sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Fredmanin epistolat

C.M.Bellman(1740-1795) oli ruotsalainen runoilija ja muusikko. Bellmanin tunnetuimman juomalaulujen sarjan puhuja on eräänlainen kapakoiden apostoli ja juoppo Fredman. Hän oli kuninkaallinen kelloseppä, joka alkoholisoitui pahoin, menetti virkansa ja tavattiin usein sammuneena katuojasta.

Näitä epistoloita saadaan nyt kuulla Ossi Perälän ja Baccanalus - porukan voimin ja voin vakuuttaa, että on vaikuttava esitys.

Ossi Perälä on armoitettu juop... tähti tässä Fredmanin osassa. 1700-luvun vaatetus ja heittäytyminen kellosepäksi onnistuu paremmin kuin hyvin. 


Koko esitys alkaa sillä, että Fredman on huonossa kunnossa, todella huonossa kunnossa ja heräilee katuojasta luullen olevansa kuollut. No tilanne korjaantuu...


Viini ei tuo iloa vaan se pistää unohtamaan huolet! Niinpä sitä kuluu ja saamme kuulla Fredamanin epistoloita koskien naisia, juomista, ystävyyttä...

Mielenkiintoinen kaksijakoisuus on se, että musiikki on hienoa, aivan upeaa kuultavaa ja sen voisi ottaa vakavasti, mutta kun Fredman on vaan niin kovasti huvittava! Vaikka hän on ilmiselvä alkoholisti, niin se, miten asia tuodaan esille, on kertakaikkisen huvittavaa ja Ossi Perälä on armoitettu koomikko. Se, että hän puhuu ihan hervottomia, niin hän tekee sen taitavasti, ottaa yleisönsä! Lauluosuuksissa tulee hyvin selkeästi esille se, että ääntää piisaa ja sitä osataan käyttää! Olin niin otettu!

Musiikin säestys on aivan mahtavaa! Se ei tullut päälle eikä jäänyt taakse, vaan oli mukana niin hivelevästi, että hyvin pääsi 1700-luvun tunnelmaan.

Kitarassa oli Simo Helkala, joka paljain jaloin ajan henkeen pukeutuneena näppäili Fredmanin sulosoinnut. 
Kappaleiden sovituksissa hänellä oli myös osuutensa, kuten myös...


...Tuomas Vanhalakalla. Hän se vain cembaloa soitti - mikä ihana ääni siitä lähteekään. Onneksi oli piilossa, se soitin, kun ei se sitten ollutkaan ihan sellainen cembalo kuin kuvittelin, mutta onneksi ääni oli!


Viulussa oli Piia Pellikainen. Nokkahuiluja, joista toinen oli niin ku pikkasen reilumman kokoinen, mitä on tottunut näkemään, soitti Henna Mäkelin.

Aivan upea ilta Taideruukilla meillä oli. Esitys oli ilman väliaikaa ja hyvä niin, sillä siten säilyi mukava fiilis ilman katkoja.



Menkää nyt hyvät ihmiset katsomaan, sillä niin tuli hyvä mieli! Fredmanin epistolat on sellainen paketti, että siitä ei voi olla tykkäämättä, fiilistä löytyy!

Kuvat: Elina Winne



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oliskos jotain sanottavaa ;)