Ollaan ihmisiksi - Rock-kupletti Juice Leskisestä

Iitin kesäteatteri tarjoaa nyt keikan - Juice astuu lavalle ja vetää melkoisen setin! Maamme-laulu nostattaa heti alkajaisiksi koko yleisön (jota on kaik penkit täys!) ylös ja mahtipontisesti laulamme ihan kaikki yhteen ääneen, ääni väristen, ihan kuin olisi voitettu joku kilpailu....

Noh, Tango Iloharjulla soi helähtää Iitin mikälieharjulla ja ilo on meissä, vaikka joskus sitä miettii onko se sittenkin Kaksoiselämää. Vaan kun soundit puskee Juankoski here i come, niin melkein tuntuu, että joo, mie tuun. Mie en ookkaa enää se keski-äkäinen kesäteatteriyleisön täti, vaan mie oon se 15-vuotias tytönhupakko, joka näitä biisejä kuunteli ja haaveli, että Luonas kai olla saan.

Ei elämästä selviä hengissä, mikä pointti Juicelta, jota tässä Iitin keikalla esittää mm. Janne Aalto. Ei sentään varmaan tai ainakin luulen niin, ole mikään Panomies, joka hommat ties. Sen sijaan tämän kupletin on ohjannut Jan Nyqvist ja varmasti rakkaudella ja ammattitaidolla eikä ole se Mies joka rakastaa itseään. 

Olipa kerran perhe, missä oli mummo, isä ja äiti ja heillä poika Jussi. Mummoltaan Eevalta (Sari Rajulin) kerrotaan Juicen perineen Per Vers runoilija - taidot. Eeva-mummo laukoi elämän totuuksia siihen malliin, että Heinolassa jyrää oli kärpäsen surinaa. Syvänmerensukeltaja tulee mummostakin, kun aika jättää ja panee katumaan. Kaikesta huolimatta parhaimmat naurut herutti juuri mummo, totuus on niin totta ja oikein lausuttuna hupaisaa.

Musta aurinko nousee, ainakin kovin musta se on silloin kuin Juicen isäpuoli Kuikka on kuvioissa. Pasi Taavitsainen onnistuu  hienosti tämän kusipään esittelemään. Varsinainen Pyhä toimitus on kun mies ei toimita oikein yhtään mitään. Myrkytyksen oireet puskee pintaan, kun hän tinttaa kiljua tämän tästä. Hyvän esimerkin antoi Juicelle, joka noin yleensä ottaen oli kiitollinen siitä, että pää toimii, viis kropasta.

Kuopio tanssii ja soi, melkein kuin Iitissä, paitsi ettei tanssittu. Soi sitäkin paremmin. Välillä sydäntä särki, kun Juicen äiti Eini ( Marja Tuominen) oli niin kovin suruinen. Ei ollut hänen elämä kuin Marilynilla. Onnellisten tähtien alla ei ollut hän, taisi olla hänen taivaalla vain Paperitähdet.

Oliko se nuoren Juicen (Arttu Tuominen) elämä pelkkää Pilvee, pilvee vai oliko siinä silloin tällöin myös Viidestoista yö? Nuoret loistavat luonnollisuudella ja mutkattomuudella tässä esityksessä. Heiltä olisi halunut kuulla biisien vetelyä enemmän!

Sitä kun lähtee kesäteatteriin, niin sitä jotenkin toivoo, että Vie minut paratiisiin. No, olihan se keikka! Jos tykkää Juicen musiikista, niin tykkää tästä esityksestä, missä bändi, ihan hemmetin hyvä Maakansa Brothers on keskeisellä paikalla ja biisit framilla.

Ollaan ihmisiksi osui nappiin, sillä osasimme käyttäytyä hyvin ja nauttia esityksestä koko runsaan yleisön joukossa.
Niin ja mitä, jos on ollut vilu ja Norjalainen villapaita on tullut mieleen, niin nyt ei tullut! Oli meinaan jokseenkin olo kuin saunan lauteilla.

Nyt ihmiset, menkää juicestelemaan!!! Porukka on ihan tosissaan kantanut kortensa kekoon ja se keko on komia!

Kuvat: Pauli Similä