Tarina alkaa jo ennen sotia, kun kylälle saapuu Joonatan Palmu, varsinainen tangon taitaja (Otto Pilli). Vilkkusilmä, naisten naurattaja ja hurmuri ihan viimeiseen asti. Herra Palmu saa itseensä ihastumaan mm. sisarukset ja siinähän sitä onkin sitten draamaa kerrakseen.
Silja haluaa näyttelijäksi ja muuttaa Helsinkiin. Minna Sipinen tekee upean roolin ja laulaa äänellä, mikä osuu niin suoraan sydämeen. Elli muuttaa Siljan luokse, sillä kotoa oli lähdettävä. Mari Byman onnistuu olemaan vakuuttava, sisko, joka rakastuneena on niin luottavainen.
Raijaliisa Laukkanen on ihan huikea Kopolaisen Anniina, tyttöjen niin kärtty äiti, että pois alta. Just niin räväkkä, että oli melkein hauska, jos ei olisi ollut niin ilkeä. Juu, kyllä oli roolissa luonnetta.
Mutta - vaikka tarina oli hyvä ja koskettava, niin kyllä oli ne kaikki lukuisat biisit ja tanssitkin. Joka ikinen kappale kantoi tarinaa eteenpäin ja koskettivat. Laulut olivat kauniita ja niin kauniisti tulkittu, että nenäliinoja tarvitaan. Tanssikappaleet olivat kivoilla koreografeilla (Lotta Herranen) höystetty ja sitten bändi, wau, mikä meininki. Arto Karnaatun tanssiorkka loihti sellaiset sellaiset sävelet, että kelpasi kuunnella.
Tangoon tarvitaan kaksi on musiikkinäytelmä, jota on ollut tekemässä iso porukka ja jotka ovat siinä mukana kaikesta sydämestä niin, että se kyllä näkyy. Oli suoranainen nautinto olla näkemässä moista viihdykettä. Ehkä voisin uudestaankin tämän nähdä.
Kuvat: Marko Kekki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)