua. Sovittiin tuottajan kanssa treffit ja eipä aikaakaan, kun tuli pieni muuttuva tekijä, sillä juuri silloin konserttisalin katto oli alkanut vuotaa. Jäin jännittyneenä odottamaan, kuinka tuleman pitää ja hyvinhän siinä sitten kävi, kun siellä ihan pienesti jouduttiin paikkoja vaihtelemaan. Istuttiin sitten ihan perällä, joten saatiin korokkeet, jolloin näkyvyys parani huomattavasti.
Ihan heti en ole klassisessa konsertissa ole ollut, mutta nyt olin ja se tuntui ja kuullosti erittäin hienolta.
John Storgårds oli johtaja ja se ihan huikee viuluviikari oli Johan Dalene.
Kuulimme Smetanaa, Prokofjevia ja Brahmsia.
On myönnettävä, että ihan koko ajan en osanut olla sävelkulun mukana, mutta käytin senkin ajan siihen, kun tarkkailin orkesteria. Siellä oli naisia soittamassa enemmän kuin miehiä. Puhaltajat olivat asetettu niin, että olivat takana ja näin vain huilun, koska poikittain ja fagotin, koska sekin enemmän pystyssä. Klarinetti ja oboe jäivät piiloon, koska olivat "sylissä".
Kun tämä viulumestari sitten saapui lavalle ja alkoi sen viulunsa kanssa soiton, niin olihan se melkoista juhlaa. Sitä äkkinäinen voisi ajatella, että viulun soitto ja sen kuunteleminen olisi yhtä kidutusta, vaan olipa se sellaista leikittelyä, että sitä oli erittäin kiva kuunnella. Johan Dalene on ruotsalais-norjalainen 24-vuotias nuori taiteilija, joka on niittänyt mainetta jo aika lailla. Silti jäin miettimään, millainen määrä kurinalaista harjoittelua hänellä mahtaakaan olla jo takana....ja mitä vielä edessä!
Kun menin paikalle, minulla oli toppahousut jalassa ja jotenkin se hieman hävetti. Tulla nyt konserttiin semmoisissa vermeissä, mutta kun oli kylmä. Miten sitten lohdutti, kun ilokseni huomasin, että oli siellä valtaosalla lämpimästi päällä ja panin merkille senkin, että osa oli tullut pyörällä! Pyöräilykypärille oli kivat hyllyt narikassa.
Tuli hyvä mieli ja olo oli jotensakin hieman sivistyneempi. Kiitos Päivi ja koko soittosakki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)