Kulman pojat

Voi pojat, miten hauska ja harmiton elokuva on Kulman pojat! Ihan parasta viihdettä työpäivän päätteeksi, jos millään ei mitään muuta jaksa. Voi jättää tiskit ja kaikki sikseen ja lähteä elokuviin. Ottaa popparipoksin ja nauttia täysin siemauksin ihan täysin pöhköstä elokuvasta.

Elokuva on K-12, joten otinpa herra 12v:n mukaan ja piti elokuvasta. Nauraa höhötteli monta kertaa. No mikä olis nauraessa, kun elokuvassa oli niin pojille ominaista kikkelihuumoria. Poikain jalkapallofanitus ja järjetön koheltaminen oli hauskaa. Olen varmastikin poikkeava keski-ikäinen eukko, sillä toisin kun minun pitäisi otsa syvissä rypyissä paheksua, niin minusta poikain hölmöydet ovat vaan olleet aina niin huvittavia.

Elokuvassa oli Putouksesta tutut Eero Ritala ja Jussi Vatanen, Hiljaisuus-elokuvasta tuttu ja Jussi-palkittu Joonas Saartamo, Uusi päivä- sarjasta tuttu Antti Väre. Ville Tiihonen Vesanderina päästi ihan parhaat lohkaisut. Haminan poika Janne Ravi on nähty näyttämöllä ja mainoksissa, mutta että nyt oikein elokuvassa, niin se oli hienoa se!

Alussa huomasin, että mukana on myö Samuli Niittymäki! Oikein kiva, minulle selvisi vasta elokuvan loppupuolella, ketä hän näyttelee. Välillä jo ajattelin, että ei ole koko elokuvassa... mutta olihan :) Toinen jippo oli se, että missä elokuva oli kuvattu, mikä kaupunki? Se ratkesi minulle vasta lopputeksteissä.

Joten, heittäkää vapaalle ja käykää katsomassa! "Kieltäisin" elokuvan heiltä, jotka käyvät katsomassa vaan jotain korkeampaa ja ylevämpää :)

Härmä

Nyt olen kierteessä, kun niin tekee mieli, kaiken aikaa, elokuviin. Minä käyn ja vain kumppani vaihtuu, kun ei kukaan jaksa kaiken aikaa rampata elokuvissa(tai olla minun seurassa). Nyt on sitten nähty HÄRMÄ! Mie sitä hiukan vierastin, että uskallanko mennä kattoo puukkohippasia, mutta rohkaisin mieleni ja se kannatti. Elokuva on ihan hemmetin hyvä.

Oi, niin kiltti ja kaunis Mikko Leppilampi Välitalon Eskona oli niin paha ja niin ilkeä, että ihan sattui katsella.Sen sijaan Lauri Tilkanen Välitalon Mattina oli juuri sellainen, millaista kotimainen elokuva on kaivannut. Hän ja Pamela Tola(Aino Kantola) ovat nykyajan Ansa ja Tauno.

Välitalon vanha isäntä(Esko Salminen) päättää olla reilu ja jättää talon nuoremmalle pojalle,Matille, ihan vaan sen takia, että talo säilyisi hyvissä käsissä. Siihenpä ei sitten vanhempi poika Esko suostunutkaan. Auts, ja sitten alkaa puukkohipat! Aino on Matin kihlattu, mutta Esko meinaa viedä hänetkin. Siis, kyllä oli monta kertaa tosi jännät paikat ja pahimpien kohtausten aikana piilouduin takkiini.

Eskolla oli oma "hovinsa", yhtä pahoja kaikki. Sumeilematta tulivat taustalta ja tippasivat turpaan, jos joku asettui Eskoa vastaan. Matilla oli sitten vain renkipoika Kalle(Aku Hirviniemi), joka oli kyllä elokuva ihan niitä sympaattisimpia hahmoja. Poikien äitinä huseerasi "Kotikadun Eeva"(Leena Meriläinen), joka oli ylväs ja kova ja suosi vain Eskoa.

Miten kaikki menee, niin sillai, että juuri kun luulee, että nyt kaikki muuttuu hyväksi, tulee käänne. Lopulta, monen mutkan ja puukkojen heiluttelun jälkeen kaikki päättyy...miten, niin kannattaa käydä katsomassa.

Kyllä, tämä elokuva oli niin katsomisen arvoinen!

Risto Räppääjä ja Viileä Venla

Studio 123 vikitteli tänään Facebookissa katsojia. Lasten elokuviin! Onneksi minulla on lapsia, sillä jotenkin sitä ei tulisi iteksee lähettyä katsomaan vaikkapa nyt Risto Räppääjää. Olin siis heti valmiina, joten ei kun menoksi, vaikka aina hirvittää lähteä katsomaan lasten elokuvaa. Lapset ovat ihania ja osaavat olla iisisti ja nauttia elokuvasta, mutta kaikki supervanhemmat eivät. Kamala trauma tuli kerran siitä ku eräs huippuäiti selosti lapselleen elokuvaa kuin olisivat olleet kotisoffalla... Murrr...

Mutta, nyt tunnelma oli taattu ja siitä piti huolen Risto Räppääjä(Lauri Karo)!  Väriä ja menoa ja värikästä menoa ei puuttunut. Risto ja Nelli(Venni Uotila) joutuivat jälleen Elvi-tädin hoteisiin. Rauha(Annu Valonen) ja Lennartkin(Martti Suosalo) saapuivat sinne, mutta myöhässä. Oli kyse Aurinkosaaresta, missä ihmiset olivat lomailemassa ja niin sinne saapui myös Venla, viileä Venla(Olivia Ainali) isänsä kanssa. Hui, miten viilee... suoraan sanottuna melko ärsyttävä. Venla ja Nelli alkavat kaveerata ja Risto ja auttamattomasti ulkopuolelle.

Elvi-tädillä(Ulla Tapaninen) sen sijaan on vipinää Venlan isän(Juha Muje) kanssa. Ihmissuhteita on koko elokuva täynnä, mutta sillä on kuitenkin ihana happy end.
Iiro Rantalan musiikki on niin iloisen reipasta ja tarttuvaa, että se soi päässä vielä kotimatkallakin.

Kaiken kaikkiaan elokuva oli ihana, kaikessa hupsuudessaan niin täyttä totta, että kyllä olisi aihetta jokaisen se katsoa. Kun solmut alkoivat aueta, melkein vedet kihosi silmiin, ilosta, että kaikki sittenkiin järjestyy.

Eino Venttiili - Elämänsä suurmies

Kuusankosken teatterissa kävin. Siellä esitettiin Eino Venttiiliä. Samaan aikaan toisessa salissa oli Kymi Sifonett...ei ku Sinfonietta(pahuksen vaikea sanoa ja kirjoittaa). Seuralaiseni sanoi, ettei tartte sinne mennä, kun on vanha harppu mukana, niin siin on sinfoniaa kerrakseen... Samalla huomasin, kuinka lööpit kirkui, miten Salovaara on ottanu nuoremman naisen! Voi itkujen kevät ja herra Salovaara on miua melkee 10v nuorempi eli pakko vaan myöntää olevansa wanha harppu.

Asiaan! Eino Venttiiliä menimme siis katsomaan ja olin sonustautunut fanipaitaan, enkä turhaan, sillä tapasin itse Herra Kirjailijan, Venttiilin luojan ja elossa pitäjän. Eturivistä sain seurata esitystä, mikä oli hulvaton, ihan hullu, pähkähullu ja juuri sopiva minulle. Einoa esitti kolme miestä; Rolle Huumonen, Aulis Forssell ja Jukka Antila, kaikki todella hyviä. Jukka Antilan tulkinta osiossa Pakki sekaisin meinasi aiheuttaa minulla virtsan karkailua, mutta nesteet lirisivätkin sitten silmistä, niin että ripsarit olivat poskilla. Kirjailija oli oikeassa, kun tiesi etukäteen, mistä mie tykkään.

 Muissa rooleissa olivat Satu Irtola ja Ulla Jussila, hah, mitä naisia!

Näytöksissä oli kohtauksia erilaista tilanteista, mihin talomies Eino Venttiili joutui. Toisessa näytöksessä Eino oli palvelutalossa, missä ei ollut Varmaa, vaimoa, vaan hänen kanssaan Eino oli kirjeenvaihdossa. Hulvattomuus jatkui.

Tätä harmitonta, pikkasen pöhköä huumoria seurasi todella mielellään. Etenkin kun kaiken kruunasi musiikki. Paikalla oli bändi, joka esitti joka rakoon ihania biisin pätkiä. Laulajan, Andy Peltolan ääni oli just sellanen, että sitä olisi kuunnellut loputtomiin...

Ps. Eino on myös Facebookissa!

Rautarouva

Ystävänpäivänä Kulttuurikissa otti yhen kollin mukaan ja suuntana oli Studio123. Tarjous kaksi yhden hinnalla on sellainen, ettei siinä voi kuin kehrätä. Valitsimme(minä valitsin) Rautarouvan, koska olin antanut itselleni kertoa, että se on ihan katsottava.

Mitään en politiikasta ymmärrä, mutta kiehtovinta elokuvassa olikin Meryl Streep. Jos oli viimeeks nähnyt hänet MammaMia-musiikkielokuvassa, niin aivan uskomaton muodonmuutos oli taas tapahtunut. Jotkut näyttelijät tuntuvat kykenevän ihan mihin vaan. Meryl Streep onnistuu aina olemaan niin se roolihenkilö, että ei millään enää muista hänen olevan Meryl. Nyt hän oli niin Margaret Thatcher että pois alta, todellinen Rautarouva. Hänen puheensa, kävelytyylinsä ja siis ihan kaikki oli niin mahtavaa.
Tämä Rautarouva näytti kaikille, että nainenkin pystyy olemaan johtaja ja onnistumaan siinä. Toki harmitti, että mikään ei tule ilmaiseksi. Lapset ja mies jäi sivuun.
Elokuvassa hän oli jo iäkäs ja kärsi dementiasta niin, että näki ja kuuli miehensä, joka oli jo kuollut. Muistikuvia nuoruuteen ja vallan aikoihin tulee koko ajan hyvinä pätkinä.

Pidin todella elokuvasta, mikä valoitti hyvin Margaret Thatcherin aikaa.

Merkille pantavaa oli se, että kun syö pänikän popcorneja, ei tartte enää nauttia iltapalaa. Kotiin tultuani hörppäsin vain janooni oluen ja se oli siinä.

Hulluna Saraan

Mie oon hulluna, ihan mihin vaan, toisinaan aika usein ja ihan missä vaan. No, nyt olin Hulluna Saraan! Vitsi-vitsi, se on elokuva! Taas miua vietiin, tiistai ja kotimainen elokuva, pakko nähä, mie oon ihan hulluna, ku saan jotain kulttuuria ees pikkasen halvemmalla. Joten, ei kun heti ennakkoäänestämisen jälkeen Kuusaalle ja siellä Studio 123!

Aluksi vähän jännitti, että kuinkahan ymmärrän katsoa kotimaista elokuvaa, missä on ihan amerikkalainen tähti ? Puhuu ihan ameriikkaa ja minulta jää varmaan kaikki ihan ymmärtämättä. Hah, no ei sinne päinkään! Minua ja muita pösilöitä varten oli tekstitys. Eikä sitten ollenkaan haitannut, että elokuvassa puhuttiin muutakin kuin suomea. Itse asiassa sitä ei ees huomannut.
Pääpari oli lutunen, vaikka millään ei jaksais ite sellaista saamattomuutta. No, tässä elokuvassa se oli oikeastaan se ydin, kun ei saada mitään aikaseksi :) Isä, jota näytteli Ville Virtanen, oli raivostuttava! Ville-poika(Jussi Nikkilä) kiltisti vaan jaksoi hölmöä isäänsä!

Elokuva on siis kiva triangelidraama, ku isä ja poika ovat lääpällään samaan misuun. Isä  panee toimeksi(tai yrittää) ja poika en meinaa millään päästä eteenpäin. Pääsee kuitenkin, mutta...

Elokuva on kiva ja hauska ja sen kattoo kyllä ihan mielellään. Vaan jos ja kun ei ole vielä ihan Varastosta toipunut, niin siksi ja sen takia en niin hulluna ole kuin äkkiseltään luulisi. Silti suosittelen, että kannattaa käydä katsomassa, jo ihan Jussi Nikkilän vuoksi, joka tuli tutuksi Pussikaljaelokuvasta!