Irwinille!

Yksi kesän kohokohtia on aina vaan se hetki, kun pääsee Korvenkylän kesäteatteriin! Siinä on jotain niin maagista, kuinka siellä tehdään teatteria isolla porukalla ja sellaisella hengellä, että se fiilis välittyy yleisöön. Olen joskus tuuminut, että siellä maaperässä täytyy olla jotain mystistä, sillä miten se vuodesta toiseen on niin karismaattista se teatterin tekeminen "keskellä eimitään"!? Tämän on moni muukin myöntänyt. Niin tälläkin kertaa, kun olimme katsomassa esitystä Irwinille!, jonka on ohjannut Jalle Niemelä

Kukapa ei tietäisi Irwiniä!? Minulle ja minun ikäisille ja vanhemmille Irwin on tuttu. Itsekkin jo lapsena kuulin Irwiniä ja nyt sitten nostalgian aalto pyyhki ylitseni. Poikani oli mukana ja kappas, kun oli hänellekin tuttuja biisejä, sillä soivathan Irwinin biisit edelleen radiossa.

Miska Vainonen on tehnyt käsikirjoituksen ja suurta draaman kaarta ei tartte värkätä, sillä musiikki ja ne biisit näyttelevät pääosaa. Silti oli tarinan tynkää joukossa ja se oli teatteria se.

Irwin ja Vexi Salmi olivat sellainen parivaljakko, että pois alta. Molemmat Hämeenlinnan poikia ja hommat toimi. Toinen oli ääni, toinen aivot. Vexin roolissa loistaa Sami Viitalo ja Irwiniä tulkitsee ihan täpöllä Kyösti Vuorela. Aluksi hieman jähmetyin, kun Vexi tuumaa, ettei laula, niin että eikö sitten kuullakkaan Sami Viitalon upeaa laulamista. Kuultiin, reteesti vaan.

Elettiin kerroksellisuutta, sillä kun Irwinin elämää saa seurata, niin siinä rinnalla ollaankin Irman Krouvissa, missä on tilanne se, että Irwin on jo menehtynyt. Toimi erittäin hyvin.

Krouvin asiakkaat muistelevat Irwiniä ja järkkäävät oikein tapahtumaa. Hienoja lauluosuuksia saadaan kuulla, kun parastaan panevat Jarmo Lindgren (Jone), Janne Aalto (Pertsa), Jenni Roslakka (Tiina) ja Eero Kivistö (Masa). Niin ja tietty Irma, jota meidän esityksessä esitti Anne Nurmela. 
Lovestoorikin on mukana ja siinä ei olekkaan osapuolena Irwin, vaan Masa ja Irma! Söpöä ja hauskaa.

Tekisi mieli kertoa vaikka mitä, mutta enpäs kerro, sillä minusta jokaisen tulisi nähdä tämä esitys. Irwinin musiikki oli ja on edelleenkin niin vetävää ja tekisi heti mieli laulaa mukana. Kyösti Vuorela oli niin Irwin, että oikein etukenossa imi kaiken, mikä sieltä lavalta irtosi.

Joukkokohtausten koreografiat olivat sielulle mannaa. Vaikka aluksi hiukan harmitti, kun pääsimme istumaan niin taakse, niin perskutti, miten hyvin sieltä pääsi näkemään koreografian koukerot, jotka oli laatinut Hilppa Lampi. Mitä enemmän on porukkaa, sen hienommalta se näyttää ja voi vaan kuvitella, miten sitä on harjoiteltu.

Säestyksestä vastasi kuusihenkinen bändi Las Palmas ja se oli herkkua korville! Matkalla autolle, kuulin miten takana olevat juttelivat, kuinka se musiikki vaan aina tuntuu niin hyvälle. Juuri niin! Korvenkylälaiset sen osaavat, yleisön hellimisen.

Kiitos Korvenkylän ihan koko porukka, te teitte sen taas! Lopputaputuksissa ihan nous pala kurkkuun, ihan jo sen viimeisen biisin takia ja sitten siitä, että nyt se on ohi, nähty hieno esitys! Mutta - voin vaan kehua ja julistaa sanaa kaikille, menkää katsomaan ja nauttimaan!

Mikä vielä mainitsemisen arvoista, niin Korvenkylässä kaikki toimii! Sinne kun menee, tuntee itsensä heti tervetulleeksi, kun ei tarvitse edes miettiä, mihin autonsa parkkeeraisi, kun sekin ohjataan. Koko reissu oli jälleen täydellinen!

Kuvat: Jani Kiviranta