Kaksipäisen kotkan varjossa Pyhtäällä

 Kaksipäisen kotkan varjossa on elokuva, mikä on Timo Koivusalon ohjaama ja mikä oli ensi-illassa v. 2005. Minusta niin ihana elokuva, että kun kävin sen katsomassa elokuvissa, niin sen jälkeen sitten myös DVD:ltä, YleAreenalta jne. Elokuvan loistava musiikki on minulla CD-versiona ja lukemattomat kerrat olen kuunnellut biisejä Youtuben kautta. Joten, kun Pyhtää otti juuri tämän ohjelmistoonsa, ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin päästä kokemaan heidän versionsa. Niin ja kun viime vuonna olin ensimmäisen kerran  Pyhtään kesäteatterissa, niin siihenkin oli oma syynsä. Pyhtää nyt vaan vetää puoleensa. 

Meillä oli mukana yksi ensikertalainen ja varmaan sitä tuli aluksi mieleen, että joo, tämmönen seuratalo ja sen meiniki, et oisko joku sellain koulutason näytelmä...no ku ei ollu. Esitys avaa silmät ja korvat, mielen ja sielun. Jos Timo Koivusalo on ohjannut hienon elokuvan, säveltänyt ja sanoittanut siihen kaikki biisit Susanna Palinin kanssa,  niin nyt on Jyrki Koskimies ohjannut Laura Hurmeen dramatisoiman näytelmän ihan kympin arvoisesti. 

Koko tarinahan sijoittuu 1900-luvun alkuun, kun Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa. Aaro on koulutettu ja sanan säilä ja haluaa vaikuttaa ja niin ollen joutuu silmätikuksi. Sami Rikka on osassaan varsin kiihkeä ja hyvin osaava. Vakaumuksestaan huolimatta, niin myöskin rakastunut kirrkoherran tyttäreen Ellaan. Ellana huolehtii ja tuskailee Annemari Suomalainen. Heidän duetto Jotain jää on kyllä niin koskettava, sillä tämä biisi on ollut hitti!

Verneri  ja Saara! Tarinan toinen pääpari, ja kun se Verneri on se niin kovasti vekkuli ja tulee heti mieleen, miten sellasia Vernereitä tämä maailma tarttis enemmän. Tero Kiljunen on aivan hurmaava, vetelee roolinsa, niin kuin olisi aina ollut Verneri! Irene Sipari-Vilhunen Saarana laulaa yleisön ihan pyörryksiin. 

Esityksen pahis, oikea nilkkien nilkki on se komentaja, joka on niin kipee tyyppi, että aiheutti kaikille harmia. Ari Koponen suoriutui tästä todella hyvin, mutta oli kuitenkin loppukiitoksissa kivaa, kun näki hänen hymyilevän. Kohtauksia oli laidasta laitaan ja myös taisteltiin ja niissä oli ohjaajana toiminut Henry Holopainen. 

Veera ja Anna - kaksi nuorta, joiden lauluäänet olivat sitä luokkaa, että sitä meinas, että nyt loppuu happi, kun haukko henkee ja kuunteli, että mitähän hemmettiä. Anna-Sofia Kiljunen ja Loviisa Luova. Jos koko sakista kaikki saisivat mitalin laulamisesta, niin nämä tytöt sitten vielä ihan kaksin verroin.

Kun oli vielä Lotta Herrasen koreografiat hinkattu niin hyvin, että todella toimi, saimme sellaisen esityksen, mistä meidän sakki puhui koko kotimatkan Kouvolaan. Kilpaa kehuttiin ja vielä muisteltiin. Niin ja miten hyvä mieli tuli, sellainen fiilis, mikä jää mieleen ja kantaa.

Kun on mahtava näytelmä ja sen upeasti esitetyt biisit, niin on vielä mainittava loistava orkesteri:
Iina Tani - kapellimestari, koskettimet, huilu
Aada Tani - sello
Sirpa Salorinne - alttoviulu
Antti Järvinen - kitara, rumpu

Sauli Paukkonen - basso

Niin, jotta ei voi kuin kehottaa nyt kaikkia suuntaamaan Pyhtäälle, kesän viimeiseen kesäteatteriin, mikä esitetään sisätiloissa. Viimeinen esitys on 16.9!

Kuvat: Satu Kervinen