Ilo irti ! -revyy!

Pimeänä, kosteana iltana suunnistimme Kotkan satamaan ja siellä ravintola Kairoon. Meillä oli pöytävaraus ja oli aikomus ruokailla ja mitä muuta - no Ilo irti! -revyy!

Vauhdikasta menoa ja meininkiä, jossa saatiin kuulla jokaiselle tuttuja kappaleita vuosien varrelta. Vain sanat oli uusittu, hah, kertomaan jostain päivän polttavasta jutusta, huumorin ja sarkasmin keinoin.

Politiikot saivat suurimman osansa, eikä ihme, ovathan he niin perin pohjin sellaisia tyyppejä, joista vaan on ihan pakko vääntää viihdettä.

Erityisesti jäi mieleen Tarja ja Pentti-sketsi ja sitten Putinin ystävällismielinen tervehdys, joka vedettiin Sammy Babitzin biisiin Daa-da, daa-da.

Musiikin esittäjiä saatiin kuulla ja nähdä ihan mieletön määrä. Lähes "kaikki" kasariajan konkarit ja niin olivat olosia !

Tämän upean illan meille tarjoilivat Kotkan teatterilaiset Mirka Mylläri, Kari Kukkonen, Miia Maaranen, Marika Huomolin, Pyry Smolander, jokainen omalla tavallaan niin mahtava !!!

Kiitos illasta, jolloin sai Ilon Irti - Kotkan teatterille ja aina ihanalle ravintola Kairolle!

Ps. Vain se jäi häiritsemään, miksi sherryni tarjoiltiin 4cl:n annoksena?

Kuvat: Juha Lahtinen

Kotkan teatteri

Ravintola Kairo

Romeo ja Julia 2

Romeo ja Julia on kaikille(oletan näin) tuttu klassinen tarina. Vaan mitä tapahtui sen jälkeen? After Juliet-tarinan synnytti skottilainen näytelmäkirjailija Sharman Macdonald. Nyt se on nähtävissä Kotkan kaupunginteatterissa Snoopi Sirenin ohjaamana.


Näytelmä rakentuu vaikuttavista joukkokohtauksista, jotka lumoavat katsojan. Valot ja musiikki ja se liike, tekevät tehtävänsä.

Kaksi sukua, Capuletit ja Montaguet ovat riidelleet aina, kukaan ei edes tiedä, mistä eripura on saanut alkunsa. Romeo ja Julia ovat kuolleet, samoin kaksi muuta. Pitäisi elää sovussa, mutta...

Benvolio, Romeon paras ystävä on rakastunut Roselineen ja taas on nämä kaksi sukua vastakkain. Benvolio on niin kiltti ja rauhaa rakastava ja Rosaline täynnä kaikkea ihan muuta. Eli rakkautta on ilmassa, mutta ei mitenkään hunajaista.

Taistelua ja sen uhkaa tulvii ja vyöryy niin, että se mykistää. Miten tulee käymään? Käydään oikeutta siitä, kuka oli syyllinen Romeon ja Julian kuolemaan. Veli Lorenzo, apteekkari, imettäjä. Niin ja Rosaline haluaa olla johtaja ja janoaa taistelua.

Näytelmä on täynnä tunteita, vihaa, katkeruutta, mustasukkaisuutta, mutta myös rakkautta, lämpöä, inhimillisyyttä. Kaikkea koko näyttämön täydeltä.

Huolimatta siitä, että näytelmä vetää melko vakavaksi, niin huumorin pilkettä löytyy Julian serkuista, Lorenzo ja Gianni sanailevat kuin olisivat juuri tästä päivästä.

Romeo ja Julia 2 toimii! Kaikin tavoin. Koreografia oli loistavaa, puvut upeita ja kaikki näyttelijät niin uskottavia! Nostan kaikki samalle viivalle!
Minulla oli seuralaisena nuori kaunis neito ja mikä ihan parasta, hänen laisiaan nuoria oli koko katsomo täynnä! Miten mahtavaa on se, että on tehty näytelmä, mikä saa nuoret teatteriin. Olin vielä aistivinani, että he pitivät näkemästään.

Hyvä on taas kehrätä!

Valokuvat: Snoopi Siren

Kotkan teatteri

Tähtitaivas

Kun ulkona oli pimeää, kosteaa ja kylmää, oli aivan ihanaa mennä Voima-teatteriin. Sinne valoon ja lämpöön, missä aukeni koko Tähtitaivas!

Pilke silmäkulmassa tehty katsaus iskelmätaivaan tähtiin oli niin kaunis, hauska ja koskettava. Taivas aukeni ensin Harmony Sisters'n Kodin kynttilät-laululla. Voiko kukaan keski-ikäinen(tai vanhempi) olla sitä muistamatta. Minulle se toi heti mieleen lapsuuden hetkiä...

Saatiin kuulla Laila Kinnusta ja Olavi Virtaa aina Jukka Poikaan asti. Kaikki biisit antoivat jotain, muistoja, hyvää mieltä, naurua ja ihmetystä. Siis miten hyvin neljä ihmistä vetivät reilun tunnin pituisen shown.

Virve Mattila vaihtui Laila Kinnusesta Jenni Vartiaiseen ja lähes kaikkeen siitä väliltä. Virven ääni on tumma ja jotenkin sellainen aikuisen kannattava.

Janne Outinen oli niin omimmillaan Bädding- ja Irwin-osuuksissa. Hyvin luontui Tapani Kansa ja Jukka Poikakin. Vauhtia piisasi.

Simo-Pekka Patrikainen oli itse armoitettu maestro Olavi Virta ja niin paljon muuta... Danny ja Armi -esitys sujui Salla Mattilan ollessa Armina. Niin ja Simo-Pekka - olen aina niin pitänyt Jari Sillanpäästä :)

Salla Mattilan ääni oli hivelevän puhdas, kaikessa loistokkuudessaan ihanan tyttömäinen, mitä ihan haltioituneena kuunteli, että kuinka se niin kaunis ääni vaan kantoi.

Musiikki liikuttaa ja koskettaa. Kun sitä nauttii näkemästään ja kuulemastaan niin, että välillä naurattaa, niin sitten taas meinasi pakata kosteeta silmäkulmaan. Oli sellaisiakin kohtia, että olisi tehnyt mieli laulaa mukana(onneksi en tehnyt sitä) ja miten alkoi tanssijalka vipattamaan. Olen vakuuttunut siitä, etten ollut ainoa. Yleisö oli niin mukana.

Puvut olivat upeita ja ilmankos, kun Ajan ommel oli niitä kasaan loihtinut. Puvut ja peruukit vaihtuivat tuon tuosta ja en ihan laskuissa pysynyt, kuinka monta artistia me saimme nähdä!

Osaisin kuvitella tämän porukan esiintymään isommassakin tilassa. Niin, ja koska heitä saa pyytää esiintymään, sillä tämä esitys on tilattavissa, niin nyt kaikki työpaikkojen pomot, ottaakaa tämä sakki näyttämään työntekijöille Tähtitaivasta! Vannon, että se ei jätä ketään kylmäksi, ei voi!

Kuvat: Kari Toivonen

Voimateatteri

Niskavuoren Heta

Tervetuloa Myllykoskelle, Anjalankosken teatteriin ja Niskavuorelle... Tai no, itse asiassa Muumäelle! Näytelmä alkaa.

Tanssitaan Niskavuoren Hetan(Jaana Kurittu) ja Harjulan Akustin(Timo Hopponen) häitä ja heti on huomattavissa, että kaikki ei ole niin ihanaa, kuin olettaisi häissä olevan, sillä morsian on kaikkea muuta kuin onnellinen.


Näytelmä on klassikko ja varmasti suurin osa yleisöstä juonen käänteet tuntevat, joten enpäs kerro siitä vaan siitä, miten hyvin tämä Niskavuoren Heta on tehty ja miten sen katsominen tuntuu joka paikassa.
Kovasti koppava ja myrkyllisen katkeroitunut Heta tihkuu koko näytelmän ajan sitä syvältä pulppuavaa mustaa usvaa. Hän aivan kuin ottaisi kaiken energiansa siitä, miten saa huonosti saa kohdella muita ja näennäistä iloa hän saa vain kun omaisuus karttuu tai saa jonkun kadehtimaan.
Akusti on niin kiltti ja hyvä, täydellinen vastakohta Hetalle.

Kolme lasta heille siunaantuu ja heitäkin Heta kohtelee ihan miten sattuu, komentaa ja käskyttää.
Lapset ovat kilttejä, mutta ai miten olin iloinen, kun se lopussa uskalsivat nousta äitiään vastaan.
Siipirikon(Jenni Roslakka) laulaminen on kaunista ja niin surullista.
Lapsia näyttelevät nuoret olivat niin rooleihinsa uponneet, että se oli todella nautittavaa.


Joukkokohtaukset olivat kivan räväköitä tanssiesityksiä, elävällä musiikilla, mitä oli ilo seurata, melkein olisi mieli tehnyt hypätä mukaan.

Kun suurin osa kyynelehtii lopussa, minä en, sillä jotenkin en vaan voinut lämmetä Hetalle, en sellaselle tylyttämiselle.
Kun loppukumarrauksissa näin Hetaa esittävän Jaanan hymyn, se tuntui hyvältä!

Tämä näytelmä oli niin hyvin tehty, että se jättää pitkäksi aikaa makusteltavaa

Kuvat: Ilona Pilli


Anjalankosken teatteri

Metsäjätti

Oli ilo ja kunnia olla Toimintavoiman uudessa teatterissa keskellä kaupunkia, missä näimme ensi-illan Irja Ahtovirran ohjaamasta näytelmästä Metsäjätti! Se oli mykistävää.

Istuudumme paikoillemme, eturiviin, niin että varmasti näkee kaiken. Mikä ensin pistää silmään, on lavastus - sitä nimittäin ei ole. Jo se alkaa herättää pienoista jännitystä, että miten kaikki tulee toimimaan.

 Hyvin! Kertakaikkiaan loistavasti. Miika Nousiaisen kirjan pohjalta tehty näytelmä toimii todella hienosti kolmen näyttelijän voimin. Vain mustat verhot heilahtavat kun roolit vaihtuu ja kohtaukset soljuvat kuin ketjussa. Vaatteet vaihtuvat ja aina on jokin tuoli tms. tuomassa kohtauksiin uskottavuutta. Niin ja taustalle heijastuvat kuvat olivat hienoja lavasteita.

Pääosissa on Pasi(Sasu Junkkari) ja Janne(Olli-Pekka Lattu), niin ja Pasin vaimo(Karoliina Heiskanen). Muitakin rooleja on niistä selvitään varsin kunniakkaasti.

Metsäjätti on tarina meille kaikille, suoraa tekstiä siitä, miten raadollista elämä on, miten tehtaita suljetaan ja kylät kuolevat. Tämä näytelmä on jotenkin niin totta, se pistää ajattelemaan, vaikka se välillä naurattaa.

Kaikki kolme olivat niin hengästyttävän hyviä, mutta pakko nostaa esille Olli-Pekka Lattu, vanha kehäkettu, joka pitkästä aikaa näytti luontonsa ja oli niin Janne!

Tästä on vaikeaa olla kertomatta lisää, sillä ei vaan halua paljastaa enempää. Tämä on koettava!

Kuvat: http://www.toimintavoima.fi

Ovista ja ikkunoista

Ranskalainen komedia hauskuuttaa Kouvolan teatterissa. Rahalla!!!

Ihan tavallinen pariskunta elää ihan tavallista elämää, kun heidän arkeensa tupsahtaa rahaa. Jokaisen toiveuni, että kuinka olisi kivaa, kun rahaa tulisi ovista ja ikkunoista.
Aluksi yksi seteli ja mikäs siinä, mennään syömään...

Kun rahaa tulee enemmän, Laurence(Satu Taalikainen) ja Bruno(Arimo Haltsonen) alkavat syyttää toisiaan, sitten espanjalaista siivoojaa Tereseä(Tytti Vänskä).

Naapuri yläkerrasta, herra Traque(Raimo Räty), tulee myös mukaan kuvioihin ja mutkistaa tilannetta entisestään.








Aina kun tilanne edes hiukan rauhoittuu, rahaa tulee lisää ja pian sitä on kuin roskaa!!!

Jos alussa kaikki on suht normaalia ja fiksua, niin mitä enemmän rahaa tulee, sen hullummaksi touhu muuttuu! Raha sekoittaa asiat ja ihmiset.
Sitä ihan etukenossa jännittyy katsomaan, että mitä ihmettä siellä tapahtuu, mihin kaikki johtaa ja mikä on se suuri loppuratkaisu???

Kun lavastus oli niin steriili ja siisti, oli jotenkin hauskaa, kun koko estraadi oli täys "roskaa". Sen siivoaminen viimeistä seteliä myöten oli jännää seurattavaa, samalla kun repliikit kulki.

Kun sitä tämän esityksen jälkeen menee kotiin ja yrittää palata omaan arkeensa, sitä kiittää omaa elämäänsä, sitä ettei ole rahaa, on onnellinen omasta köyhyydestä ja siitä, että on edes jotenkin järjissään.

Kuvat: Marja Seppälä

Kuntala

Kuusankosken teatterissa esitetään Timo Lehmusmetsän kirjoittamaa iloittelua, mikä kertoo Kuntalan perheestä!
Isä Kuntala(Kimmo Puhakka) on ykstotinen kunnanhallituksen 3. varapuheenjohtaja, joka on omistanut elämänsä politiikalle. Puolue ajattelee hänen puolesta ja monen muunkin ja niinhän siellä kunnan hallituksessa asioita eteen päin viedään. Kaikki yhteiseksi parhaaksi, vaikka tyttären(Elli Nieminen) koulu on lakkautettu ja vaimon(Sari Rajulin) työpaikka....
Taksikuski Jeppe(Ossi Ruuskanen) ramppaa tämän tästä Kuntalassa ja eikä vähiten sen takia, että on tannoin heilastellut ennen rouva Kuntalan kanssa.

Juho Kusti Kuntala päättää, että on rakennemuutoksen aika ja aikoo yhdistää Kuntalan perheeseen muitakin. Koska Anni-tytär haluaa muuttaa omilleen, niin tilaakin olisi. Yks kaks saadaan perheen lisäystä, kun otetaan Alli-rouvan isä(Aulis Forsell) ja hänen mukana tulee yllätysmorsian Hulda(Janika Sarpola)! Juho Kustin äiti(Auli Kallio) tulee "isän" kanssa, joka on epävirallisesti kuollut! Eikä siinä vielä kaikki, sillä sijoituslapsi Tero pelmahtaa myös paikalle, kahta viikkoa vaille täysikäinen!

Kuinka uusi Kuntala-liitos alkaa toimia, niin siinähän sitä sitten ollaankin! Kaiken sotkun keskellä, kun kaikki haluavat edelleen ruokaa, käydä vessassa ja käyttää lämmintä vettä. Ei ihan toimi!

Herkullinen näytelmä ja kaikessa hauskuudessa niin totista totta siitä, millaista oikea elämä on, se kunnallispolitiikka ja kuntaliitokset! Soisin, että kaikki päättävät elimet näkisivät tämän! Tosin, luulen, että vain ns. tavallinen kansa käy tätä katsomassa ja nauraa päätöksille.

Harrastajiksi kaikki selvisivät kiitettävästi, mutta jos jotain pitäisi nostaa hiukan framille, niin ilahduin Elli Niemisen nuoren tytön sanavalmiudesta. Hiukkaakaan takeltelematta hän laukoi ajatuksensa julki, kunhan vaan sai suunvuoron. Poikani, joka oli seuralaisenani, piti Ossi Ruuskasen taksikuskista!

Kuvat: Jyrki Kleimola

http://www.kuusankoskenteatteri.fi/

Vadelmavenepakolainen

Ihan oli pakko mennä kattoo tää leffa! Jos on lukenu kirjan ja nähny pari teatteriversioo, ni ei ku popparipänikkä kainaloon ja kattoo sit leffaa... Tarkoitin siis itseäni. Leffan voi siis katsoa vaikka ei olisi ikinä kuullutkaan mitään Vadelmavenepakolaisesta. Tällä kertaa suuntasimme Kauppakeskus Veturiin ja siellä Studio123!

Hah, jos olin pienessä mielessä ees kuvitellut, että näkisin jotain sen suuntaista, mitä olin lukenut kirjasta ja mitä olin nähnyt teatterissa, niin nyt tuli kyllä vadelmavene suoraan päin pläsiä!

Juonen käänteet ovat ihan erilaiset ja se aluksi hieman hämmentää, mutta kun elokuva ottaa ja vie, niin se ei enää sillai haittaa. Elokuva onkin täysin eri juttu, oma tarinansa.

Silti, pakkomielteinen Mikko Virtanen kokee olevansa sielultaan niin ruotsalainen, vaikka on syntynyt suomalaiseksi. Siitä sitten kehkeytyy yhtä sun toista, matkalla suomalaisuudesta ruotsalaisuuteen.

Mikko Virtanen(Jonas Karlsson) on niin "ruotsalainen". Tässä versiossa hänellä on sitten "sisko", todella kaunis Marie (Josephine Bornebusch). Niinpä tarina saa ihan toisenlaisen käänteen. Mikko Virtanen ei murhaakkaan ketään, ei voi! On sellaine kiltti nössykkä ja oikeastaan aika hauska.

Välillä ei edes ymmärrä katsovansa suomalaista elokuvaa, sillä niin ruotsalainen se on. No, yhteistyöllä se sujuu ruotsi-suomi-ottelu - tasapeli tai oikeastaan pikkasen ruotsin hyväksi.

Kun elokuvaversio on niinkin siloiteltu, sitä voi katsoa sitten koko perheen voimin!

Ei kiitos!

Ei kiitos on Anna-Leena Härkösen kirjan pohjalta tehty näytelmä, joka on nyt Kuusankosken teatterin Luola-näyttämöllä. Uskomaton esitys, siis kertakaikkiaan!



Matti(Janne Palin)ja Heli(Maija Raikamo) Valkonen ovat olleet jo 15 vuotta naimisissa ja heillä on 13v tytär Sissi(Maria Koivukari), joka on juuri lähdössä kielimatkalle Englantiin. Eli, ihan normaali kiva pikku perheidylli - paitsi ettei oo...

Heli haluaa ja Matti ei. Seksiä! Jos tilanne olisi toisin, että Matti haluaisi ja Heli ei, niin olisiko se jotenkin "normaalimpaa". Ei kiitos kun kertoo juuri siitä, miten nainen haluaa ja mies välttelee...

Heli tekee kaikkensa, saadakseen Matin kiinnostumaan, innostumaan, lämpenemään, mutta Matti on väsynyt ja vetäytyy tietokoneensa pariin, pelaa ja pelaa! Heli on kiltti, Heli huutaa ja raivoaa ja taas yrittää hyvällä, mutta Matti ei jaksa.

He lähtevät matkalle, mutta piristääkö se? Ehei, Matti on vetämätön. Hääpäivääkin yritetään viettää, mutta kuinkas siinä sitten käy, kun Heli haluais ja ....

Härkösen teksti on nasevaa ja menee suoraan asiaan, mutta se on myös sitä, että se välillä naurattaa ja sitten taas pistää ajattelemaan. Selvää on, että Matti on haluton ja Heli ei. Mikä sitten neuvoksi, niin Helin kohdalle osuu Jarno(Arto Käki), oppilas saksan kielen tunnilta.

Heli menee oppilaansa sänkyyn ja vailla syyllisyyttä!? Onko se ratkaisu, sen saa jokainen itse ratkaista. Heli tapaa välillä ystäväänsä Mannaa(Satu Halonen), joka antaa hyviä neuvoja, niin kuin nyt vain nainen voi naiselle antaa.

Avioliitto ei ole helppoa elämää, se on kipupisteitä täynnä. Ei kiitos on ihan hemmetin hyvä katsaus erään avioliiton tarinaan. Se on niin hyvin näytelty, että se osuu ja uppoaa syvälle. Se naurattaa, se nostaa palan kurkkuun, se on nähtävä!

Kuvat: Jyrki Kleimola

http://www.kuusankoskenteatteri.fi/Ohjelmisto/Ei_Kiitos

Chicago!

Lahti on Suomen Chicago - just ja juuri siellä se on - Chicago !!!! Lahden teatterissa! Kerrassaan loistava musikaali 1920-luvulta meille 2000-luvun ihmisille, joista juuri kukaan ei ole elänyt sitä aikaa. Tutustuin tähän nautintoon tyttäreni suosituksesta ja se kyllä kannatti.
Niin hyvä, että ihan väkisinkin alkoi miettiä, miten se kävis, jos itte kokeilis, jos sais sen tanssin jotenkin onnistumaan, kun niin hyvältä se näytti.

Chicago kertoo Roxien tarinan, joka siis murhaa miehen ja joutuu vankilaan! Hui! Naisvankilassa on sitten jos vaikka kuin hurjia tyyppejä ja joita pyörittää kuuluisia lakimieshurmuri Billy(Mikko Pörhölä), joka rahasta toimii aina todella asiakkaan puolesta. Ennen kuin kaikki alkoi, tyttäreni kiinnitti huomionsa muutamaa penkkiriviä edempänä olevan miehen hiuksiin, niin olivat kivasti laineilla, että olisko vaikka joku alan ammattilainen, juu oli! Billy!

Roxie, vaikka onkin melkonen, no en sano mikä, niin oli silti viehättävä ja lauloi kuin seireeni, viekoitteli ja sai vaan kaiken anteeksi, kun oli niin blondi !

Velma, toinen kamala nart...no naisvanki, huolimatta kaikesta, lauloi ja tanssi yleisön sydämiin.

Chicago eteni vauhdilla ja sai ihan haukkoa henkeään siinä, miten upeat olivat koreografiat, kuinka kaikki toimi, sujui kuin tanssi... heh, no niin, juuri se tanssi ja laulu, miten lahjakkaita nuoria oli koko joukko tätä ihanaa musikaalia tekemässä.
Tässä porukassa ei ollut suuria nimiä, mutta tästä voi nousta suuria nimiä!

Seremoniamestari(Tapani Kalliomäki) luotsasi tarinaa eteenpäin, oli aina milloin missäkin nurkassa ja mikä siinä oli niin kovasti tuttua....ahaa, niin hän on ollut tv-sarjassa Hovimäki, wau!

Kaiken kaikkiaan, oli ilo nähdä tämä musikaali, jota oli katsomassa yleisö, mikä muodostui kaiken ikäisistä. Lavasteet olivat niin täynnä glamouria ja kaiken kaikkiaan toimivat! Hyvää mieltä ja iloa pimeään syksyyn Chicagon kautta!

Kuvat: Sami Heiskanen

http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/

Mielensäpahoittaja

Kyl mie niin mielein ilahutin, ku keräsin nuoret ja vein ne eläviin kuviin. Ihmisii ol ku meren mutaa, mut saatiinpa istumapaikat. Vaikka - en mie iha heti muista, et ku istun ain kolmannel rivil, et eteenki ois joku tullu. Ny tuli!

Kaik kirjat lukeneen mie sinne menin. Mie jotenkii aattelin, et se ois olt siit ekast kirjast, mut Miniästähää tää ja hyvä nii. Mie kyl melkee asetuin välil miniän puolel, että hitto, mikä käppänä, hermot menee. Joskaa ei se miniäkää mikää herranterttu ollu. Nii, ja entäs poika, ei ihme jos Mielensäpahoittajal ol miel pahaan. Sellain hiiruli, että pois alta.

Eli, kaiken kaikkiaan varsin osuvii roolituksii ja niist nii hyväst selvitty, et kyl se pani naurattamaa! Escortin kohtalo kyllä veti mielen pahaksi, vaik sekii vaa todisti, et hiirestkii ol johonkii. Melkonen koko perheen nautinto, tämä leffa.

Kauhiast olin kuullu etukätee ylistyst siitä, kui mahettoman hyvä leffa ny o kysees. No olhaa se, mut silti jäi kaihertaa, et mahtaaks ihmiset käyä muuto ollenkaa elokuvis? Ku miust tää ol melko lailla just nii hyvä elokuva, ku kotimaiset yleensäkin! Eli, kyl sit vaa vois käy muutonkii näit Veikkaukse varoil kannatettui leffoi kattomas. Tää ei olt mainos, vaa kehotus!

Myö muute oltii Kuusaal, mis o ain nii kovin maittavat popparit!

http://www.studio123.fi/

Katri Helena!

Jo toistamiseen kävin katsomassa Kouvolan teatterin Katri Helenaa, enkä vain katsomassa, vaan kuulemassa, nauttimassa, nauramassa, itkemässä.

Tätä musikaalia ei voi unohtaa, sillä niin se palauttaa mieliin kaiken sen jo eletyn elämän. Se muistuttaa ajasta kun Puhelinlangat laulaa ja Nuoruus on seikkailu. Sen ajan kun mietti, Minne tuuli kuljettaa ja missä on ne Maailman pihamaat.
Nuorta Katria tulkitsee niin sydämeen käyvästi Heljä Heikkinen ja vanhempaa Satu Taalikainen. Kummastakaan ei voi suin surminkaan sanoa muuta kuin Ei kauniimpaa...

Danny on melkonen Tuuliviiri, jota aivan hemmetin hyvin ja pettämättömällä tyylillä esittää Veli-Matti Karen, joka siinä sivussa hoitelee pari muutakin roolia.

Ennen väliakaa on kohtaus, jonka uskoisin koskettavan kaikkia. On hautajaiset ja Mun sydämeni tänne jää... Timo Kalaoja on poissa ja hänen osansa niin luontevasti esitti meille Sami Kosola.

Kävin ensimmäisen kerran katsomassa tämän viime vuonna ja nyt tänä syksynä on muutama miehistön vaihdos, joita ei juuri edes huomaa tai jos sittenkin.

Jaana Raski on mm. Aino Kassisena, Nina Petelius-Lehto on se Virtanen-Määttä, Tytti Vänskä se niin kovin kamalan ärsyttävä toimittaja Suni ja Elina Ylisuvanto Arjana.

Pakko on mainita eräs Onnen onkija, Proffa, jonka nahkoihin Raimo Räty ui niin, että oikein puistattaa.

Tässä musikaalissa tapahtuu niin paljon, että se on vain koettava! Se ei kulu vaan elää ja en ole kuullut keneltäkään, etteikö osuisi, sillä kyllä, Anteeksi suo, tämä esitys ampuu täysillä ja suoraan sydämeen.

Katri Helena- musikaalissa kaikki tuntuu. Katri Helena on aina halunut, että hänen laulunsa koskettavat. Kouvolan teatterissa ne tuodaan niin upealla taidolla tarjolle, että ei voi kuin kädet ristissä kiittää!

Kuvat: Marja Seppälä
Kollaasin kuvat Satu Linerva ja Jonna Savolainen

http://www.kouvolanteatteri.fi/

Keisarikunta

Keisarikunta on Pekka Mandartin elokuva, ihana elokuva, minkä olen nähnyt moneen kertaan, elokuvissa, dvd:ltä, telkkarista ja kyllä se minua vaan riemastutti, että nyt siitä tehtiin näytelmä! Kotkan teatteri teki sen, mikä sille kuului, sillä Keisarikunta kuuluu Kotkaan.

Keisarikunnassa on jotain, mikä osuu ja uppoaa minuun. Kotka on naapurissa ja se 1950-luku vanhempieni nuoruutta ja ehkä siksi olevinaan tutunomaista. Olen sitä elokuvaa suositellut niin monelle ja eräskin tarjosi minulle niin hyvästä vinkistä kahvit !

Odotin tätä näytelmää ja ehkä hivenen jännittyneenä, että miten se istuu näyttämölle, musikaaliksi. Tyttäreni lähti mukaan, eikä ollenkaan väkisin tai painostuksesta.

Keisarikunta on tarina, joka on siis keksitty, mutta on siinä jotain tottakin! Suurin osa henkilöistä on ollut olemassa! Ravintola Fenniakin on ollut ja minusta tämä elokuva on kunnianosoitus sille, että oli sitä elämää ennenkin ja millaista elämää!

Ylistyslaulu nuoruudelle, sen hulluille päähänpistoille ja elämälle. Miten tärkeää osaa musiikki esitti. Jotenkin juuri siitä vaan tulee niin hyvä fiilis. Miten erilaisia ihmisiä, mutta jokin heitä yhdistää ja se empaattisuus ja huumori sitoo kaiken yhteen.

Perusjuttuhan on se, että Miettisen Olli saapuu Kotkaan reissuiltaan, saa ystävänsä kasaan, ostetaan ravintola Fennia ja perustetaan bändi! Rempo laittaa siihen rahat, mitkä oli tarkoitettu Ailan part...äh...kauneussalonkiin. Aila lähtee ja jättää Rempon....

Olin yllättynyt siitä, miten hyvin tämä hitonmoinen musikaali noudatti elokuvan henkilöitä. Kun oli jo ikäänkuin tottunut niihin, niin hiukan vierasti sitä, miten heidät ottaa vastaan näyttämöllä. Turhaan.

Erittäin vaikuttunut olin kyvykkäistä ihmisistä! He olivat kaikki niin loistavia! Mutta ihan muutaman mainitsen erikseen.  Kun Aila(Nadja Holopainen) laulaa, olin haltioitunut. Hänen äänensä on niin tumma, syvä ja kaunis, puhdas ja korvaa ja sydäntä hivelevä.

Heiskanen(Kalle Pylvänäinen) osasi puhua juuri niin kuin Heiskasen kuuluikin ja nousee sivuhenkilöstä huolimatta aika lailla tärkeään rooliin. Ihan pakko on vielä mainita Eki(Arttu Huopainen), jonka voisin kuvitella olevan koko joukon maskotti, ihanan lahjakas nuori mies, josta varmasti vielä kuullaan!

Keisarikunta on ihan mahtava! Kun tämän oli nähnyt ja sen päälle nukkunut, niin herättyäni päässäni soi "Miettinen ja Nortamaa"....

Kuvat: Juha Metso

http://www.kotkanteatteri.fi/ohjelmisto/keisarikunta

Jumissa

Lauantai-illan huipentuma oli se, kun kävimme Kuusankosken teatterissa, missä Luolanäyttämöllä näimme esityksen Jumissa.

Jumissa on Sami Malmbergin ensimmäinen teatteriohjaus, sillä hän on aikaisemmin kunnostautunut vain elokuvien ohjauksella. Mielenkiinnolla menimme katsomaan, mitä tuleman pitää.

Herra varjele, näytelmähän oli ihan farssi! Herra ministeri(Orvo Grönlund) sotkee ittensä liemeen, hahaa, ihan oikein...hmmm..no, eikös se niin ole? Kyllä, kaikki tykkää, jos ministeritason ihminen hiukan sekoilee. Nyt sitten ministeri Rauno Romppanen herää aamulla asunnosta, mistä ei pääse ulos(ovi takalukossa) ja missä ainoa seuralainen on dobermanni, jonka hännälle hän on astunut edellisenä yönä tanssiessaan ripaskaa.

Tämä kaikki selviää ja paljon muuta sillä, että meillä on kertoja, joka aina välillä ilmestyy näyttämölle ja valaisee tapahtumien kulkua.

Naapurin mummeli(Sirkka Seittu) ei saa kuunnella rauhassa radiotaan, koska naapurin koira louskuttaa, joten hän päättää pudottaa sille "herkkunakin", mutta mitä hän sitten näkeekään postiluukusta....

Mummu vetää kanveesiin ja ministeri soittaa hänelle apua. 

Ministeri Romppaisen pitäisi olla ihan jossain muualla, mutta hän on tässä asunnossa, missä tuntuu käyvän porukkaa ku torilla, jokaisella avain, mutta herra ministerin on pysyteltävä aina piilossa. 

Kävin katsomassa tätä teinipojan kanssa, joka sanoi, että oli hyvä, joten on se uskottava!

Kuvat: Sami Malmberg

http://www.kuusankoskenteatteri.fi/

Loviisan Wanhat talot!

Taas oli se aika vuodesta, kun Loviisa on täynnä ihmisiä. Olisko ollut peräti kuudes kerta kun olin mukana kiertelemässä wanhoja taloja ja kyllä - se oli taas sen arvoista!

Kuninkaanlampi ja palkittu puutarha oli ihan huikea!

Miten voi olla niin siistiä, että oli kuin olisi makuuhuoneessa kävellyt.

Kaikki oli niin taidolla ja sydämellä vaalittu.

Talo itsessään oli juuri sellainen, missä harmonia vallitsee. (sisäkuvaus ei ollut sallittu)

Vanha Viinatorni on myös yksi suosikkikohteistani. Joka kerta on vaan ihan pakko kiivetä ylimmäiseen huoneeseen, mikä on talossa asuvan taiteilija Kai Nissisen atelejee.

Lukuisista tauluista jää mieleen alastomat naiset - taidolla maalattuja!

Talo on rakennettu 1876.

Loviisan Kappelia ei voi ohittaa! Aivan uskomatonta, missä kunnossa se oli vuosia sitten ja nyt, sitä ei voi sanoin kuvata - mahtava on aika pliisu sana.

Nyt saimme nähdä esityksen, kuinka 1700-luvun aatelisnainen pukeutuu tai kuinka hänet puetaan!

Kappelissa oli myös Kultturikissa !!! Kurnau!

Ruotsinkielinen työväenopisto oli uusi paikka.

Sen atk-luokassa oli upeita uuneja.

Nykyaika ja jotain menneisyydestä sulassa sovussa tai lämmössä.

Villa Lilla Gula on ihan ihana!!!

Luin oikein ilmoituksen, että keittiön tapetti on Vallilaa - mikä tapetti??? Hipaisin puista seinää, että mitä - se oli tapettia - kaikki muutkin kääntyivät katsomaan, sillä yhtään ei tapetilta näyttänyt!

Valoa, ah, ja niin somaa!

Villa Jose on myös mieleenpainuva kohde!

Kaikkien uunien Miss Uuni!

Tämä pieni ja soma makuuhuoneen uuni on aina vain yhtä kiehtova.

Makuuhuoneen ikkunasta olisi voinut ihailla maisemaa ihan miten kauan tahansa.

Merimiehen mökki oli aikoinaan ihan toivottomassa kunnossa!

Pikkuhiljaa siitä alkaa tulla jotain. Uusi osa oli jo tehty ja tämä kuva on vanhaa puolta.

Wanhan kaupan puutarha on aina kiertämisen arvoinen paikka.

Siellä sielu vaan jotenkin lepää...

Tätä samaa ruusua olen kuvannut aiemminkin, sillä on se niin kuvauksellinen.

Istahtamispaikkoja piisasi...

Niin, ettei osaisi valita, missä aamukahvinsa joisi, mutta puutarhakutsut voisi järjestää.

Lovisa Gymnasium on myös ihan "pakkokohde", sillä keräilijän mieltä se keräilytavaroiden määrä hellii.

Kävimme paljon muutakin läpi, mutta tässä vain joitain hippusia, sillä aina ei ymmärtänyt kuvata, kun sitä vaan oli niin innoissaan.

Ennen kotiin lähtöä kävimme kirkossa, mikä toivottaa kaikki tervetulleeksi Loviisaan!

Hetken hiljennyimme ja näimme sen - Siunausta ja Varjelusta! 

Tapaamisiin vuoden päästä!