Miulla oli paikka eturivissä. Jo aiemmin näin nuoren pojan, joka itki harmiaan siellä eteisaulassa. Kun menin omalle paikalleni, tämä poika istui vieressäni, pelaten puhelimellaan jotain peliä. Tervehdin poikaa ja kysyin, meinaako hän pelata koko esityksen ajan?
- Joo!
- Mie vähä uumoilen, et siul saattaa akku loppua. Hänen äitinsä sitten kertoi, että poika ei olisi halunut tulla esitykseen.
- Kuule, miekii oon toista kertaa, eiköhän kestetä yhessä, äkkiä se menee. Poika murahteli ja laittoi puhelimen taskuunsa. Huomasin jossain vaiheessa omasta huormiostani huolimatta, että pojan jalka vippasi musiikin tahdissa, Wau! Kun väliaika koitti, taputin häntä olalle, että nähdään pian :)
Kun tapasimme taas väliajan jälkeen, hän valitti, että yhteys pätkii. Olin hänen kanssaan samaa mieltä, sillä minäkin surffasin omallani FB:ssä. Laitoimme sitten yhessä tuumin puhelimet pois ja seurasimme esityksen, joka oli vaan niin kaiken kattava. Tuskin se 13v poika kuitenkaan kaikkia kasarivitsejä ymmärsi, mutta hienosti meni. Esityksen jälkeen onnittelin häntä loistavasta seurannasta, sillä huolimatta siitä, ettei tykännyt tulla, kesti sen kuin mies!
Olihan se esitys!!! Kädet hellinä tuli taputettua ja ei meinannut aloillaan pysyä, kun niin oli jytkettä! Kaikki hyvä loppuu aikanaan, joten siis tämäkin musikaali vetelee viimeisiään, sillä se loppuu tänä vuonna. Vielä ehtii, jos on ripeä!
