1. Oletko nähnyt elokuvat? Miten valmistauduit rooliisi?
En ole nähnyt elokuvia, eikä tarinakaan ollut entuudestaan tuttu - ja ohjaajan mielestä se oli hyvä juttu. Roolista saa tehtyä itsensä näköisen kun ei ollut "menneisyyden painolastia". Näytelmään valmistauduin lukemaan tekstin moneen kertaan läpi, että vanhahtava kieli tarttuisi kieleen.
2. Mitä tuli huomioida, että pysytään 1930-luvulla, jolloin kaikki oli erilaisempaa kuin nykyaikana?
Asusteiden autenttisuus, vanhahtava puhe- ja ruumiinkieli sekä miesten ja naisten välinen kanssakäyminen, joka oli tuohon aikaan paljon pidättyväisempää.
3. Mikä tässä näytelmässä ja sen roolissa oli haasteellisinta?
Ehdottomasti vanhahtavan kieliasun säilyttäminen. Tekstissä oli paljon kiemuraisia kielikuvia ja pyrin säilyttämään ne mahdollisimman täydellisinä. Vaarana oli lipsahtaminen nykyaikaisempaan ilmaisuun.
Kuva: Elina Winne
4. Olette kaikki harrastajateatterilaisia! Miten sen saa sovitettua työn ja perheen kanssa? Mitä se vaatii?
Olen juuri aloittanut uudessa tehtävässä ja vuorotyöt ovat osaltani ohi. Tämä helpottaa teatteriharrastamista. Olen eronnut ja lapset asuvat äitinsä kanssa. Pyrin kuitenkin olemaan heidän kanssaan niin paljon suinkin on mahdollista.
5. Kerro meille joku kommellus, mikä on käynyt esityksen aikana?
Näytelmässä on paljon hahmoja, joista puhutaan heidän koko nimellään ja tittelillään. Joskus on tullut epähuomiossa lausuttua repliikissä väärä nimi ja siitä on seurannut jälkikäteen näyttämön takana kanssanäyttelijöiden huvittuneita ilmeitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)