perjantai 21. lokakuuta 2016

Varasto

Varasto on tarina, mikä on tuttu ensin Arto Salmisen kirjana, sitten myös elokuvana ja nyt sitten teatteriversiona! On luettu kirja, on katottu elokuva moneen kertaan ja on nähty teatterissa. Nyt tämä hemmetinmoinen tarina menee Kuusankosken teatterissa, teatterin 60-vuotisjuhlaesityksenä! Eero Hasu on ohjannut sellaisen Varaston, että se oli ja on pakko nähdä!


Kodin remppakauppa Kataja! Kaksi varastomiestä, Rousku ja Raninen. Myymäläpäällikkö ja myyjä, Karita. Herra Isopäällikkö Kataja. Jylhäkorpi, joka on varas ja ties mitä. Karitan äiti ja sen panomies. Kiinalaisen ravintolan tarjoilija. Apteekin täti. Ykä. Bändi!!! Näistä aineksista koostuu sellainen paletti, jolla maalaa sellaisen tarinan, että väriä ei tule puuttumaan, mustista pisteistä puhumattakaan.


Pääosin tapahtumat sijoittuvat Varastoon, missä kaksi reipasta varastomiestä häärää. Rouskun housuissa temuaa Aarni Ruuhimäki niinkuin olisi ikänsä ollut Rousku. Ranisena sympatiseeraa Janne Palin, joka saa koko yleisön puolelleen.
 Entäs sitten Karita!

Karita ottaa haltuun niin Rouskun kuin katsojatkin. Tanja Tuomi tekee loistavan roolin purkkaa paukutellen ja flirttaillen ihan täysillä. Karitan ja Rouskun keskustelu kiinalaisessa ravintolassa on uskomaton! Tarjoilija (Viivi Mauno) käy välillä "kiinalaisittain" vinkumassa välikommentit.

Toinen hyvä kohtaus on se, kun Karita kiikuttaa Rouskun tapaamaan äitiään! Korvat soi, kun Karitan äiti laukoo elämän perusasioita niin suoraan kuin se vaan on mahdollista. Äitinä kunnostautuu Aija Kajama.

Koko varasto on ihan alusta loppuun niin tiukkaa tarinaa, että yheltä istumalta ei saa, ei voi saada kaikkea.
Jylhäkorpi on se, kun käy Rouskua tapaamassa ja tarinaa iskemässä. Jorma Liukkonen on just niin brezneviläinen kuin olla voi ja se näkyy ja etenkin kuuluu. Ihana vanhemman sukupolven edustaja, joka tuo hiukan omanlaista näkemystä.

Oki Ruuskanen näyttäytyy ensin Karitan äidin "sonnina" ja sittemmin Ykänä. Heh, aika lailla lyhytsanaisena kirvoitti yleisössä hilpeyttä.
Konsernin johtaja Kataja käy hermoille, ihan kenen vaan. Aulis Forssell päsmäröi just niin kuin pitääkin, että saa kaikki inhoamaan itteensä. Lyhyesti sanottuna, inhottava! Hyvin vedetty!

Koko sakki vetää niin mahtavasti tämän episodin, että sitä on ihan täpinöissä, ihmettelee, kuinka se menikin niin jouhevasti. Sitä on nauraa tirskinyt ja väliin ihmetellyt, että mikä teksti, mikä sanoma.

Kaiken taustalla soi bändi! Oikea elävä bändi ja jossa on vielä laulajakin, joka soluttautuu näytelmään ja laulaa sitä sun tätä. Päivi Helkala on siivooja ja baarimestari, mikä vaan.
Uskallan väittää, että tälläistä Varastoa ei tulla muualla näkemään. Mut Tuppa Kuusaalle, ni näät!


Kuvat: Elina Winne



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oliskos jotain sanottavaa ;)