Pari pariskuntaa siinä mittelee arkea, kukin omalla tavallaan. Siis todella omalla tavallaan, sillä tuntuu, että mitään yhteistä ei tunnu olevan kenelläkään. Kaikki puhuvat omiaan, eivät kuuntele toisiaan ja jos kuuntelevat, kuulevat mitä sattuu eli kaikki on helposti väärinymmärrettävissä.
Komediaa ilmassa leijuu kiitettävissä määrin, juuri sen takia, kun jokaiselta menee jotain ohi, kaiken aikaa. Niin, ja mikä parasta tai pahinta, niin aika lailla totta koko touhu!
Vanhempi pariskunta on menettänyt jo aikoja sitten ns. "keskusteluyhteyden" vaikkakin niin rakastavat? Nainen(Leila Vääränen) haluaa eroa, mies(Eero Hasu) ei. Nainen on niin kyllästynyt, kun on vaan kotona ja kaikki sujuu samalla lailla päivästä toiseen. Mies on niin tyytyväinen siihen.
Nuorempi pari Mikko(Sami Lahtinen) ja Paula(Satu Halonen), heillä onkin ihan eri ongelmat. Heillä mies on kotona, siivoaa ja leipoo, kun taas nainen on aina töissä. Lisäksi heillä on mittava ikäero, miehen ollessa se nuorempi ja naisen ollessa "puuma".
Tekstiä, mikä on paikallisen Timo Lehmusmetsän kynästä, piisaa ja se onkin koko näytelmän hauskin osio. Ainoa juttu, mitä jäin kaipaamaan, niin oli se, että olisin halunut kuulla tämän näytelmän puhekielellä. Ihan mie- ja sie-haasteluna.
Lavastus oli loistava, kun lavalla oli molempien huushollit yhtäaikaa. Niitä "kuvattiin" yhdessä ja erikseen. Pullaa paistettiin ihan oikeasti, nam :)
Onko tässä näytelmässä Happy End? En kerro, sillä se on jokaisen itse nähtävä ja pääteltävä.
