Hyödynnettiin taas Veikkauksen korttia ja kävimme tiistaina katsomassa uuden kotimaisen elokuvan. Meitä oli kaksi nuorta ja kaksi keski-ikäistä. Elokuva Likainen pommi oli aika... hmm... sanoisinko erilainen, erikoinen, jos vertaa kaikkiin niihin elokuviin, joita olen nähnyt.
Kaikki henkilöt ovat äärimmäisen ylikorostettuja, mikä tekee elokuvasta hauskan. Pr-koordinaattori Mirccu(Malla Malmivaara) on niin onneton nysvä, että onnistuu olemaan raivostuttavan hyvä. Hänen miehensä Roba(Ilkka Villi) aivan uskomaton ressukka. Martin Bakka(Jukka Puotila) levy-yhtiön pomona, hah, loistava pöhkö. Laura Melanie(Nina Herala) yrittää pitää ohjaksia käsissään ja Jali(Jussi Vatanen) vaan upeasti myötäilee. PD(Iida Lampela) on se elokuvan tähti, kamala teini, joka on kaikessa superärsyttävyydessään huikea!
Elokuvan huumori on niin kieroa, etten mitenkään voi suositella elokuvaa ihan kenelle tahansa.Kaikkia se tuskin naurattaa, mutta suosittelen silti kokeilemaan, sillä sen verran omituinen tämä elokuva on! Uskoisin, että nuoret tykkäävät enemmän?
torstai 29. syyskuuta 2011
tiistai 27. syyskuuta 2011
Suruvaippa ja Onnen maa
Viikonloppu oli teatteria!
Perjantaina aloitettiin Anjalankosken teatterin esityksellä SURUVAIPPA. Musiikkinäytelmä kertoi elämän kolhimasta naisesta, jota aivan loistavasti tulkitsi Jaana Kurittu. Eve Forsman Band oli mahtava, tuli melkein keikkafiilis, jollei joka biisin välissä olisi ollut katkelma näytelmää, johon myös Eve Forsman osallistui ja pärjäsi hienosti. Miesrooleissa oli Timo Kurittu, joka oli myös käsikirjoittanut ja ohjannut näytelmän. Rumpujen takaa Jukka Hakaniemi astui jouhevasti toiseen miesrooliin.
Toteutus oli siis kerrassaan upea. Tarina sen sijaan minua hiukan ärsytti. Ehkä se oli tarkoituskin? Kun näitä ressukoita, jotka antavat periksi vastoinkäymisten kohdatessa, on niin paljon. Oliko näytelmän viesti kuitenkin se, että vastoinkäymiset voivat olla haasteita. Näin haluan uskoa.
Launtaina oli vuorossa Onnen maa. Toistamiseen! Kestää hyvin vaikka kuinka monta katselukertaa. Olin ihan innoissani. Vanhat tangot vaan niin herättelevät nostalgista mieltäni. Meno oli niin reipasta ja raikasta. Väliajalla kuuntelin, että en ollut suinkaan ainoa, joka oli näkemäänsä ja kuulemaansa ihastunut. Veli-Matti Karen Tenhona on armoton tähti!
Perjantaina aloitettiin Anjalankosken teatterin esityksellä SURUVAIPPA. Musiikkinäytelmä kertoi elämän kolhimasta naisesta, jota aivan loistavasti tulkitsi Jaana Kurittu. Eve Forsman Band oli mahtava, tuli melkein keikkafiilis, jollei joka biisin välissä olisi ollut katkelma näytelmää, johon myös Eve Forsman osallistui ja pärjäsi hienosti. Miesrooleissa oli Timo Kurittu, joka oli myös käsikirjoittanut ja ohjannut näytelmän. Rumpujen takaa Jukka Hakaniemi astui jouhevasti toiseen miesrooliin.
Toteutus oli siis kerrassaan upea. Tarina sen sijaan minua hiukan ärsytti. Ehkä se oli tarkoituskin? Kun näitä ressukoita, jotka antavat periksi vastoinkäymisten kohdatessa, on niin paljon. Oliko näytelmän viesti kuitenkin se, että vastoinkäymiset voivat olla haasteita. Näin haluan uskoa.
Launtaina oli vuorossa Onnen maa. Toistamiseen! Kestää hyvin vaikka kuinka monta katselukertaa. Olin ihan innoissani. Vanhat tangot vaan niin herättelevät nostalgista mieltäni. Meno oli niin reipasta ja raikasta. Väliajalla kuuntelin, että en ollut suinkaan ainoa, joka oli näkemäänsä ja kuulemaansa ihastunut. Veli-Matti Karen Tenhona on armoton tähti!
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Le Havre
Le Havre on kaikkien nähtävä, sillä onhan se valittu Suomen Oscar-ehdokkaaksi. Niinpä huomasin istuvani taas Studio 123 salissa 1 ja ihan "omalla paikallani" :)
Le Havre on niin Kaurismäkeläinen kuin olla saattaa. Luodaan pitkiä katseita ja poltetaan tupakkaa. Kaikki polttavat... no, koira ei polta, eikä pakolaispoika, mutta lähes kaikki aikuiset. Minua se ei haitannut, mutta paninpahan merkille.
Köyhä kengänkiillottaja(Andr Wilms) tapaa pienen pakolaispojan(Blondin Miguel) ja ryhtyy auttamaan häntä. Se on elokuvan sielu. Mahtavaa on se, kuinka hänellä on hyviä ystäviä, jotka niin pyyteettömästi lähtevät mukaan auttamaan. Vaimo(Kati Outinen) on vakavasti sairas ja melkein kaiken aikaa sairaalassa.
Elokuva on ranskankielinen ja hiukan jännitin, kuinka suomalaiset näyttelijät pärjäsivät ranskan kielellä ja mietin jossain vaiheessa, kuinka olivat sen oppineet. Hyvin se kuitenkin meni, sillä olihan siinä tekstitys :)
Le Havre on niin Kaurismäkeläinen kuin olla saattaa. Luodaan pitkiä katseita ja poltetaan tupakkaa. Kaikki polttavat... no, koira ei polta, eikä pakolaispoika, mutta lähes kaikki aikuiset. Minua se ei haitannut, mutta paninpahan merkille.
Köyhä kengänkiillottaja(Andr Wilms) tapaa pienen pakolaispojan(Blondin Miguel) ja ryhtyy auttamaan häntä. Se on elokuvan sielu. Mahtavaa on se, kuinka hänellä on hyviä ystäviä, jotka niin pyyteettömästi lähtevät mukaan auttamaan. Vaimo(Kati Outinen) on vakavasti sairas ja melkein kaiken aikaa sairaalassa.
Elokuva on ranskankielinen ja hiukan jännitin, kuinka suomalaiset näyttelijät pärjäsivät ranskan kielellä ja mietin jossain vaiheessa, kuinka olivat sen oppineet. Hyvin se kuitenkin meni, sillä olihan siinä tekstitys :)
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Onnen maa
Kouvolan teatterin uusi musikaali on Onnen maa ja se on niin onnen maa! Keski-ikäisen naisen mieltä ja sydäntä lämmittää ne kaikki heinähommabiisit.
Olen nähnyt aiemmin tietysti tv-version, mutta myös joku kesä sitten Kyminlinnan kesäteatteriversion. Silloin oli mukana nyt jo teinityttöni, mutta silloin pikkutyttö, joka kirkkaalla äänellä kysyi kesken esityksen: Äiti, mikä on kortsu? Kun supatin hänelle, että kerron sitten kotona, niin hän kädet puuskassa tuhahti: No, sittenhän minä en ymmärrä tästä mitään.
Kyllä siitä ymmärtää, voin lohduttaa, sillä musiikkia on niin ihanan paljon ja se menee niin syvälle. Vaikka tangokuningas Petri Hervanto on loistava, niin yhtään hänelle ei kalpene Tenhokaan(Veli-Matti Karen), niin ja kun karjakkoneiti(Eeva Markkinen) vetäsee hiukan Beatlesia, niin huh!
Jos johonkin voisi samaistua niin Jose Viitalan esittämään Tenhon veljenpoikaan, koska sen ikäisenä tuli se 60-luvun maalaiselämä tutuksi. Heinätyöt ja sekin, ettei se musiikki ollut etusijalla, mutta kun sitä kuuli, niin se tuntui kovasti mukavalle.
Kuoleva vanha isäntä oli mahtava ja Arimo Haltsonen onnistui siinä minusta todella hyvin. Musikaali on niin hyvä ja niin taidolla tehty, että sen haluaa nähdä uudestaan. Ehkä minä vaan en aina saa kerrasta kyllikseni.
Olen nähnyt aiemmin tietysti tv-version, mutta myös joku kesä sitten Kyminlinnan kesäteatteriversion. Silloin oli mukana nyt jo teinityttöni, mutta silloin pikkutyttö, joka kirkkaalla äänellä kysyi kesken esityksen: Äiti, mikä on kortsu? Kun supatin hänelle, että kerron sitten kotona, niin hän kädet puuskassa tuhahti: No, sittenhän minä en ymmärrä tästä mitään.
Kyllä siitä ymmärtää, voin lohduttaa, sillä musiikkia on niin ihanan paljon ja se menee niin syvälle. Vaikka tangokuningas Petri Hervanto on loistava, niin yhtään hänelle ei kalpene Tenhokaan(Veli-Matti Karen), niin ja kun karjakkoneiti(Eeva Markkinen) vetäsee hiukan Beatlesia, niin huh!
Jos johonkin voisi samaistua niin Jose Viitalan esittämään Tenhon veljenpoikaan, koska sen ikäisenä tuli se 60-luvun maalaiselämä tutuksi. Heinätyöt ja sekin, ettei se musiikki ollut etusijalla, mutta kun sitä kuuli, niin se tuntui kovasti mukavalle.
Kuoleva vanha isäntä oli mahtava ja Arimo Haltsonen onnistui siinä minusta todella hyvin. Musikaali on niin hyvä ja niin taidolla tehty, että sen haluaa nähdä uudestaan. Ehkä minä vaan en aina saa kerrasta kyllikseni.
tiistai 6. syyskuuta 2011
Kunnon leffailta!
Oli aikaa viettää ihan kunnon leffailta, niin että sai ittensä joksikin aikaa iloiseksi :) Joten ei ku autoon ja pienen kierroksen jälkeen oli auto täynnä ja kohti Kuusaata! Studio123 ja lippuja sitten kahteen leffaan! Kyllä, juuri näin, sillä huomasin tarjonnassa olevan minua kiinnostavia elokuvia, niin miksi ei sitten samalla kertaa :) Paitsi mukana olevat nuorisolaiset hengailivat kirjastossa sen aikaa kunnes toinen leffa alkoi.
Joten suoraan asiaan ja ekana MIDNIGHT IN PARIS! Halusin nähdä sen, koska a) Pariisi on ihana!!!, b) olin kuullut, että leffa on katsomisen arvoinen. Olihan se, iik, mite heti tuli olo, että sinne ja heti. No, leffa oli muutenkin kelpo kuva. Tykkäsin siitä, että päähenkilö pääsi ajassa taaksepäin ja tapasi kaikki ne huimat ja meille kaikille tutut kulttuurin tyypit. Pidin Hemingwaysta!
Leffa on Woody Allenin ohjaus, joka selvisi minulle vasta jälkeenpäin. No, elokuvan henkilöt, ne jotka elivät nykyajassa olivat ärsyttäviä. Ne, jotka elivät siellä menneessä olivat tosi hyviä. Voi olla, että katson elokuvan joskus uudestaan, tulevaisuudessa.
Heti perään vaihdoimme salia ja uudet popparit mukaan. Sinne nuorisolaisetkin olivat jo löytäneet. Vuorossa oli PUSSIKALJAELOKUVA. Olin jo aiemmin nähnyt teatteriversion, joten tiesin odottaa jotain tosi hauskaa. Hah, ja miten minua nauratti, niin että vesi silmistä tirskui. Mikko Rimmisen romaanin pohjalta tehty leffa on loistava! Teksti on hulppeaa ja näyttelijät niin luontevia.
Nyt oli niin, että koko autolasti, jossa oli siis mukana nuorisolaisiakin, tykkäsi elokuvasta! Vaikka kyseessä onkin laiskansorttiset nuoret miehet, jotka ei juuri mitään tee, lusmuilee ja lorvii ja sellasistahan ei juuri kukaan tykkää, niin elokuvassa he olivat niin sympaattisia, että voi pojat. Heidän sanailunsa oli kerrassaan hivelevää, nautittavaa.
Suosittelen muuten kaikille elokuvan ystäville, että menkää ihmeessä katsomaan kaksi leffaa samana iltana. Se toimii, kun valitsee täysin erilaiset elokuvat. Niin, ja kun henkilökunta on mukana juonessa, niin hyvin kerkee.
Kiitos taas Studio 123, ihanasta palvelusta ja poppareista!
Joten suoraan asiaan ja ekana MIDNIGHT IN PARIS! Halusin nähdä sen, koska a) Pariisi on ihana!!!, b) olin kuullut, että leffa on katsomisen arvoinen. Olihan se, iik, mite heti tuli olo, että sinne ja heti. No, leffa oli muutenkin kelpo kuva. Tykkäsin siitä, että päähenkilö pääsi ajassa taaksepäin ja tapasi kaikki ne huimat ja meille kaikille tutut kulttuurin tyypit. Pidin Hemingwaysta!
Leffa on Woody Allenin ohjaus, joka selvisi minulle vasta jälkeenpäin. No, elokuvan henkilöt, ne jotka elivät nykyajassa olivat ärsyttäviä. Ne, jotka elivät siellä menneessä olivat tosi hyviä. Voi olla, että katson elokuvan joskus uudestaan, tulevaisuudessa.
Heti perään vaihdoimme salia ja uudet popparit mukaan. Sinne nuorisolaisetkin olivat jo löytäneet. Vuorossa oli PUSSIKALJAELOKUVA. Olin jo aiemmin nähnyt teatteriversion, joten tiesin odottaa jotain tosi hauskaa. Hah, ja miten minua nauratti, niin että vesi silmistä tirskui. Mikko Rimmisen romaanin pohjalta tehty leffa on loistava! Teksti on hulppeaa ja näyttelijät niin luontevia.
Nyt oli niin, että koko autolasti, jossa oli siis mukana nuorisolaisiakin, tykkäsi elokuvasta! Vaikka kyseessä onkin laiskansorttiset nuoret miehet, jotka ei juuri mitään tee, lusmuilee ja lorvii ja sellasistahan ei juuri kukaan tykkää, niin elokuvassa he olivat niin sympaattisia, että voi pojat. Heidän sanailunsa oli kerrassaan hivelevää, nautittavaa.
Suosittelen muuten kaikille elokuvan ystäville, että menkää ihmeessä katsomaan kaksi leffaa samana iltana. Se toimii, kun valitsee täysin erilaiset elokuvat. Niin, ja kun henkilökunta on mukana juonessa, niin hyvin kerkee.
Kiitos taas Studio 123, ihanasta palvelusta ja poppareista!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)