Olipas varsin mahtavaa päästä Tirvalle, missä kesäteatteriantia saadaan oikein kunnon annos. Olin nahjuksen vaimo oli Aarne Tarkaksen elokuva vuodelta 1961. Siitä on nyt tehty teatteriesitys tirvalaisittain ja miten onkin hauska paketti. Ohjaus ja dramatisointi on Virve Mattilan, joka on tehnyt jälleen hyvää työtä!
Olen aina tykännyt vanhoista kotimaisista elokuvista, koska ne ovat niin harmittomia ja hauskan kuuloisia. Tässäkin puhutaan sitä "vanhaa suomea" ja se kuullostaa niin kivalta.
Tarina alkaa sillä kun on juuri ilmestynyt kirja "Olin nahjuksen vaimo". Nahjus itse saa kuulla siitä viimeisenä. Kaarlo Kaski on aivan poissa tolaltaan, eikä edes uskalla lukea sitä. Kirjan on kirjoittanut hänen vaimonsa tai entinen vaimo Liisa. Koko Kasken suku on lukenut ja aivan pöyristynyt, siis lievästi sanottuna.
Mitä pitäisi tehdä!? Siitä suvun neuvonantaja tuomari Simolin alkaa auliisti jakaa neuvoja. Kuinka toimitaan ja mikä on lopputulos, niin sehän on vaan nähtävä. Niko Tuominen on sellainen tuomari, että sitä säätämistä ei voinut nauramatta katella.
Koko esitys on kerrassaan ratkiriemukas, koko tarina ja sitä esittävät ihmiset ovat aivan elementissään. Tarinaa maustavat osuvat, ajankuvaan sopivat ja erinomaisesti esitetyt biisit. Vauhtia ja kiperiä tilanteita piisaa yllin kyllin ja saa olla pää väkkäränä, kun yrittää seurata kaikkea, mitä estraadilla tapahtuu.
Roolisuoritukset olivat niin riemastuttavia, että niitä sai todella ihastella. Pääosassa on Terho Haimi Kaarlo Kaskena. Niin on nahjus, että huh ja miten vetää koko roolin alusta loppuun sellaisella tarmolla, että iso läpy sille. Laulaminenkin sujui kuin vanhalta laulajalta.
Kaarlo Kasken isä on Henrik Kaski, suvun vanhin ja viisain, jää tarkoituksellisesti vähän taka-alalle. Kai Laihinen on erittäin vakuuttava Henrik.
Uolevi Helske on Kaarlon tädin mies, runoilija ja nahjus. Aarne Sihvola niin lausui runoa kuin konsaan joku reppana.
Wilhelm Malm taas on toisen tädin mies ja niin on olevinaan kapteenia, mutta kaikkea muuta, yhtä lailla nahjus kuin joku muukin. Jari Ukkola on roolissaan valloittava ja myöskin toisessa osassa pariisilaisena baarimikkona. Oli pakko käsiohjelmasta tarkistaa, kuka se oli, kun niin hyvin oli "naamioitu" ja vielä lauloi ranskaa...
Miksi nämä neljä miestä heti näin alkuun asettelin? Siksi, että he olivat ensikertalaisia!!! Jumaleisssön, miten olivatkin löytäneet sen kipinän, liekö kytenyt kaikki vuodet ja vasta nyt pääsi syttymään, mutta hyvällä liekillä mentiin!!!
Sisäkkö Stiina oli myös sellainen pakkaus, että oli ihan pakko seurata, mitä hän milloinkin hääräsi, koska oli ihan omat meiningit menossa. Silva Kärpänoja on aivan huikean hauska. Ei ole millään lailla harmaa tapettiin hukkuva, vaan aina asian ytimessä.
Liisa Kasken osaa tulkitsi reippaalla otteella Anni Siekkeli, jonka laulukin oli niin puhdasta.
Kaikkien lauluja on ohjannut Salla Vainio.
Hyvin, erittäin hyvin arvonsa tunteva Gertrud, Henrikin siskoa esittää niin vakuuttavasti Arja Siekkeli, että se melkein "pelotti". Asiat kerrottiin niin painokkaasti, että vastalauseita ei vain voinut olla.
Täteinä peesasivat Eva Helske (Eija Hietamies) ja Elma Malm (Kaisa Leino). Entäs sitten Viivi, "et kyllä nyt itke", jonka osassa Veronika Laihinen sai istua milloin kenenkin kyljessä.
Kaiken kaikkiaan koko porukka tarjoili sellaisen setin, mitä oli nautinnollista katsoa! Huolimatta siitä, että kun olimme ensi-illassa, niin väliajan jälkeen taivas aukeni ja vettä saatiin oikein rapiasti. Ei haitannut, sillä niin esitys lumosi.
Musiikista vastaa ihana Secrets-bändi, joka koostuu taitavista muusikoista:
Arto Karnaattu, kapellimestari, koskettimet
Tero Tielinen, laulu ja kitara
Marko Virtanen, kitara
Esa Hallivuori, basso
Kimmo Koskipuro, rummut
Niin kovasti tykkäsin, että voisin mennä uudestaan....
Valokuvat: Juho Vainonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)