Päällystakki

Kouvolan kesäteatteri on ottanut kesähelteisiin Päällystakin! Loistava valinta, sillä näytelmä on huisin hyvä! Kyllä minä jo arvelin, että jos ohjaaja on Kimmo Rämä, niin jotain uskomatonta on luvassa.

Päällystakki on alunperin Nikolai Gogolin, mutta sen pohjalta uuden version ovat kirjoittaneet Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä ja teksti on erittäin onnistunut.


Akaki Akakijevits ja hänen päällystakkinsa ovat näytelmän keskiö, minkä ympärille kaikki muu nivoutuu. Itseensä sulkeutunut päähenkilö on jotenkin niin sympaattinen ja sitä oikein jännittää hänen kanssaan kuinka hän pärjää, miten kaikki muut kohtelevat häntä, löytääkö hän oman paikkansa.

 Vanha päällystakki saa mennä ja uutta tilalle. Uuden takin myötä kaikki muuttuu, mutta niin myös sitten, kun uusi takki viedään.

Sivuvaikutukset tulevat...upea kohtaus!

Kimmo Puhakka on loistava Akaki Akakijevits. Silti, kaikki muutkin roolisuoritukset olivat huikeita. Olin aivan innoissani, kuinka kaikki klaarasivat repliikkinsä, joita oli runsaasti, niin hyvin! Tekstiä tuli sitten heti niin tuutin täydeltä, että melkein hengästyi, jollei nauranut vedet silmissä tai ihmettelyt vain. Kuten jo mainitsin, kaikki olivat niin loistavia, mutta silti ihan pikkasen nostan uutta kasvoa, Tanja Tuomea, joka tykitti niin vauhdilla, että meinas mennä pissat housuun :) Mainitsemisen arvoista on se, kuinka jokaisella oli 2-6 roolia !!!

Lavastus oli mahtava, siis niin kivan kekseliästä ja miten luontevasti sitä käytettiin. Vessapaperirullasta on moneksi :) Puvut samoin, todella hyvin toteutettu.
 Minusta Päällystakki on niin hyvä, että se kannattaa käydä katsomassa uudestaan. Se on erilainen kesäteatterinäytelmä, mutta siinä on kaikki hyvän näytelmän elementit. Se naurattaa, se itkettää ja se laittaa ajattelemaan.

Kuvat: Hanneli Ollikainen

YÖ Huvipuistossa

Helteisen lauantain kesti, kotona sohvalla kirjan kanssa maaten, kun illaksi oli tiedossa jotain tosi kivaa. YÖ-yhtye Tykkimäen huvipuistossa. Sinne siis ja ajoissa, että pääsee hyville paikoille. Ihmisiä, kaiken ikäisiä oli kerääntynyt melkoisen mukavasti paikalla ja silti me pääsimme eturintamaan.

Saimme oikein kivan paketin YÖ-biisejä ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Olli kertoi käyneensä jo Kuusaan kirkossa laulamassa hääparille, niin että pappikin oli itkenyt. Biisi oli Pettävällä jäällä, minkä mekin saimme kuulla, joskaan emme itkeneet. Kirkosta Olli oli mennyt pesäpallostadionille laulamaan Maamme-laulun, mitä ei esittänyt meille. Vaan on varmaan saanut jotain vaikutteita lajista, koska sen verran hyvänä kopparina toimi juomapullojen kanssa.
Juki oli jälleen yhtä hurmaava ja Deadline aina yhtä järisyttävä!
Daffy kitaroi entiseen malliin ja hiki oli. Huolimatta siitä, että lavalla oli tuulettimet. Yleisö olisi tarvinnut myös, sillä niin kuuma oli ja hien eritystä lisäsi vielä se, ettei sitä vaan osanut olla paikoillaan. Kädet ylös tämän tästä...
Toikan rumpupalikat toimivat myös niin huimasti ja ne ilmeet... Voi lautanen!
Mikko ja Jari koskettimia rallattivat erittäin kiitettävästi!

Kiva kohokohta oli se, kun Olli nosti kolme avustajaa eturivistä. Oli pikkuneideillä varmasti Loisto keikka!

Oli erittäin ihana kesäilta! Kiitos YÖ-yhtye ja kiitos Tykkimäki. Kyllä nyt taas jonkin aikaa pärjää, seuraavaan kertaan asti.

Aimo Sankari

Viiko vierähti ja vain kaksi esitystä sain mahtumaan aikatauluihini.

Korvenkylässä kävin uudestaan. Piukat Paikat kestää vaikka kuinka monta katselukertaa ja tiedä, jos viel kerran... sillä jos mahdollista, niin toinen kerta oli parempi kuin eka kerta, niin millainenhan olisi kolmas kerta. Tällä kerralla oli sellainen pikkutapaus, kun sohva rullattiin lavalle, niin siitä meni yksi pyörä. Iik! Seurasimme tilannetta aivan erityisesti ja oli aivan upeaa huomata, kuinka hienosti se sujui. Vain teatterilaiset klaaraavat yllättävät tilanteet. Takariviläiset eivät varmaan edes huomanneet mitään.

Perjantaina olin Jaalassa, missä jalon elämän sai tällä kertaa aikaiseksi Aimo Sankari! Pikkasen olin etukäteen kuullut, ettei olisi kummoinen näytelmä, mutta paskapuhetta! Minä ja seuralaiseni pitivät esityksestä eikä moitteen sijaa ollut.

Voikkaa ja 50-luku oli erittäin kiva paketti ja ne kaikki biisit. Heti olis mieli tehnyt luritella mukana. Muutenkin koko paketti oli kelpo esitys. Elävä orkesteri on aina niin hienoa. Henkilöt olivat niin hauskoja, joista minusta ehkä paras oli Talonmiehen rouva Taimi Saarinen(Aija Kajama-Nikula) ja ei yhtään huonommaksi jäänyt Pietiläiskä(Auli Kallio), joka kiroa täräytti aina sillai voikkaalaiseen tyyliin. Eikä sovi unohtaa kuvassa olevaa pikkupoikaa, joka oli niin valloittava ja hoiti oman osuutensa upeasti!

Kuin tuhka tuuleen

Tänään kävin hiukan ennakkoon katsomassa Valkealan kesäteatterin tämän kesän esityksen Kuin tuhka tuuleen. Kyseessä olis siis vielä harjoitus, mutta valmiita olivat, sillä kukaan ei takellut missään kohtaa ja sai nauttia esityksestä ihan vapaasti.

Hautaustoimistossa kaksi sisarusta, Camilla ja Aurora, tuskailevat kun perheyritys on niin huonossa jamassa. Tarpeeksi ei kuolla, niin ovat ajat hiljaiset. Naimattomat sisarukset  manaavat hulttioveljenpoikaansa Helmeriä, josta ei ole yritykselle jatkajaa, kun mieluummin juo. Jotain pitäisi tapahtua...

Sitten alkaa tapahtua, kun saapuu ensimmäinen asiakas. Valmiiksi arkussa.

Siitähän se vauhti alkaa, kun gansterit tulee kuvioihin ja gangsterin tyttöystävä. Sitä ennen on jo ikuinen kosija Aimo Tiainen käynyt perinteiselle kosimatkallaan. Tyypillinen kesäteatterifarssi etenee ja on oikein hauska kaikkine kommelluksineen, joita tapahtuu kaiken aikaa. Kun poliisi vielä marssii estraadille, niin se kruunaa kaiken.

Roolit ovat erittäin hyvin ja replikointi toimii. Uskon todella, että tämän löytävät kaikki ja olisihan se suotavaa. Kiitos Valkealan kirkonkylän nuorisoseura ry!

Rasmus reissussa

Tänään oli vuorossa Tirvan kesäteatteri. Ihan yks kaks yllättäen päätin sinne lähteä, kun heräsin aamupäiväunilta. Houkuttelin nuoremman poikani mukaan, soitin Tirvalle tulostamme ja ei kun matkaan. Olimme perillä hyvissä ajoin ja söimme jäätelöt, katselimme tummia pilviä...

Kun näytelmä alkoi, niin se loppui saman tien, sillä sähköt meni ja heti sen jälkeen juoksimme kaikki suojaan, koska se ukonilma rojahti päälle.

Pidettiin sadetta varttitunti ja sitten aloitettiin uudestaan. En kuullut kenenkään jupisevan vastaan.

Rasmus reissussa on Astrid Lindgrenin ihana lasten tai koko perheen näytelmä. Lapsia olikin pääosa katsojista, mutta myös näyttelijöistä. Pääosaa, suoratukkaista orpoa Rasmusta näytteli tyttö, Anni Vesterinen, joka suoritui osastaan erittäin luontevasti. Huolimatta siitä, että välillä äänimikit pätkivät, hän vaan hoiti osaansa niin kuin olisi aina tehnyt niin. Hän myös lauloi tosi hyvin.

Näytelmä eteni sujuvasti ja laulukohtaukset mukavasti kevensivät sitä. Lavastus oli hauska, sillä oli rakennettu pyörivä näyttämö, jota sitten aina kohtauksittain pyöräytettiin ja se toimi oikein hyvin.

Loppukohtauksessa Rasmus saa kissanpojan, joka on ihan oikea ja aito!

Piukat Paikat

Eilen minä kävin Korvenkylän kesäteatterissa. Matkassa oli mukana yksi ensikertalainenkin. Vakuutin jo matkalla, että luvassa on jotain aivan huikeaa ja yhtään en liioitellut. Esitys oli niin nautittava, että sillä elää pitkään, paitsi että tahtoo lisää.
Korvenkylän porukka oli pannut parastaan ja koko joukko oli niin antautunut ja yleisö otti koko paketin.

Piukat Paikat on tuttu musikaali elokuvista ja teattereista ja moni on sen nähnyt. Niin tai näin, Korvenkylän esitys oli omanlaisensa ja yhtään ei kalvennut edeltäjilleen.

Kaksi työtöntä muusikkoa(miestä) pestautuu tyttöorkesteriin pakon edessä, koska oli saatava töitä ja Spats Palazzo halusi miehet elävänä tai kuolleena. Joe je Jerry muuntautuvat Josephineksi ja Daphneksi ja siitähän se soppa on keitettävä.

 Kyösti Vuorela on niin kovin ihanasti naisellinen Josephine ja Simo-Pekka Patrikainen hauskuuttaa  Daphnen roolissa ihan täysillä. Sugar oli uskomaton Kaisa Pakkanen, joka lauloi niin, että ihan meni väreitä.

Sweet Sue oli Helena Berg oli niin topakka ja uskottava, ihan oikea orkesterin johtaja.

Synkooppisiskot ja kaikki muut ryhmät vetivät tanssiosuudet niin hienosti, että mikäs oli eturivissä askeleita katsellessa. Ilo silmälle ja korvalle.
Sami Viitalon ääni hiveli korvaa ja hän oli niin hyvä Sir Osgood

Esitys oli täynnä toinen toistaan upeimpia kohtauksia, mutta niin minä kuin moni muu ei varmasti ikinä unohda kun Spats kuolee. Spatsin roolissa Henry Holopainen tekee niin ikimuistettavan kuolinkohtauksen, että melkein jo miettii, miten joku voi taipua niin moninaisiin asentoihin.

Orkesteri ei nukkunut kertaakaan, vaan oli mukana joka ikisen äännähdyksen, Wau!
Lavastus oli ensi katsomalta hiukan yksinkertainen, mutta kappas, kun se tapahtumien edetessä muuttui ja toimi niin näppärästi, että ei voinut kuin hämmästellä.

Tässä esityksessä on Sugar Kanen roolissa kolmoismiehitys ja Sweet Suella kaksoismiehitys, joten kannattaa ottaa uusinta, luulen mie :)

Kuvat: http://www.korvenkylankesateatteri.com/ Kari Huusari

Salmela ja Kirje kotiin !

Nyt kulttuurikissa kehrää kuin olisi saanut ison lautasellisen kermaa.
Vietin kulttuuripäivän Mäntyharjussa ja se oli kaikin puolin loistava päivä! Ilma oli heti niin kesäinen kuin olla saattaa, seura hyvin valittua ja Mäntyharju osoittautui aivan ihanaksi.

Auto parkkiin kirkon viereen ja siitä Salmelaan. Oli ensivierailu tähän niin kovasti kuuluisaan paikkaan. Ihastuminen tapahtui heti. IHANA paikka! Ikinä en ollut kuvitellutkaan, miten laaja alue se on ja miten siellä sai aikansa kulumaan. Suosittelen sitä kyllä ihan kaikille. Ei tarvitse edes taiteesta tykätä, jos tykkää jostain kauniista, niin sitä piisaa.

Ihania erilaisia rakennuksia ja miten hyvin hoidettuja. Laitureitakin oli niin monta, etten kerennyt niitä edes laskemaan, mutta tässä kaunein.

Salmelasta siirryttiin Mäntyharjun kesäteatteriin, missä on tänä kesänä Kirje kotiin, musiikkinäytelmä Kake Randelinista. Menimme sinne ajoissa, sillä alueella on muutakin nähtävää, kaikkea ihanan wanhaa. Samalla seurasimme, kuinka paljon ihmisiä sinne alkoi valua. Kuulin, että 800 mahtuu ja esityksiä on loppuumyyty. Kun esityksen näkee, ei enää ihmettele!
Jännitysmomentti oli se, että ukkonen uhkaili ja pöristeli lähitienoilla siihen malliin, että pelättiin jo pahinta. Säiden haltija kuitenkin armahti ja ei päästänyt ukkosta Mäntyharjuun(Kiitos!) ja saimme nauttia esityksestä ilman kosteuttavaa sadetta.

Tässä musiikkinäytelmässä on sellainen kiva jippo, että Kake Randelia näyttelee Kake Randelin, joka suoriutui osastaan loistavasti, etenkin lauluosuudet olivat niin aitoja :) Pikku-Kaken roolissa vallotti Ella Hytönen, joka kuvassa on vaunuissa. Tytöt ovat Kaken siskoja.

Kake lapsena roolissa oli Tuure Ruhanen, joka veteli haitarillaan kappaleen Kuin Joutsenlaulu, minkä Kake esitti ensin kohtauksessa, missä oli juuri menettänyt isänsä.

(näytelmän kuvat: Mäntyharjun kesäteatterin sivuilta)
Näytelmän oli käsikirjoittanut Ritva Sarkola ja onnistunut siinä todella hyvin. Pidin kovasti erilaisista vertailuista, joista en nyt muista tähän yhtään, mutta ne olivat tuoreita ja hauskan osuvia. Joskus kun kuulee näytelmissä vastaavia, ne ovat kuluneita, että tuntuvat kliseemäisiltä.
Tarina kulki Kake Randelin syntymästä nykyaikaan ja kaikki musiikkiosuudet olivat niin ihania. Olisin toivonut niistä listaa käsiohjelmaan. Tanssit olivat myös hyvin tehtyjä ja toivat lisää potkua näytelmään.
Lopussa Kake kertoi, miten hauskaa oli ollut olla tekemässä tätä näytelmää. Sen huomasi, sillä se välittyi myös katsojille, että vaikka porukkaa oli paljon, tekemisen riemu ja into oli niin ilmassa, että sitä saattoi hengittää.

Kyllä kannatti ajaa Kouvolasta Mäntyharjuun ja suosittelen sitä ihan kaikille muillekin!