Onnekseni oma kokemus tästä tarinasta oli niin kaukana menneisyydessä, etten muistanut mitään, joten pääsin ihan täysin puskista nauttimaan suurta murhatarinaa, missä yksi toisensa jälkeen heittää henkensä.
Ryhmä tapaa toisensa saarella, johon heidät on kutsuttu ja kukaan heistä ei tunne heitä. On vain herra ja rouva Owen, joiden huvilaan he ovat saanet kutsun tulla. Kaksi henkilökuntaan kuuluvaa ja kahdeksan vierasta. No, missä ovat Owen't ja miten tarina etenee - no, ihan suurella jännityksellä, jopa niin, että seuralaiseni hädin tuskin uskalsi hengittää.
Linda Miettinen on Vera Claythorne, Owen'ien sihteeri ja koko esityksen päähenkilö ja hommat hoituu niin, että silkkaa sihteeriainesta. Matti Olenius teki Philip Lombard'sta juuri niin nilkin, että oisi tehny mieli heittää jollain. Sari Rajulin on uskottava ja näpsäkkä taloudenhoitaja, rouva Rogers jonka suurin murhe oli se, että aputyttö tulee vasta huomenna! Hänen miehensä on hovimestari Rogers, minkä housuihin Mira Helli on erinomaisesti sovittanut itsensä.
Minna Ollikainen on Emily Brent, se uskovainen henkilö, joka kuuluu Christien ihmistyyppeihin ja miten juuri hän onkin se koomisin hahmo. Tyyli oli niin huolella hiottu ja silti, kaikesta huolimatta antoi pientä kevennystä jännittävään tilanteeseen. Teemu Virsu keekoilee Davis/Henry Blore'n osassa hyvin luontevasti.
Touko Lehto, hermoilee tohtori Armstrong'n takissa ihan suvereenisti. Niin ja Jari Lukkari tuomari Sir Lawrence Wargrave, on hyvinkin vakuuttava. Lisäksi Eetu Pesu vekkulina Anthony Marston'na ja Aulis Forssell kenraali Mackenzie'n osassa kantavat todella kortensa kekoon.
Koko porukka vetää sellaisen setin, että oli vaikea pysyä nahoissaan, kun kaiken aikaa laski, montako on näyttämöllä, kuka kuolee seuraavaksi? Montako lamppua on palamassa ja kun taas sammui, niin miksi sammui, kenen takia, kuka poistui ja miten? Jännitys alkaa alusta ja jatkuu ihan koko näytelmän ajan, loppuun asti. Ihan huikeaa esitystä koko matkan!
Elina Perälä on hienon lavastuksen loihtinut, missä on osattu käyttää Kuusankosken teatterin korkeutta hyvin hyväksi. Valot ja tekniikka, joilla on suuri osuus tunnelman luomisessa, on Jyrki Kleimolan.
Menkää jännittämään! Se on sen arvoista!
Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)