Annikki Tähdestä kertova tarina oli ensi-illassa jo huhtikuussa ja edelleen se on niin tuore, että nautin joka hetkestä, ihan jokaisesta sävelestä ja niiden esittäjistä.
Annikki Tähti ja hänen laulut kuuluivat minun lapsuuteeni, ne soivat radiossa ja niitä laulettiin. Ne olivat kirjoitettuna äitini vihreäkantiseen ruutuvihkoon. Oli siis niin hienoa päästä näkemään tämä tarina, jonka on käsikirjoittanut Mikko Koivusalo ja ohjannut Pia Lunkka.
Ikitähdessä on upea roolitus. Annikkeja on kaksi, nuori Annikki ja vanhempi Annikki ja heidän rooleissaan Annuska Hannula ja Lise Holmberg. Muita näyttelijöitä on kuusi ja heillä tukku rooleja. Ihan uskomaton setti. Jopa kapellimestarilla on rooli.
Katsojalle on suoranaista herkkua nähdä, miten näyttelijä muuntautuu roolista toiseen.
Olin siis niin vaikuttunut, mutta kun Annuska Hannula nuorena Annikki Tähtenä lauloi Muistatko Monrepos'n? se todella osui ja upposi. Olin niin nostalgiahuumassa ja häkeltynyt siitä, miten kauniisti sitä voi kauniin laulun esittää, että kyllä herkisti. Yhtään en ollut varautunut, että niin liikutun, niin oliko nessua, ei ollut, mutta servetti oli. Kiitos mahtavan katkarapusalaatin!
Annikki Tähdestä oli koottu kasaan niin kulkeva tarina, että sen seuraaminen oli todellinen nautinto. Parisenkymmentä biisiä saatiin kuulla sellaisella taidolla ja sydämellä, että haluan uskoa, että jossain tuolla Annikkikin herkistyi.
Ari Ismälän mestaroima orkka oli ihan huippu! Koskaan en ole ennen nähnyt, että orkka "jalkautuu" estraadille, hoitelee replat/roolit ja jatkaa taas siitä, mihin jäätiin. Ari Ismälä itse vetelee soiton ohessa roolia kuin ei olisi muuta tehnytkään. Ihan mahtavaa.
Servettiä tarvittiin taas kun oli kohtaus, missä laulettiin Lapin äidin kehtolaulua ja paitsi, että oli herkkä kohtaus, se toi omat henkilökohtaiset muistot todella pintaan.
Koreogafina tässä näytelmässä on toiminut Osku Heiskanen ja sen kyllä niin huomasi. Askelkuviot olivat niin loppuun asti hiottuja ja parhaiten jäi mieleen se, kun kaksi juopunutta tanssii, aivan loistava ja todella taidolla esitetty. Kun minut haettiin tanssiin, niin niitä askeleita ei ollut Osku visioinut, mutta kiitos Juho Markkanen!
En voi muuta, kuin kiittää koko työryhmää, olitte kaikki niin loistavia, annoitte jälleen kerran annoksen eliksiiriä, jonka turvin selättää vaikka mitä. Toivoisin ihan käsi sydämellä, että mahdollisimman moni voisi vielä tästä nauttia, yhtä lailla kun minä sen tein. Vielä kotimatkalla juttelin seuralaiseni kanssa siitä, miten voikin saada hyvää mieltä siitä, kun jotkut osaavat sitä antaa.
Kuvat: Tommi Mattila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)