Enpä olisi uskonut, että löydän itseni oopperasta, mutta näin pääsi käymään. Miksi, niin huomasin, että nyt esitetään historiallista oopperaa paikallisin voimin ja jonka tapahtumat sijoittuvat Kymenlaaksoon. Koko paketin "äiti" on Eini Annukka Perälä, joka on Onnenvirran libretisti ja ohjaaja ja vieläpä hänellä on roolisuorituskin. Onnenvirran sävellys on niin kaunis ja koskettava ja sen on loihtinut Auri-Helena Nikkinen. Kapellimestarina toimii Heidi Hämäläinen. Orkesterissa oli, jos oikein laskin, 10 lahjakasta soittajaa ja ensi-illassa pianon takana oli Esa Ylönen!
Tässä tarinassa onni virtaa eri aikoina. 2000-luvun onnelliset ovat Aada ja Jere. Matilda Nikkinen ja Matti Skyttä upeine äänineen ovat viehättävä pari. He virittelevät suhdettaan samalla, kun nostavat tapahtumia historiasta.
Vuosi 1918 on esillä niin Kuusaalla kuin Kotkassakin. Sen vuoden tapahtumat nousevat jälleen kerran esiin, monin eri tavoin ja eri näkökulmista.
Marika Hölttä ja Janne Erkkilä ottavat haltuun Märta ja Gustav Björkenheimin osat. Siinä missä Gustav tuskailee osaansa, Märta uskoo parempaan huomiseen.
Joukkokohtauksia on sopivasti ja yksi niistä oli se, kun tehtaalaiset toivat Göstan tietoon haluamiaan asioita. Vaikka hän tuli heitä vastaan, se ei vaan auttanut. Kohtausten toteutus on aivan mahtavaa. Kuva on aina taustalla ja sitten lavastus on minimaalista ja vaihtuu nopeilla vaihdoilla.
Kotkassa pariskuntana on Hilda ja Anton Anttila. Tässä ohjaaja/libretisti Eini Annukka Perälä on Hildan roolissa, kun taas Antonin osassa on Jussi Vänttinen. Punaiset haluavat Antonin Hallan sahan johtajaksi tai muuten... Sami Leino on useammassakin osassa, kuten muutama muukin.
Koska on kyse oopperasta, niin "repliikit" siis lauletaan ja niin hienosti, että oli ihan hyvä, kun oli se libretto käsissä, että pystyi paremmin seuraamaan. Niin ja sitä seurattavaa piisasi yllin kyllin, sillä kun sitä juuttui vaikkapa katsomaan viuluja, niin eikös vain juuri samaan aikaan tapahtunut jotain siinä vieressä.
Varsinainen puherepliikki oli lopussa, kun Sakari Viinikainen nousee wanhana miehenä lavalle tai Korian sillalle. Hän tulkitsee osansa nuorempana Gösta Björkenheiminä niin vetävästi, että ihan väkisinkin herkistyin. Siinä kuultiin sellaiset sanat, joita jokainen voi mielessään makustella.
Loppulaulun jälkeen se oli sitten ohi! Vaan kyllä onnittelin itteäin, että lähin kokemaan tämän elämyksen. Ensi-ilta on nähty ja koettu ja esityksiä on vielä Kuusankoski-talolla neljä ja Kotkan konserttitalolla kolme.
Kuvat: Eini Annukka Perälä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)