Alkuasetelma on se, että kaksi nuorta tapaavat toisensa netissä ja pian ilmenee, että molemmilla on isä, jonka nimi on John Smith! No, sama isähän se on, sillä John Smith on taksisuhari, joka on naimisissa kahden vaimon kanssa. Kukaan ei tiedä, paitsi John Smithin alivuokralainen Stanley Gardner.
Netta Herranen onnistuu 15-vuotiaan Vickin roolissa hyvin, koska isähän on tyhmä. Vicki tahtoo tavata Gavinin, joka vaikuttaa niin ihanalle. Henry Holopainen on 16-vuotias Gavin, joka ei anna periksi, vaikka Vickin tapaaminen osoittautuu tavallista hankalammaksi.
Rouvat Mary Smith ja Barbara Smith, Ninni Partanen ja Jaana Kurittu hoitavat osansa peribrittilaiseen tyyliin, huolella ja tyylillä.
Jarmo Pillin osa John Smith'n osassa on se kuumottavin, kun hänen suuri salaisuutensa on vaarassa paljastua. Eihän hänen lapsensa voi tavata! Alkaa sellainen sirkus, että katsojana on ihan purra kyntensä, kun pakka on niin sekaisin, ettei siitä voi selvitä millään ja kaiken aikaa hullummaksi menee.
Ihan loistorooli on Timo Hopposella, joka Stanley Gardner'n housuissa joutuu niin syvälle kekseliääseen narraamiseen, että suorastaan hengästytti. Kaveria on autettava ja hän tekee sen todella! Asiaa mutkistaa vielä se, kun hän oli lähdössä lomalle isänsä kanssa. Timo Kurittu pelmahtaa paikalle vanhana ja arvokkaana, joskin hiukan höperöityneenä ukkona ja soppa sen kun sakenee.
Lavastus ja puvustus on Janika Holmin ja sen panee heti merkille, kun valot syttyvät ja esitys alkaa. Aivan ihana ja toteutus on toimiva ja kaikki huomioon otettu.
Kaiken kaikkiaan tämä farssi on hengästyttävän hauska! Ihan koko ajan tapahtuu ja sellainen huvittava piina on päällä, että miten tästä voi selvitä? Kun koko vyyhti sotkeutuu entisestään ja mitä enemmän on punottu tarinaa, sen pahemmaksi kaikki kääntyy. Kunnes sitten lopussa alkaa solmut aueta ja ratkaisu onkin paitsi yllättävä, niin happy end!
Anjalankosken teatteri on jälleen onnistunut tekemään meille viihdettä, mistä todella nauttii. Katsoja voi vaan nauttia täysin palkein, nauraa ja olla mukana, ihastella sitä taidokasta tulkintaa. Nauraminen todella maistuu makealle.
Kuvat: Janika Holm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)