Vadelmavenepakolainen

Vadelmavenepakolainen on tämän kesän Heinolan kesäteatterin aivan ehdoton juttu! Miika Nousiainen se vaan keksi idean, kuinka suomalainen mies, Mikko Virtanen, kokee olevansa ruotsalainen. Kirjoitti siitä kirjan ja tarina puree niin, että nyt sitä esitetään teattereissa. Hienoa, niiden kannalta, jotka eivät osaa lukea (kirjoja)!

Jaakko Saariluoma hyppäsi vadelmaveneeseen ja ohjasi tämän spektaakkelin juuri niin hyvin kuin olettaa saattoi. Olin suorastaan ylpeä, että sain tyttäreni mukaan, koska tiesin, että nyt on nähtävissä jotain varsin hupaisaa.

Se, että ihminen haluaa olla ruotsalainen, että hän on kansallisuustransvestiitti on sinänsä niin hauska juttu, että mikäs siinä on vitsejä repiessä. Mikko Virtasen elämä pyörii vain ja ainoastaan ruotsalaisuuden ympärillä, kunnes mennään niin pitkälle, että se vähän niin kuin lähtee lapasesta.

Mikko Virtasena kunnostautuu Iikka Forss. Siis, kertakaikkiaan ihan uskomaton suoritus. Välillä suorastaan henkeäni haukoin, että miten sitä joku voi olla niin taitava!? Mieletön pääosa, jatkuvaa tykitystä ja hän vaan porskuttaa, kuten ihminen, joka on niin innoissaan siitä, miten ruotsalaisuus on sitä parasta. Iikka Forss on niin sukeltanut Mikon/Mikaelin nahkoihin, että voi vaan hämmästellä. Kaikki ilmeet ja eleet uppoavat katsojaan kuin veitsi voihin.

Muita rooleja sitten piisaa muille! Niitä riittää ja niitä saa ihastella, että kuka sieltä seuraavaksi tulee ja missä roolissa. Yleisö saa nauttia ihan koko rahan edestä, sillä niin maistuu.

Ulla Tapaninen on Mikko Virtasen äiti, joka aina yrittää ymmärtää, mutta myös paljon muuta. Oli sitten miehen tai naisen rooli, niin aina onnistuu. Jopa Lasse Pöystinä esiintyminen kirvoitti hersyvät naurut.

Jari Pehkonen on isä, joka ei mitään ymmärrä tai ainakaan pojan "ruotsalaisuutta". Hänen muita roolejaan on mm. poliisi, joka loppukohtauksessa esiintyy hyvinkin inhimmillisenä.

Mikko Virtasesta tulee Mikael Andersson, ruotsalainen, joka menee naimisiin Marian kanssa, joka on ruotsalainen ja he asuvat Ruotsissa. Kaikki on hyvin, vai onko? Minttu Mustakallio on oivallinen Maria. Joskin myös Minttu loistaa muissa rooleissa!!!

Ruotsalainen ydinperhe - ihanteellisuuden huipentuma?! Heh, no niinkin voisi luulla. Katja Kütner ja Taisto Oksanen loikkivat sitten niin monta roolia läpi, että laskuissa sekosi, mutta ei se haittaa. Katsojan kannalta niin herkullista nähdä ja kokea, miten taitavaa osaamista on olemassa.

Koko tarinan välissä tuli sellaisia välipaloja, että hurlumhei! Euroviisut, kyllä ja miten, ihan ku ois ite Loordi tullut lavalle :)

Tää esitys oli niin hauska, hyvä ja nautittava! Heinolassa jyrää!! Niin ja ne, jotka näkivät sen elokuvan - unohtakaa se!

Kuvat: Lauri Rotko