Ei kiitos!

Anna-Leena Härkösen kirjan pohjalta on tehty elokuva, Ei kiitos. Luin kirjan suunnilleen heti sen ilmestyttyä, vuonna 2008 ja pidin siitä. Niinpä sitten oikein sillain reippain ja odottavin mielin suuntasin Kuusaalle, Studio123:n elokuvasaliin. Onneksi tiesin, noin suunnilleen, mitä tuleman pitää niin en ottanut mukaan nuorinta poikaani vaan vanhemman tyttäreni.

Elokuvan teemahan on se, kun on jo melko vanha aviopari, missä ei kaikki suju ihan niin kuin pitäisi. Matti(Ville Virtanen) on ihana mies, oikein lutunen, laittaa ruokaa, imuroi ja on muutenkin ihan kelvollinen, paitsi Matti ei oikein innostu rakastelusta. Heli(Anu Sinisalo) on rakastunut edelleen mieheensä ja haluaisi häntä, mutta... Vaimo tekee kaikkensa, että jos edes välillä, mutta kun ei niin ei.

Heli opettaa saksaa aikuisille ja sinne tulee oppilaaksi Jarno(Kai Vaine), jota ei saksan kieli tunnu kiinnostavan juuri ollenkaan, mutta opettaja kiinnostaa. Sinnikkäästi flirttailen Jarno saa Helin pauloihinsa. Heli vaan ajattelee, että jos pikkasen, vaan kuinkas siinä sitten käy? Nuori ja viriili Jarno ja vanhempi nainen Heli tapaavat liian monta kertaa.

Anna-Leena Härkösen komediallinen ja räväkkä tyyli esittäytyy myös elokuvassa ja onkin sitä ihan parasta antia. Erityisesti minusta oli hauskoja kohtauksia, kun Heli tapasi ystäväänsä Mannaa(Wanda Dubiel).

Elokuva oli erittäin katsottava, mutta ei kannata katsoa edes traileria, jos on lapsi tai seksivastainen aikuinen!

Karkkipäivä

Karkkipäivä! Sitä olin niin odottanut. Luin ensin kirjan ja sitten vaan odotin, että pääsen näkemään sen, mitä Kouvolan teatteri on saanut siitä aikaseksi.

Karkkipäivä ei ole mikään kiva juttu, ehei, mutta se on koskettava ja se jättää pitkällisen jälkimaun, mikä ei hevillä hellitä. Jos kirja kosketti ja ravisti, näytelmä tekee sen saman, mutta moninkertaisesti.

Karkkipäivässä on poika, Tomi(Juha Heikkinen), jolla ei ole asiat ihan niin kuin pitäisi. Hän tapaa Arin(Raimo Räty), kirjailijan, josta hakee turvaa, lyöttäytyy hänen mukaansa ja pyytää apua.

Käy selville, että Tomilla on prinsessa, Sessa, joka on pulassa ja joka pitää pelastaa. Sen esteenä on prinsessan äiti, Paula(Elina Ylisuvanto). Hyvin pian käy selville, ettei ole Paulallakaan kaikki muumit laaksossa.

Paula yrittää pitää tilanteen hallinnassa, mutta pystyykö? Uskomaton suoritus näytellä niinkin epätasapainoista ihmistä, joka tulee pienellä näyttämöllä niin lähelle. Kaiken aikaa tuli miettineeksi, että hänen kaltaisiaan on meidän keskellämme...

Sosiaalipäivystäjä Katri(Hannele Laaksonen) oli jotenkin sellainen uskottava ja luottamusta herättävä. Yhtää ei käyny kateeks hänen työsarkansa.

Kauppias Erkki oli yksi Veli-Matti Karénin rooleista, hiukan sellanen nössykkäpössykkä ja kun hän sitten olikin yht'äkkiä toisessa, täysin erilaisessa...

...roolissa, Tomin äidin miesystävänä, katoin minä suu auki, että kuka???? Sama juttu oli Heljä Heikkisen kanssa, joka oli vuoroin Paulan pomo, Tomin äiti, sosiaalihoitaja, kauppa-apulainen. Se oli mykistävää, aivan upeeta, että miten sitä sillai voi vaan muuntautua!

Karkkipäivä on mahtava näytelmä! Se sylkäisee syliin sen kaiken, mitä täällä tapahtuu, mitä ei tiedä tai halua tietää. Miten aikuisissa voikin olla niin hölmöjä ja miten lapset voivat olla niin fiksuja! Niin se vaan on.

Tämä Karkkipäivä on koettava, maistettava ja makusteltava oikein kunnolla, imeskeltävä, niin että se maku ei hevillä häviä!

Kuvat: Marja Seppälä

39 askelta

Vuosi käynnistyi hyvin, 39 askeleella! Ehkä sittenkin muutama päälle, kun askelsimme Kouvolan teatterille, missä sitten saimme nauttia huikeasta farssista, vakoojafarssista, 39 askelta.

En isommin ottanut etukäteen selvää, mistä kaikesta on kysymys, pitikö itkeä vai nauraa, joten olin erittäin avoimin mielin. Niin, no lehdestä olin lukenut, että pääosan esittäjä hikoilee, syke nousee huimiin lukemiin ja askelmittari oli näyttänyt 2,5km. Se kertoi jo sen, että jotain vauhdikasta on tiedossa.

39 askelta on vakoojatarina eli jännittävä!? Kun se on rustattu farssin muotoon, jännitys katoaa ja tilalle on tullut yllättävän hassun hauskat käänteet. Yllättävintä oli sekin, että suurella näyttämöllä koheltaa vain neljä näyttelijää ja rooleja on huima määrä!!!

Pääosan esittäjä on Sami Kosola, Richard Hannay, ainoa jolla on yksi rooli, mutta hiki päässä saa sitä hoitaa ja suoriutuu osastaan loistavasti! Sankari, joka vaan ajautuu kiipelistä kiipeliin, on niin poliisien kuin konnien jahtaama ja ah, niin komeana, myös naisten makuun....

Maija Sydänmaanlakka näyttelee kolme naisroolia! Kohtalokas blondi, mikä murhataan alkumetreillä, torpparin lettipäävaimo ja sitten se Margaret, joka... no, jääköön se nähtäväksi.

Kaikki muut roolit hoituvat Ilmo Ranteelta (14 roolia!!!!) ja Jose Viitalalta (13 roolia!!!) Siis aivan mahtavaa! Ihan hengästytti istua penkissä ja seurata, kuka tulee lavalle ja mitä tapahtuu. Välillä olisi halunut kelata taaksepäin, että saisko tän kohdan uudestaan.

Näin tämän näytelmän teinipoikani kanssa, jonka mielestä on kyseessä hauska esitys, jota voi erittäin hyvin suositella myös nuorille. Minä olen sitä mieltä, että se on kaiken kaikkiaan tarkoitettu ihan kaiken ikäisille. Luulen, että se olisi nähtävä vielä uudestaan!

Kuvat: Marja Seppälä