Juhannusyön uni

On ihan pakko myöntää, että sivistyksessäni on ollut Juhannusyön unen mentävä aukko, vaan nyt se on paikattu ja missä, niin Kauniaisten Työväen Akatemiassa, jossa kertakaikkisen mahtavat näyttelijaopiskelijat vetivät sen heti niin viimesen päälle.
Juu, oli suunnistettava tämän nautinnon takia Kauniaisiin asti! Eikä sitten ollut turha matka. Yllätyin niin positiivisesti, että vieläkin huimaa.

Juhannusyön uni on Shakespearen rakastetuimpia näytelmiä. Nimi on välillä vaihtunut eli tunnetaan myös nimellä Kesäyön unelma ja Kesäyön uni. Nyt kuitenkin näimme uusimman version vuodelta 2005, minkä on suomentanut Matti Rossi.

Kuva: Kaisu Säynevirta
Lavastus oli yksinkertainen ja oikein jännitti, mitä tuleman pitää, mutta se oli turhaa. Ihan ensi metreiltä näytelmä lähti niin hyvin käyntiin, ettei hyytynyt kertaakaan. Suoritukset olivat kerrassaan loistavia ja olin ihmetyksestä innoissani, että miten upeita rooleja ja niiden tulkintoja.

Tarinassa on kolmenlaisia tyyppejä: Rakastavaiset, joihin kuului kaksi "pariskuntaa" ja herttuapari, sitten neljän hengen miessakki ja metsän väki. Nämä porukat esiintyivät ensin vuorotellen ja sitten lomittain.

Rakastavaisissa oli pientä kitkaa, koska samaan naiseen oli rakastunut kaksi miestä, kun taas se yksi nainen oli aivan hullaantunut yhteen mieheen, joka ei hänestä piitannut. Metsän väki puuttuu asiaan ja jos ensin meneekin pieleen, niin lopulta onnistuu.

Miesporukka suunnittelee häihin ohjelmaa ja päättää esittää näytelmän. Kaikessa yksinkertaisuudessaan he ovat ihastuttavia. Uskaltaisin väittää, että juuri se porukka oli koko näytelmän hauskin ja innostavin. Aina kun he tulivat lavalle, alkoi naurattamaan.

Rakastavaisista Helena(Ida Hyvönen) oli niin huvittava - niin ihan pakko myöntää, että tämä  Shakepearen klassiko naurattaa ja se hupi nousee päällimmäiseksi. Helena oli vaan niin reipas ja rakastunut, että alentui melkeinpä koiran virkaan. Miesten tappelukohtaus(painiminen) oli niin uskottavaa, että olin vähällä uskoa, että kohta sattuu ihan oikeasti.

Metsän väen kelpo menninkäinen Puck(Petra Koivula) oli selkeä ja toimiva, oikea menninkäinen. Teki jekkuja, mutta myös hyvää. Notkea liikkuminen oli kivaa katsottavaa.

Miesten porukasta Petteri Lankku(Karoliina Illi) oli niin ilmeikäs, että se oli hykerryttävää. Uskomatonta tulkintaa kasvojen liikkeillä. Kokonaisuutena niin hyvä paketti, että mielellään näkisi uudestaankin.
Simo Sukkula(Maria Koivukari) oli myös ihastuttava. Hän oli niin ihanan iloinen ja se nauru, vieläkin naurattaa, miten joku osaakin sillai nauraa, huolimatta että on välillä aasi.

Koko porukasta leijui ilmassa mahtava nuoruden into ja lahjakkuus, se tekemisen meininki, mikä välittyi varmasti ihan jokaiselle, joka yleisössä sai tästä esityksestä nauttia!

Hieno kunnianosoitus Shakespearelle, jonka kuolemasta tulee tänä vuonna 400 vuotta!

Onnenonkija

Se oli taas se hetki käsillä, kun oli pakko päästä elokuviin ja jälleen suuntasimme Kuusaalle ja Studio123:n hellään huomaan. Pänikät poppareita ja ei kun katsomaan, että valot sammuu ja elokuva saa alkaa.

Onnenonkija on Ville Jankerin ohjaama juttu tytöstä, jolla ei ole rahaa ja pojasta, jolla on. Kiva yhtälö eli vähän niin kuin sadusta, että köyhä tyttö tapaa rikkaan prinssin, mutta kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin sadussa.

Minka Kuustonen on Marja, jonka elämä pyörii blogien, muodin ja meikkien maailmassa, missä koko ajan pitäisi olla esillä. Rahaa palaa ja sitä ei ole eikä tule. Velkaa ja vippejä on joka suuntaan. Hän asuu vanhempien luona - Raisiossa, missä äiti patistaa tytärtään kaiken aikaa hankkimaan ammatin. Minka Kuustonen vetää roolinsa hyvin uskottavasti ja on kaunis ja luonteva. Nykyajan nuori nainen.

Olavi on Olavi, Olavi Uusivirta. Ihana rikas poika, jollainen ei haluaisi olla. Haluaisi olla vain ihan tavallinen ja siksi onkin töissä huonekalukaupassa. Älykäs ja vaatimaton, roolissaan aivan mahtava. Mielenkiintoista oli nähdä hänet tälläisessä osassa.

Kaksi erilaista nuorta tapaa toisensa ja mitä siitä tulee, jos kumpaakaan ei kiinnosta, ainakaan oikeilla intresseillä. No, onhan se hauskaa ja vähän romanttistakin. Jos mikään ei onnistu ja kaikki menee pieleen, niin siitä on vain suunta toiseen ja parempaan.

Onnenonkija on elokuva, missä pääsee kurkistamaan tämän päivän nuorten maailmaan ja se tuntui oikein piristävältä, huolimatta siitä, ettei kaikkea ymmärtänytkään, mutta se ei haitannut.

Grease Valkeakoskella

Kylläpä kannatti ajaa Kouvolasta ihan ensimmäistä kertaa Valkeakoskelle, koska siellä oli GREASE, musikaali, joka oli pakko nähdä. Jotenkin aivan mutu-tunteella ajoin suoraan teatterin eteen, aivan kuin olisin ennenkin käynyt siellä. Hieno vanha puutalo, siinä se oli.

Valkeakosken teatteri oli haalinut lahjakkaat nuoret kasaan ja Marco Bjurström oli ohjannut ihan mahtavan nuorisomusikaalin! Siinä kamanat kohottui, kun talossa pantiin rytkettä.
Grease on tuttu musikaali, joka sai alkunsa jo 1970-luvun alussa Amerikassa. Sittemmin opimme tuntemaan sen elokuva-versiona ja nyt sitä esitetään siellä sun täällä ja kyllä maistuu.

Nyt saimme nauttia huikeasta musiikista ja tanssiesityksistä, missä Marco Bjurströmin tyyli näkyi ja tuntui hyvältä. Sitä oli ilo katsoa ja hämmästellä, miten taitavia nuoria oli saatu kasaan ja miten riemulla he osuutensa vetivät.

Pääosissa olivat Danny(Janne Saarinen), joka on jo tuttu Salkkareista ja Sandy(Nea-Maria Aulanko), joka on esiintynyt samassa osassa jo Musiikkiteatteri Skenessä 2011. Ei sitten ihme, että osat osuivat ja Sandyn ääni oli niin ihana.

Teen Angel oli Petteri Lassila, joka sai yleisön ihan hurmoksiin hyvällä laululla ja hulppealla komiikalla. Kropan hallinta ja ilmeet ihan viimesen päälle.

Koko joukko veti sellaisella energialla ja mikä hienoa, yleisö otettiin välillä mukaan!

Highschool on areena ja siellä erilaiset oppilaat! Opettajana Miss Lync(Ella Jaakkola) aivan kivan kimurantti, jonka olemuksessa oli kuitenkin jotain pirteän hupaisaa. Oppilaista nousi todella parrasvaloihin Rizzo(Sonja Pajunoja), jonka ääni oli häikäisevä. Kun hän veti osuutensa, nousi oikein iho kananlihalle.

Kaiken kaikkiaan koko musikaali oli alusta loppuun asti juuri niin ihana, kuin nuoret olivat sen tehneet. Olin niin otettu siitä lahjakkuuden määrästä ja siitä hyvästä olosta, minkä se sai aikaan!

Kyllä siis kannatti tulla käymään Valkeakoskella!

Valkeakosken teatteri

Musikaalin kuvat: Janne Kulosaari

Oikeusjuttu

Franz Kafkan Oikeusjuttu ei ole niitä hilpeimpiä tarinoita, ei etenkään jos on nukkunut yönsä huonosti ja on huolien painama. Kuusankosken teatterissa tämä tarina nyt menee, eikä ollenkaan huono ole se. Tämä näytelmä avautuu paremmin, jos vaikka hitusenkin tietää taustoja. Minua auttoi se, että olin aikoinani lukenut jo kirjana tämän ja jollain lailla ymmärtänyt sen, että kyse on yhteiskunnallisesta satiirista, missä Kafka asettaa byrokratian ja oikeuslaitoksen todella estraadille eikä hyvässä valossa.

Heidi Koskinen-Järvisalo on ohjannut tämän tarinan hyvin uskottavasti ja niin, että sen kyllä jaksaa katsoa.

Janne Järvisalo vetää Josef K:n roolin niin totuudessa, että olin ihan hämmästyksissä siitä, miten pysyy mukana niissä pitkissä dialogeissa, teksteissä, joita joutui oikein sulattelemaan, että ymmärsi ja ymmärsikö sittenkään.
Simo-Pekka Patrikainen on useammassa roolissa ja kyllä lähtee! Tuomarina jopa täysin huvittava ja kurittajana taas aivan kamala. Hänen olemuksensa sai suorastaan Josef K:n kutistumaan, mikä oli varmaan tarkoituskin.

Aija Kajama oli myös useammassa roolissa. Toisella puoliajalla hän pääsi oikein vauhtiin, kun astui esiin Josef K:n tätinä. Sellainen topakkuus oli herkullista katsottavaa ja taas Josef K oli kuin koira, jota saa komentaa ja jolle voi antaa keppiä.

Milla Raunio oli piristävä! Josef K:n naapurina viettelevä kaunotar ja sitten asianajajan palvelijana koko näytelmän positiivisin ja hymyilevin hahmo. Kerrassaan ihanan viekoitteleva.
Ilkka Ahti oli ärsyttävä vartija, mutta kun hän veti taiteilijan roolin, se oli ihan huikeaa! Minusta ehkä koko näytelmän parhain kohtaus se, kun Josef K vierailee hänen luonaan. Pikkasen hullua...

Muissa rooleissa Sirpa Serovuo, Petteri Tynys ja Tommi Vääränen vetivät osansa myös kunnialla!

Kyllä suosittelen tätä näytelmää, paitsi jos haluaa vaan komiikkaa ja farssia. Kannattaa olla hyvin levännyt, niin tästä Oikeusjutusta saa paljon irti ja se panee miettimään. Kyllä minä näin tässä niin kirjailjan itsensä, Franz Kafkan.

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo