Köyhän kabaree

Juurikin niin, että ei ole rahaa, eikä ajatustakaan siitä, miten sitä saisi sen verran, että jotenkin saisi laskut maksettua, joulukin tulossa ja lapsilla ainainen nälkä ja vaatteet kutistuu....

KÖYHÄN KABAREE - sitä se on! Ihan oikea esitys oikeaan aikaan! Roposet kasaan ja ei kun teatteriin, vaikka sillekin rahalle olisi ollut 100 muuta kohdetta. Lähtö meinasi hivenen takkuilla, sillä auto oli tallissa, tallin ovi lukossa ja avaimet ihan jossain muualla kuin saatavilla. Pienen tuumaustauon jälkeen saimme naapuriapua ja pääsimme lähtemään.

Kuusankosken teatteri oli jälleen kunnostautunut ja saimme, minä ja herra 12v, nauttia ihan koko illan ihanuudesta. Eturivistä me tempauduimme niin mukaan, että se oli oikeesti todella hauskaa. Nauratti niin, että oikein vesi silmistä roiskui. Minun piti, seurata tekstejä ja miettiä, mikä on kenenkin tekstiä... Huihai, eipä onnistunut. Olin niin kabareen pyörteissä, ettei siinä mitään miettimään kerennyt.

Musiikki oli niin monipuolista ja upeaa. Kaikki ajankohtaisuus ja paikallisuus antoi vaan lisäväriä. Vaikka olikin niin köyhä olo, tuli ihan hyvä mieli. Kun "rikas herra" vielä tokaisi, että olkaa onnellisia te, joilla on vaan tuulen huuhtoma perse, niin kyllä, siitä se vasta hyvä mieli paukahtikin! Köyhyys ei tuntunutkaan enää ihan niin kurjalta :)

Olin vaikuttunut siitä, kuinka reippaasti ja osaavasti kaikki osansa hoitivat! Kyllä, kun on kyse harrastajista, minä nostan aina hattua! Mieluusti istun aina yleisön joukossa ja nautin tarjoilusta.

Menkää ny hiivatissa katsomaan! Tässä esityksessä ei ole köyhä eikä kippee!

STEP UP: Revolution

Voihan kääk! Tyttäreni oli päättänyt, että me menemme elokuviin, minä ja hän. Mikä on elokuva, minkä voi katsoa teinineiti ja hänen keski-ikäinen äitinsä??? Kovasti pähkäiltiin ja raakattiin pois toiminta ja kauhu. Mitä sitten jäi, oli STEP UP! Olin suoraan sanottuna kauhuissani. Miksi, niin elokuva ei sitä kauhua synnyttänyt, vaan koska se oli 3D. Mie kun en tykkää niistä laseista, enkä oikein muutenkaan siitä, että leffa puskee syliin, niin että popcornit meinaa puota. Otin kuitenkin tietoisen riskin, niin kuin vanhoilla naisilla on tapana.

Pääsimme tutustumaan uuteen KINO 123 - elokuvateatteriin, mikä sijaitsee kauppakeskus Veturissa. Sinne pääsee näppärästi, kun ajaa Veturiin takakautta! Ei tartte kulkea kauppakeskuksessa ollenkaan. Wau! Olimme aikataulullisesti ihan viime metreillä, mutta henkilökunta oli ystävällistä. Kaikki sujui kuin tanssi ja siirryimme saliin. Huh! Aika korkeella oli penkit. Kokeilimme silti sitä minulle niin tuttua kolmatta riviä. Toimi!
Lasit olimme saaneet jo ovelta ja ohjeet, milloin niitä kannattaa käyttää. Mainokset näkyvät ihan normaalisti !

Elokuva oli huikea! Tosin aluksi mietin, olenkohan nyt astunut hiekkalaatikolle, mutta kun se eteni, olin aina vaan enemmän haltioissani. Leffa on tanssielokuva, missä katutanssiryhmä tekee loistavia "iskuja", flasmobbeja! Juoni on kevyt ja ei niinkään uskottava, mutta tanssikohtaukset niin hyviä, että juonen antaa anteeksi.Jäin miettimään eri toten sitä, mistä sillä ryhmällä oli varaa järjestää ne kaikki kohtaukset, koska väkisinkin ne nielivät rahaa ja sitä ei kuitenkaan näyttänyt olevan? Mutta, joka kerta kun se flashmob alkoi, olin suorastaan lievässä etukenossa, ihan innoissani. Upeeta katseltavaa!

STEP UP sisältää raamaa ja dromantiikkaa ja ajatuksen siitä, että rajoja voi rikkoa!  Niin ja se 3D ei ollenkaan häirinnyt ja lähtiessä saimme kuulla, että se on alunperin tehty 3D:ksi, eikä vain jälkikäteen muokattu.

Juu! Kyllä miusta tää on ihan koko perheen elokuva, riippuen tietysti perheistä.

Yksiöön en äitee ota

Niinhän sitä luulis, mutta kuinkas sitten käy, kun 24 neliön yksiö alkaa vaan täyttyä... Mikä?teatterin yksiö on taas kunnostautunut.

Ailin(Pirkko Virèn) yksiössä on jo se äitee(Anja Tiainen), joka on selvinnyt terveyskeskuksen vuodeosastolta hengissä. Siinä se istua nakottaa puusohvan reunalla paskeria virkkaamassa. Tarinaa tulee, sitä tulee niin, että meinaa kuulija hengästyä. Puhutaan runsaasti, samaan aikaan, mutta eri asioista.

Odotetaan vierasta ja ovikello soi ja se soi useampaan kertaan, kunnes yksiössä alkaa olla tiivis tunnelma. Sinne on pölähtänyt Ailin aikamieshippipoika Kai(Olli Korpela), Ailin opiskelijatytär Jaana(Jenni Vilèn) ja lopuksi Äiteen ystävä, maahanmuuttaja Hamed(Ari Kelin).

Kuva: Matti Järventausta

Sirkku Peltolan teksti on ihanan runsasta ja voi vaan ihmetellä, miten sellasen replamäärän voi oppia ja niin ripeällä ulosannilla. Olen vasta kaksi kertaa näytelmän katsonut ja kyllä, minua se vaan ihastuttaa. Kaikki näyttelijät ovet minusta loistavia, mutta jos leikitään, että olisi pakko nostaa joku ihan pikkasen framille, niin se olisi äitee. Niin hauskasti hän köpöttelee ja rupattelee siihen malliin, että suu auki(hihittäen) ottaa vastaan sen sanaisen arkun annin.

Tätä näytelmää suosittelen kaikille ihan vaan vaikka piristykseksi syksyn(elämän) harmauteen.