sunnuntai 30. huhtikuuta 2023

Kevätrevyy

 Se aika vuodesta, kun pääsi nauttimaan Kouvolan teatterin ratkiriemukkaasta iloittelusta, Hyvät naiset ja herrat - KEVÄTREVYY!!!

Kun on jo ennen joulua saanut kivan paketin Joulu-shöystä, niin ihan mahtavaa saada vielä kauden päätöksenä Kevätrevyy, mikä on sellainen keväisen kupliva setti kaikkea ihanaa. Tämän vapun riemupaketin on ohjannut Satu Taalikainen ja kapellimestarina Iikka Kahri, jonka pukukoodi oli lyömätön. 

Tempo oli sitä luokkaa, että ei todellakaan kerennyt miettimään ajan kulua ja ylipäätään mitään muutakaan asiaan kuulumatonta. Koko ajan tapahtui ja kaikkea. Oli sketsiä ja pientä välipalaa kaikissa muodoissa. Ja sitten sitä musiikkia, voi hemmetti, miten se oli hienoa, sydämeen sopivaa ja millaisella taidolla esitetty. 

Lavastuksesta ja valoista vastasi Esa Kurri. Siisti "pallero", mikä muuttui aina tilanteen mukaan. Pukusuunnittelu on Sanna Halmeen. Niitä sitten kyllä piisasi ja miten olivat oivaltavia, kauniita ja hauskoja. 

Kouvolan teatterin näyttelijät ovat loistavia - tiedän sen ja miten aina on ilahduttavaa, miten he kykenevät yllättämään. Tommi Kekarainen veti Aira Samulinin osan sellaisella tyylillä, että lähes haukoin henkeäni. Tämä vain yksi juttu niistä monista yllätyksistä, etenkin ihan viimeisessä numerossa miulla putos leuka rinnuksille, kun jähmettyneenä vaan tuijotin, että mitä-mitä-mitä, kunnes hidas sytytys leimahti liekkiin ja käsitin, että se on Markus Waara!

Koko esitys on niin kertakaikkisen mahtava ja hyvää mieltä tuottava, että ilman sitä olisi ollut paljon ikävämpää. Kun kävi vielä päivänäytöksessä, niin sai kaiken iltaa hehkuttaa sitä, miten Kevätrevyy toi ilo ja riemua, mikä kestää pitkään.

Kiitos hulvattomalle porukalle! Markus Waara, Tommi Kekarainen, Annina Rubinstein, Panu Poutanen, Satu Taalikainen, Satu Lemola, Veli-Matti Karén, Tiina Winter ja Johanna Heimonen.

Kevätrevyy kuuluu osioon Pakko nähdä!

Kuvat: Kouvolan teatteri


tiistai 25. huhtikuuta 2023

Grease - musikaali

 Keväinen viikonloppu Helsingissä ja siellä tyttären kanssa laatuaikaa. Kaiken kruunasi, kun pääsimme Messukeskukseen nauttimaan GREASE-musikaalista! Kaikkien ongelmien jälkeen eli mitä kaikkea tämän musikaalin eteen tulleista esteistä pitikin selvitä, niin nyt se on nähtävissä. Ihan mahtavaa.

Minulle tarina oli tuttu, koska elinhän nuoruuteni 1970-luvulla ja Greasen hittielokuvan ensi-ilta oli 1978. Grease on legenda ja sitä on esitetty vaikka missä. Olen aikaisemmin nähnyt kaksi teatteriversiota, mutta tämä Messukeskuksen esitys oli kyllä vertaansa vailla. 

Ohjaus ja mieletön koreografia - niistä vastaa Marco Bjurström ja Peter Pihlström.

Greasen pääpari ovat Sandy ja Danny. Vuoden 2022 tangokuningatar Heta Halonen ja Mikael Saari ovat melkein yhtä hyvä kuin Olivia Newton-John ja John Travolta.

Kuva: Sam Jamsen

Meininki on alusta loppuun asti sellaista draivia, että lähes hengästytti katsoa. Mukaan oli värvätty tähdittämään alan konkareita, kuten Krisse Salminen (Miss Lynch), Esko Eerikäinen (Vince Fontaine) ja Miitta Sorvali (Teen Angel). Alunperin Teen Angel piti olla Jorma Uotinen, mutta kun joskus tulee muutoksia, niin minkäs sille mahtaa. Miitta Sorvali oli kuitenkin todella häikäisevä! Ja jos joku ei muutu, niin Krisse Salminen, ettö miten joku voikin olla niin hauska edelleen ja tyttömäinen. 

Kuva: Sam Jamsen

Nostaisin tähdiksi kuitenkin tämän musikaalinäyttelijäkaartin! Sellainen porukka ja jokainen veti osansa niin taidolla. Kaikki tanssiosuudet olivat äärimmäisen herkullista katseltavaa. Kaikki ne laulut ja askelkuviot olivat niin sielua hiveleviä. Fiilis oli hauska ja energinen ja kun vielä katsojat otettiin mukaan, niin jopas oli tunnelma katossa. 

Video: Kini Laine

Jaksoin kyllä miettiä ja ihmetellä, mikä työ on ollut kaiken tämän takana, sillä työryhmän nimilista on pitkä. Jokainen on kantanut kortensa kekoon, jotta meillä on tilaisuus vain istua ja nauttia siitä, mitä on saatu aikaan. 

Kuva: Kini Laine

Live-bändi paljastui loppupuolella yläritsin seinän takaa - melkoinen kokoonpano!

Tämä kannattaa kokea, olitpa sitten minkä ikäinen tahansa, sillä niin tulee hyvä mieli ja tekee mieli itekkin tanssia monta päivää näkemänsä jälkeen. 

sunnuntai 23. huhtikuuta 2023

Onnen maa

 Mikä satumainen onni, niin pääsin Onnen maahan! Markku Pölönen on käsikirjoittanut näytelmän, josta olen aiemmin nähnyt parit muut tulkinnat ja parit kerrat oon leffankin katellu. Mutta - aina on kiinnostavaa nähdä ja kokea uusi tulkinta, niin tälläkin kertaa.

Anjalankosken teatteri Myllykoskella tuottaa takuuvarmaa tavaraa ja Onnen maa on juuri sitä settiä. Sinne Onnen maan on ohjannut Mari Kahri. Niinpä se "kahrimainen" ote näkyy ja kuuluu ja juuri sellaisella hyvällä tavalla. Oli niin paljon sellaista kivaa, erilaista näkemystä, mikä toi näytelmälle taas uutta potkua. 

Onnen maa sijoittuu maalle, mahtava nostalgia-paketti monelle, kuten vaikkapa minulle. Siellä perhe elää kolmessa sukupolvessa ja sitten pelmahtaa paikalle "tuhlaajapoika" Tenho, talon toinen pojista ja miten niin vähän rehvastellen. Tenhon roolin vetää luonteikkaasti Tero Turkia

Tenho joutuu talon hommiin, mikä ei isommin kiinnosta, ku mieli palaa tansseihin, musiikkiin ja meijerin harkka-tyttöön Virvaan (Jaana Kurittu). Jaana Kurittu on sitten vähän muissakin rooleissa, kuten plastiikki-kauppiaana. Vähänkö hauskaa se, että meille kun sen muovi on ihan arkipäivää, niin oli aikoja, kun sitä ei ollut. 

Tenhon isä, Ukko-Antti (Timo Kurittu) alkaa olla jo sairaalloinen ja muistisairaus on havaittavissa. Moni katsoja varmasti heti ymmärtää, mistä on kyse. Liikuttavaa sitkeyttä ukossa on ja se huolen ja menetyksen pelko hänen vaimossaan Tiinassa (Raijaliisa Laukkanen).

Koko tarina on upea ja siellä saa nähdä aivan loistavia - ja huom!!! - harrastajien suorituksia! Ihan vain muutamia mainitakseni...
- Tapin roolissa Saini Turkia, joka ihan suvereenisti veteli osansa, niin kuin olisi aina tehnyt niin.
- Tertun osa, joka siis oli Tenhon veljen Aarnen vaimo, niin siinä Minna Sipinen oli vertaansa vailla. Kun hän lauloi, ihan väkisinkin pukkasi vettä silmiin.
- Pakko kertoa, että Marko Partanen, joka vastaa äänitekniikasta ja valoista, pyörähteli estraadilla Hiipon roolissa ja niin, että ne tanssit osu suoraa nauruhermoon. 
- Antero Raanoja papin roolissaan... "Tullessani tänne, tapasin miehen..." alkoi jo muistuttaa jotan satukirjaa, missä toistetaan jotain samaa. Meni lopulta ihan huumoriksi. 

Herkkiä hetkiä saimme kokea, mutta myös niitä, jotka naurattivat. Lisäksi koko näytelmää maustoi mahtava musiikki, josta vastasi  Onnen Pojat. Tango-orkesteri koostuu: Arto Karnaattu (kapellimestari, piano ja koskettimet), Kalevi Hautamäki (harmonikka - Wau!), Risto Sorsa (basso) ja Aki Karnaattu (rummut). 

Onnen maa on niin suosittu, että kaikki haluaa sinne - niin että jollet nyt keväällä pääse, koita jaksaa kesän yli, koska se jatkuu syksyllä!

Mie iha hirveesti tykkäsin olla Onnen maalla! Kiitos ihan koko porukalle !!!

Kuvat: Kymenlaakson opisto/Valokuvalinja

torstai 20. huhtikuuta 2023

Martta Wendelin-näyttely Valamon luostarissa

 Tulipa vietettyä taas tovi jos toinenkin Valamon luostarissa. Vaan siellä,  kaiken muun keskeltä kävin nauttimassa upeasta näyttelystä: 

Martta Wendelin (1893-1986) - Kultahiekkaa ihmisten poluille

5.3.2023 - 14.1.2024


Wendelin on tuttu varmasti monille. Postikorteista, koulukirjoista, vanhoista Kotilieden kansista yms. 
Näyttelyssä tulee esille hänen taiteilu kaikessa monipuolisuudessaan. Koska olen tullut tutuksi hänen taiteestaan enimmäkseen postikorttien puolelta ja niissä esiintyy se hyvin tunnistettava signeeraus. Niin olinpa yllättynyt, että alkuvaiheissa oli erilaisia signeerauksia.



Näyttely on jaettu teemoittain ja sitä on helppo seurata. Postikortit ja Kotilieden kannet ovat kivasti esillä, mutta enemmän keskityin tauluihin. Niissä on kukkataulut, maisemat, Valamo&Karjala, muotokuvat, sadut.  
Wendelin vieraili Valamon luostarisaarella kolmena suvena ja sieltä on mahtavia maalauksia. 

Postikorttisarjakin on niistä tehty v. 1938

Koska Wendelin siis tunnettiin enemmänkin kuvittajana, niin nämä hänen taulut ovat ihan erityisen ihania nähdä. Tarkkailin eri tyylejä, kuten pehmeää vetoa ja sitten tarkempaa.

Joka tapauksessa kaikissa maalauksissa on aistittavissa sellainen hyvä tunnelma. Niitä voisi katsella vaikka kuinka kauan. 

Postikortteja olikin sitten ihan vaan muutama. Joten kannattaa varata aikaa ja asennetta ja sitten vaan nauttimaan, ravitsemaan mieltä ja sielua.

Martta Wendelin - näyttely on sellainen, että se antaa jokaiselle jotakin. On ihanaa uppoutua ja vetää nostalgiaöverit. Kulkea hiljaa teoksesta toiseen ja antaa mielen liikkua, ottaa vastaan se, mitä sieltä tulee. 

Tietoisesti en laittanut kuvia parhaista, koska ne on nähtävä siellä paikan päällä !

Tervemenoa Valamoon! Katsokaa aukioloajat Valamon sivuilta!