Mamma Mia ! Here we go again !

Mikä parempaa, kun paeta hell...hellettä elokuvateatteriin, missä on niin viileetä, että melkein paleli ja sekin tuntui ihanalta! Näin tehtiin monien muiden mukana, kun nautimme Kino123:n salissa elokuvamusikaalista Mamma Mia! Here we go again!
Nyt nähtävä elokuva on kakkososa jo aikaisemmin nähdylle ykkösosalle, minkä ensi-ilta oli 2008 (Herra varjele, vastahan se oli!).

Mikä on tämän ja sen aikaisemmankin leffan pointti, niin musa! Jos on kasvanut nuoruutensa ABBA:n musiikin siivittämänä, niin siitä ei hevillä (höh) irti pääse. Vaikka, ABBAn musiikissa on jotain muutakin, koska se siirtyy äidiltä tyttärelle. Suurin osa miehistä ei tunnusta, mutta kyllä hekin tykkäävät.

Lähdettiin siis elokuviin, koska ABBA! Käsikirjoituksesta viis, kunhan pääsee kuuntelee ABBAa. Niinpä tälläkin kertaa, paitsi että nyt oli kässäri hieno. Aluksi olin, että what, mutta ku vihdoinkin pääsin kärryille, niin Wauuuu! Huikea meno ja lisää iloa silmille, kun nättiä poikaa koko kankaan täydeltä. Kun vielä ne entisetkin jäärät tupsahtivat kuvioihin, niin kiva paketti. Hei niin, ja Cher !!!!

Pääosassa oli nyt Lily James, joka esitti Donnaa nuorena. Kaunis kuin kukka ja mikä ääni ja rooli oli niin kertakaikkisen reipas ja raikas. Vauhtia ja huumoria piisasi koko rahalla.

Jälleen oltiin Kreikassa, missä Sophie järjestää juhlia, uuden ja ehomman hotellin avajaisia. Hirveen ihana fiilis, mikä kulahtaa kun  napsahtelee jos vaikka minkälaisia vastoinkäymisiä. Mutta - enempää en kerro kässäristä, joka vaan on jokaisen koettava itse! Biisejä tulee tuutin täydeltä ja joka kerran olisi mieli tehnyt nousta ylös, tanssia ja hoilata mukana, no edes tapauttaa, mutta tyydyin pidättyväiseen oloon ja olin hiljaa. Tanssin ja lauloin sisäänpäin ja sekin kyllä riitti, etenkin kun siellä oli siis muitakin ihmisiä.

Tämä elokuva on ihana, sellainen mistä tulee hyvä mieli pitkäksi aikaa. Sen aikana ei tarvinut ajatella mitään, sai vaan ihastella naama marrilla koko ajan, niin että ihan oli tulla posket kipeiksi.

Ensikertalainen kesäteatterin nimiroolissa

Antti Salmela - sinut on totuttu näkemään teattereissa enimmäkseen katsomon puolella, mutta nyt teit debyytin näyttämöllä, tehden Olavin roolin musiikkinäytelmässä Nuoruusmuistoja. Monia varmasti kiinnostaa, mitä tapahtui.

1. Kerro meille, kuinka jouduit/pääsit tähän Olavin rooliin?
Upea moniosaaja Virve Mattila houkutteli minut tähän produktioon. Ensireaktio oli, että ainakaan nuoren Olavin rooliin en ryhdy. Että olisi ensikertalaiselle liikaa. Rakastuin oitis tähän tarinaan. Ja tuli tunne, että jos jossain tahdon olla mukana, niin tässä.

2. Kuinka työstit roolia ja mikä siinä oli vaikeinta?
Olavi on edesmenneen isäni vuosisarjaa. Musiikki, ajankuva ja tunnelma toivat taas isän mieleeni. Rooli oli yllättävän helppo omaksua. Menetetyn rakkauden tarinoita lienee jokaisella. Vaikeinta oli negatiivisten tunteiden esilletuonti. Oikeassa elämässä välttelen negatiivisia ihmisiä ja niihin johtavia tilanteita.

Kuva: Antin luuri

3. Osanasi on myös laulaa. Oliko se sinulle ennestään tuttua?
Olen ollut 7 vuotta musiikiluokilla. Olin silloin se, joka pyörtyi aina esityksissä. Laulanut olen pienestä saakka. Jossain äidin albumeissa lienee vieläkin kuva, jossa aataminasuinen 3-vuotias seisoo pöydällä ja laulaa Metsämökin tonttua. Tomerampana kuin koskaan. Julkisesti en ole aiemmin uskaltanut laulaa.

4. Asteikolla 1-10, kuinka paljon jännitti?
Tää onkin jännä juttu. Tammikuussa kun kokoonnuttiin ensi kertaa, olin todella jännittynyt. Mutta puolen vuoden aikana tämä rooli on tullut iholle. Olavina minun ei tarvitse jännittää. Oisko ensi-illassa ollut jännitys kakkosen luokkaa? Tämä tarina ansaitsee tulla kerrotuksi ilman haittaa.


5. Mitkä olivat fiilikset ensi-illan jälkeen?
Yhteistyö kesäteatterin väen kanssa on ollut todella toimivaa. Olen saanut raamit, joissa on ollut hyvä kasvaa. Kesäteatterilla en ole vielä kertaakaan itkenyt. Mutta kun Olavi jää Valkealaan, Kuusankoskella Antilla tulee itku. Tämä on ollut hieno yhteinen matka. En voi kuin olla kiitollinen kaikille. Tekijöille, kokijoille, olijoille, yleisölle. Yleisö tekee tästä toden. Tämä tarina ansaitsee tulla esiin.  

Kiitos Antti haastattelusta!

Nuoruusmuistoja

Valkealassa on nyt sellainen kesäteatterinäytelmä, jota todella kannattaa mennä katsomaan, kuulemaan, nauttimaan, nauramaan, herkistymään... Se iskee kun halko ottaan!

Nuoruusmuistoja on Virve Mattilan käsikirjoitus ja ohjaus. Koko maailman ensi-ilta oli 13.7.2018!
Niin, käsikirjoitus oli sitä luokkaa, että voi vaan ihastella, miten oli paketissa ihan kaikki elementit. Oli rakkautta, sitä oikeaa, mistä kaikki haaveilee ja ihailee, oli huumoria, oli hömppää ja ihan aitoja, koskettavia ajatuksia ja musiikkia, koskettavaa musiikkia. Oli juoni, mikä ei ollutkaan heti ihan päivänselvä, vaan antoi ihanasti yllättää.

Näyttelijäkattaus oli kuin viiden tähden illallisella. Nuoriso pani parastaan ja sitä taitoa ja lahjakkuutta katteli enemmän kuin mielissään.
Antti Salmela repäisi potin, kun ensikertalaisena osoitti kykynsä niin näyttelijänä kuin laulajanakin. Hän aloitti Olavin roolin hyvin rauhallisesti ja sillai tavanomaisesti, mutta kun pääsi vauhtiin, niin oli ihan häkellyttävä.
Riina Mattila, vaikka on vieläkin niin nuori, on jo vanha tekijä. On ollut äärimmäisen ilahduttavaa seurata häntä ihan pikkutytöstä asti. Marjan osassa hän pääsee jälleen olemaan edukseen. Hän todella osaa laulaa ja jos kuulee ensimmäisen kerran hänen laulavan, ei unohda sitä koskaan. Nyt hän näyttää senkin, että näyttelijän kyvyt ovat kohillaa ja vain paranevat.
Elmeri Korppi hurmaa ensin Paulina, joka on Olavin paras kaveri. Sittemmin hän hyppää Kimmon rooliin, missä hän on Olavin poika. Mahtavaa!
Tyttö sinä olet tähti - Anni Vesterinen!!! Tiesin jo odottaa, että lauluääntä löytyy. Tässä tarinassa sitä sai kotvasen odottaa ja kun se hetki koitti. ääni oli sitä luokkaa, että vedet hulmahti silmiin saman tien. Jos joku laulaa äänellä, mikä on niin puhtaan kaunis, ihan sama mitä laulaa, niin se kyllä osuu ihan suoraan sydämeen. Anni osasi myös uppoutua Armin rooliin sellaisella antaumuksella, että miten oli raikasta ja reipasta.

Päivi Teräväinen oli ihana kukkakaupan täti ja kun hän vielä esitti Marjaa vanhana, niin sitä ei voinut kuivin silmin katsoa. Laulukin lähti niin sydämestä ja osui sydämeen.

Ari Teräväinen oli paitsi Olavin sedän, Elmeri Hermusen roolissa, niin myöskin Olavi Virta! Hiukan arvelutti, miten sujuu Itse Suuren Maestron osa, mutta ihan meni kiitettävästi.

On silti vielä sanottava, että Nuoruusmuistoja on Ihana näytelmä, isolla I:llä. Se on täynnä mahtavia näyttelijöitä, huikean hienoja kohtauksia, biisejä, jotka osuvat herkkyyshermoon.
Koko tarinan kertoo meille vanha Olavi, jonka roolissa Juha Pere on ihan omiaan. Aivana ihana vanha setä, joka muistelee entisiä aikoja niin, että yleisö on ihan haltioissaan joka sanasta.

Mikä vielä ihan huippua, niin hitto bändi!!! Oikeeta ja elävää, nuotilleen soittavaa musaa paukutti tulee ihan viimesen päälle Arto Karnaattu, Jari Immonen ja Joona Rasalahti. Arto Karnaattu veti viel Arton roolinkin. Menkää ihan ihmees kattomaa!

Voisin kertoa vielä vaikka mitä, mutta enpä kerro. Toivon vilpittömästi, että mahdollisimman moni näkisi tämän esityksen ja uskon, että itsekkin haluan nähdä sen vielä uudestaan. Uskallan väittää, että ei edes pahin mielensäpahoittaja voi harmistua tästä esityksestä!

Niin ja hei, Valkealassa on nyt sellaset penkit, että meikäkii sai jalat heilumaan!!!!

Kuka korjaa kesämökin?

Jaala on varsinainen kesämökkipitäjä, joten mikäs sen parempi kesäteatterinäytelmä kuin Kuka korjaa kesämökin? Jaalaan sen on ohjannut Irja Ahtovirta. Kesämökillä ollaan säiden armoilla, niin kesäteatterissakin. Olisi sitä jo aiemminkin haluttu tämä nähdä, mutta roiskaisi sen verran vettä, että odoteltiin poutaa ja tulihan se sieltä.

Kesämökkitarinoita piisaa, mutta tässä tarinassa on sitten kyseessä sisarukset, jotka kinaavat ja tappelevat kuin lapset ja ovathan he lapsia, aikuisia Äiskän lapsia. Äiskä (Arja Stolt) on asunut mökillä, mutta aikoo muuttaa kaupunkiin ja mökki jää lapsille, vai jääkö?
Simo on ikuinen pikkupoika, joka rakastaa Aku Ankkoja ja jolla kuitenkin on edes jonkinlainen järjen ääni matkassa. Joonas Vanhatalo juoksee ja makaa ihan simona, kinaa siskojensa kanssa ja saa yleisön mukaan.
Sisko-sisko on se, joka haluaa puuhastella kaiken aikaa. Tiina Klemola tyypittää juuri sitä kaikkien kesämökkien työleirinatsia ihan vimpan päälle.
Kaarina on se hepsankeikka-sisko, jonka roolissa keikistelee Anne Nyström.

Se iki-ihana riesa-sukulainen Sankalan Julius, Julle tai Hankala, ikävällä sukulaisella voi olla monta nimeä. Olli-Pekka Lattu on just niin raivostuttavan ärsyttävä, että jos minulla olisi mökki ja sinne tulisi sellainen vieras, polttaisin varmaan koko mökin! Voi olla, että pikkasen liioittelin, mutta se on tämän näytelmän pelin henki !

Kesämökillä on tietysti naapurikin! Uusi sellainen ja siinä roolissa naapurin Tuirena himmailee Justiina Lampila. Hän tuntuu olevan hiukan määrätietoisen askeleen muita edellä ja hyvä niin. Remppaahan siellä tehdään ja remppamiehinä on mukava kolmen kopla. Homma-Heikkinä pasteeraa Markku Heino ja hänen koomisina "housuissas on"-apureinaan Kaihari (Iida Auno) ja Jalmari (Karoliina Auno-Puranen).

Hupaisaa kesämökki-komiikkaa koko laidallinen! Harmitonta ja helppoa. Kesäillan ratoksi nautittavaa. Menkää katsomaan ja viihtymään.
Pikkuvinkkinä se, että mukaan kannattaa ottaa myrkkyä, jotta saa pidettyä ne pienet pirulaiset, joita mäkäräisiksi kutsutaan, loitolla.

Kuvat:Hilma Stolt

Irwinille!

Yksi kesän kohokohtia on aina vaan se hetki, kun pääsee Korvenkylän kesäteatteriin! Siinä on jotain niin maagista, kuinka siellä tehdään teatteria isolla porukalla ja sellaisella hengellä, että se fiilis välittyy yleisöön. Olen joskus tuuminut, että siellä maaperässä täytyy olla jotain mystistä, sillä miten se vuodesta toiseen on niin karismaattista se teatterin tekeminen "keskellä eimitään"!? Tämän on moni muukin myöntänyt. Niin tälläkin kertaa, kun olimme katsomassa esitystä Irwinille!, jonka on ohjannut Jalle Niemelä

Kukapa ei tietäisi Irwiniä!? Minulle ja minun ikäisille ja vanhemmille Irwin on tuttu. Itsekkin jo lapsena kuulin Irwiniä ja nyt sitten nostalgian aalto pyyhki ylitseni. Poikani oli mukana ja kappas, kun oli hänellekin tuttuja biisejä, sillä soivathan Irwinin biisit edelleen radiossa.

Miska Vainonen on tehnyt käsikirjoituksen ja suurta draaman kaarta ei tartte värkätä, sillä musiikki ja ne biisit näyttelevät pääosaa. Silti oli tarinan tynkää joukossa ja se oli teatteria se.

Irwin ja Vexi Salmi olivat sellainen parivaljakko, että pois alta. Molemmat Hämeenlinnan poikia ja hommat toimi. Toinen oli ääni, toinen aivot. Vexin roolissa loistaa Sami Viitalo ja Irwiniä tulkitsee ihan täpöllä Kyösti Vuorela. Aluksi hieman jähmetyin, kun Vexi tuumaa, ettei laula, niin että eikö sitten kuullakkaan Sami Viitalon upeaa laulamista. Kuultiin, reteesti vaan.

Elettiin kerroksellisuutta, sillä kun Irwinin elämää saa seurata, niin siinä rinnalla ollaankin Irman Krouvissa, missä on tilanne se, että Irwin on jo menehtynyt. Toimi erittäin hyvin.

Krouvin asiakkaat muistelevat Irwiniä ja järkkäävät oikein tapahtumaa. Hienoja lauluosuuksia saadaan kuulla, kun parastaan panevat Jarmo Lindgren (Jone), Janne Aalto (Pertsa), Jenni Roslakka (Tiina) ja Eero Kivistö (Masa). Niin ja tietty Irma, jota meidän esityksessä esitti Anne Nurmela. 
Lovestoorikin on mukana ja siinä ei olekkaan osapuolena Irwin, vaan Masa ja Irma! Söpöä ja hauskaa.

Tekisi mieli kertoa vaikka mitä, mutta enpäs kerro, sillä minusta jokaisen tulisi nähdä tämä esitys. Irwinin musiikki oli ja on edelleenkin niin vetävää ja tekisi heti mieli laulaa mukana. Kyösti Vuorela oli niin Irwin, että oikein etukenossa imi kaiken, mikä sieltä lavalta irtosi.

Joukkokohtausten koreografiat olivat sielulle mannaa. Vaikka aluksi hiukan harmitti, kun pääsimme istumaan niin taakse, niin perskutti, miten hyvin sieltä pääsi näkemään koreografian koukerot, jotka oli laatinut Hilppa Lampi. Mitä enemmän on porukkaa, sen hienommalta se näyttää ja voi vaan kuvitella, miten sitä on harjoiteltu.

Säestyksestä vastasi kuusihenkinen bändi Las Palmas ja se oli herkkua korville! Matkalla autolle, kuulin miten takana olevat juttelivat, kuinka se musiikki vaan aina tuntuu niin hyvälle. Juuri niin! Korvenkylälaiset sen osaavat, yleisön hellimisen.

Kiitos Korvenkylän ihan koko porukka, te teitte sen taas! Lopputaputuksissa ihan nous pala kurkkuun, ihan jo sen viimeisen biisin takia ja sitten siitä, että nyt se on ohi, nähty hieno esitys! Mutta - voin vaan kehua ja julistaa sanaa kaikille, menkää katsomaan ja nauttimaan!

Mikä vielä mainitsemisen arvoista, niin Korvenkylässä kaikki toimii! Sinne kun menee, tuntee itsensä heti tervetulleeksi, kun ei tarvitse edes miettiä, mihin autonsa parkkeeraisi, kun sekin ohjataan. Koko reissu oli jälleen täydellinen!

Kuvat: Jani Kiviranta

Kouvolalain normipäivä

Ny tul sit korkattuu iha uus paikka ja uus porukka, sillä paikka o Kymi Huvila ja kaike takaan o JOOJA! Nii ja mikä o aiheen, ni Kouvola, jote ei ku eturivii. Kässärii ol tehny Eveliina ja Juho Lätti ja koko se sakki. Koko normipäivän o ohjant Läti Eveliina ja se onkii olt varsinain kouvolalain normijuttu. Musaakii myö saatii kuulla ja siit vastas kans Juho Lätti!

Kouvolalain normipäivä kertoo Mari Miettisest, jost ensvaikutelma o se, ettei kiinnosta juur mikää. Carita Hiltuin vetää nii suvereenist koko roolin, et mie oikee kummastelin, mikä mylly pyöräht käyntii.

Kuva: Kini Laine

Tarinaa tippu ku ku vesputouksest ja ilma minkäänlaisii takeltelui. No sori, emmie sillee, ku tarkotan siis, et ku nii pal juttuu ja mite se luonnikkaast se käi. Hirvee iso plussa!

Kuva: Kati Kantola

Mari vähä nii ku vahingos muuttaa Heinolast Kouvolaa, mikä o tietyst iha huikee juttu. Sit ku hää viel tapaa Stögen, nii asiat alkaa jotenkii vaa menee putkee. Stögenä ja monena muunakin heiluu Tiina Moisio, eiseevetti, aikas hyvä meininki.

Kuva: Kati Kantola

Mie en kerro mitää juonen käänteit, ku paljastan mieluummi kupletin tähtii.  Hei, ny o kova juttu, ku porukan ainoo mies o kaikkie tuntema Kaarlamme Veikko! Mie het muisti, ku mie kannoin hälle miun pyörä raaton, mis ol takavanteest pantu 13 pinnaa poikki ja Veikko... joo, anteeks, ku mie eksyin ny omii juttuihi, mut siis piti kertoo, et ny Veke o estraadil, iha oikee näyttelees ja hianost suju! Tap-Tap!!!
Entäs sit Minna Hyvöne, joka pelmahtaa lavalle Kirstinä, o nii timmi jotta ja kotvase pääst hää onkii Romppase Raimo. Ota siit ja selvä, ku Raimol o iha omat koreokrafiat. Mie tykkäsi kovast.

Kuva: Kati Kantola

Joukkokohtauksis, siis sillee ku ol usiampii yht aikaa laval, ol nii pal seuraamist, et ois pitänt kattoo jokahine eriksee. Hitto, mite ne olkii hyvii ja hupasii. Mut tähtiihä mie olin esittelees, ni seuraavaan Marttilan Milja, joka hoitel nelisen roolii. Työkkärin tiukkapipotätiin iha mahtava, just nii kiree ku olettaa voi, paitti et ku löytyy oikee kohta, ni kireys haihtuu.

Kuva: Eveliina Lätti

Muut tähdet ovat Tua Saarenpää, Elina Anttone, Siiri Karttuin ja Emma Nokelain. Kaik olvat nii hyvii ja mie sano, et mikä sakki, iha hulvato!

Menkää kattoo ja ihastelee. Sopii iha muilkii ku kouvolalaisil, voi tulla vaik Peräseinäjoelt, ni kyl uppoo tarina.

Mie annan ny pari vinkeet vinkkii:
1. Jos sataa, ni saetakki mukaa!
2. Jos paistaa, siis aurinko, ni aurinkolasit, lippis, aurinkorasva ja, no ei muuta, mut ku se aurinko paistaa nii suoraa yleisöö.
3. Drinksui voi ostaa Kymin Huvilast ja niit voi nauttii siel katsomos!!!! Ups, tää oli jo kolmas, mut...

Kiitti ja kouvolalain kumarrus !

506 ikkunaa

Tätä oli odotettu jo keväästä asti, että pääsee Mikkeliin, Naisvuorelle ihastelemaan maisemia ja mikä parasta, nauttimaan sateesta - Miljoonasateesta! 506 ikkunaa on sen sortin kesäteatterisade, ettei kastunut kuin silmäkulmat, naurusta! Ja kappas, kun luvattiin rahat takaisin, jos ei naurata, niin olisi kyllä vaikeata kuvitella, että tämän esityksen voisi katella naama näkkärillä vaikka kuin tekisi mieli lippurahoja takaisin.

506 ikkunaa on Heikki Salon käsikirjoittama ja Pekka Laasosen ohjaama hulvaton tarina, mitä jykevästi maustaa Miljoonasateen musiikki. Juuri sellainen paketti, missä on juuri oikeat ainekset kesäteatteriyleisölle - hupia ja musaa!

Hauska yhteensattuma se, että kun Mäntyharjun kesäteatteri alkoi siitä, että oli haudattu isä, niin sama juttu oli nytkin. Veljekset tapaavat toisensa vuosien jälkeen, isä on kuollut. IV ja PV, isoveli Anselmi ja pikkuveli Tarmo.
Tuhlaajapoika Anselmina koheltaa Aarni Kivinen, jonka jotkut saattavat muistaa eräästä saippuasarjasta. Hyvin menee, soitto soi ja laulu raikaa. Marko Nurmi on omaksunut pikkuveli Tarmon roolin ketterästi kuin orava. Veljesten myötä tutustutaan koko pihapiiriin, missä asuu hullunkurista väkeä.

Keinonen on ikkunanpesuyrityksen pomo. Risto Kopperi on tavan keinonen, vekkuli velikulta, joka on niin syrjällää Ruusaan kuin mahdollista. Riitta Havukainen on Hansu eiku Ruusa, aivan ihana, reipas ja raikas. Miten suhde toimii, niin se onkin melko hauska mysteeri.

Toinen pariskunta, jolla on vielä mutkikkaampaa on Paula Cecilia ja Insinööri Mäkki. Toinen on varsinainen räväkkä suorasuu ja toinen sitten niin ujo, että pelkää omaa varjoaankin.

Katriina Honkanen, jota on nähnyt vaan lempeissa ja hempeissä rooleissa, täräyttelee siihen malliin, että joku heikompi saattaisi pelästyä, mutta niin vaan yleisö nauroi. Vintte Viitanen veteli ujous-show'ta niin, että meinas oikein jännittää, että miten miehen käy.

Tarinan nuoripari on Tarmo ja maahanmuuttaja Meli. Tuuli Anikari kunnostautui kerrassaan loistavasti mamuna, mutta ihan mahtavana robottina! Juu, sillä kyllä tässä kesäteatterissa nähdään robotti. Näin kouvolaisena se ehkä huvitti piirun verran vielä enemmän kuin muita.

Esityksessä siis kuullaan Miljoonasateen biisejä ja se kuullosti niin hyvältä etten sanotuksi saa. Miljoonsade oli itse tehnyt taustanauhat, mutta näyttelijät lauloivat ja kiitos, sitä oli ilo kuunnella!
Minun silmää hivelee aina myös hyvä koreografia ja sitä oli nyt ja sen takana on Kira Riikonen.

Ensi-illassa meitä vielä hemmoteltiin sillä, että loppulaulussa oli itse Heikki Salo ja koko Miljoonasade. Ihan parasta ja niin me lauloimme kaikki yhdessä Tulkoon rakkaus, tulkoon rikkaus - ilman ei saa jäädä kukaan. Vielä aamullakin se soi päässä ja sydämessä ja oli niin hyvä mieli.
506 kiitosta koko sakille, yhdessä ja erikseen!

Menkää Mikkeliin! Kiivetkää Naisvuorelle, ilon kautta!

Kuvat: Jere Lauha
Älimmainen kuva: Kini Laine

Äkkilähtö Tallinnaan

Sunnuntainen lähtö Mäntyharjuun ja vain koko päivä aikaa, niin mitäs siihen sitten muuta kuin kesäteatteria ja Äkkilähtö Tallinnaan. Markku Hyvösen komedia nautittavana, jonka Mäntyharjuun on ohjannut Pertti Lahti.

Kapteeni Kari Sisu ohjasi laivaa, sen henkilökuntaa ja matkustajia hyvinkin jouhevasti. Tässä tärkeässä roolissa meitä huvitti Tero Vuorio. Hänen "oikeana kätenään" toimi purseri Tinde, joka oli laivalla vaan töissä. Johanna Tapio selvisi mainiosti napakalla ja viihdyttävällä otteella.

Osaava henkilökunta on laivan ydin ja sitähän oli - kaikki kolme! Kokkina hääräsi Siru, jonka savon murre ei ollut ihan alkukantaista, mutta jos sen ei antanut häiritä, niin kyllähän soppa syntyi. Medeia Inkinen loihti seisovan pöydän antimet milloin mistäkin. Matruusi Ana oli tukityöllistetty, joka oli vähän väliä soittamassa Kelan päivystykseen. Marko Hänninen oli osassaan vekkuli ja hyvin työllistetty.

Matkustajajoukko oli hauska ja hyvä kattaus risteilevästä porukasta. Mainiot hahmot olivat mukana, joista kukin voi tunnistaa ne tutut vakiotyypit.
Hara - metallimies on juuri se joka laivan perisuomalainen tenunenä, jolle tärkeintä on se, ettei kitalaki kuivu ja että tuliaisia on enemmän kuin jaksaa kantaa. Tapio Loimula oli tässä juuri niin onnistunut ja osasi vielä laulaa ja lanneliikekään ei jäänyt huomaamatta.
Hilkka-mummo oli sitten sonustautunut matkaan paitsi huonokuuloisena, niin kahden lapsenlapsen kanssa. Eija Spännäri kuuli kaiken väärin koko esityksen ajan, mutta hoivasi hyvin lapsia. Lapsina tähteilivät Ella Hytönen ja Helena Inkinen, jotka meinasivat varastaa koko show'n!
Raisa on niitä matkustajia, jotka löytyvät joka laivalta myös! Pinja Rimpeläinen kun pääsi lakinaisen roolista, hyppäsi sitten hyvin keski-ikäisen tiukkatyyliseen hameeseen.
Toimittaja Marketta oli lähtenyt laivalle viettämään laatuaikaa tyttärensä kanssa. Minna Hytönen tässä osassa antoi myös laulunäytteen ja kyllä oli vertaansa vailla, kun ihan meinasi herkistää. Eveliina Hänninen oli niin teini kuin sen vain ymmärtää voi.

Illan tähtiparina olivat Anna ja Unski. Kumpikin oman elämänsä koheltajia. Tiina Ripatti oli reipas ja raikas, tilanteen tasalla kaiken aikaa. Markku Huovinen antoi parastaan, kun on aluksi ihan hömelö, mutta osaa muutakin. Yleisö melkein innostui, kuin löytyi ruutia.

Heitä ohjastaa kaiken aikaa Unskin setä-Kalevi, jonka housuissa hyvin hosuu Markku Sohlman, jolle oli siunaantunut ehkä koko näytelmän järkevin rooli.

Kuvassa se kaikista nuorin tähti: Helena Inkinen - Söpöysvaroitus!

Äkkilähtö Tallinnaan on harmiton kesäkomedia, missä sattuu ja tapahtuu. Hienolla porukalla tehty. Tämä on erittäin hyvä ohjelmanumero, kun lähtee Mäntyharjuun, sillä on siellä paljon muutakin! Pappilan alueella oli hulppeat puitteet ja hyvin hoidettu kaikki palvelut! Olkaa hyvät ja kokekaa se.

Kuvat: Sari Heikkilä ja kaksi alimmaista: Kini Laine