Aina olen rakastanut elokuvia, eritoten kotimaisia, Jo lapsesta asti tuijotin niitä mustavalkoelokuvia aivan haltioissani ja eläydyin siihen maailmaan. Keräsin kuvia ja liimasin niitä kansioihin, kirjoitin ylös, kuka on minkäkin elokuvan ohjannut, kuvannut ja ennen kaikkea, ketä oli näyttelijöinä. Niin ja hei, puhumattakaan sitten teatterista, joka on ihan parasta paikan päällä!
Olen lukenut paljon näyttelijöiden elämänkertoja, mutta ihanaa, nyt äänikirjojen sesonkiaikana, olen voinut myös kuunnella. On ollut aivan mahtavia "matkoja" kulkea kun on saanut tietää, mitä sinne kunkin näyttelijän taustalle kuuluu.
Ihan muutamia kerron nyt tässä ja heti ensimmäiseksi mainitsen, en suinkaan Tauno Paloa tai Ansa Ikosta, koska heidän elämänkerrat luin jo lähes lapsena, vaan Helge Heralan. Hänen elämänkerran kuuntelin ja miksi, niin siksi, että hän itse luki sen.
Elämää sateenkaaren alla oli elämys, aivan kuin Heguli olisi ollut vielä täällä. Kirja on ilmestynyt 2002 WSOY:n kustantamana. Aivan mahtavaa teatterihistoriaa ja sen ajan kuvausta, No, oliko sitten perään otettava hänen tyttärensä Heidi Heralan kirja - Teatteria koko elämä. Ihan pakosti aattelin, että on se sukuvika kun suksi ei luista tai sitten luistaa. Liisa Talvitie on koonnut tämän kirjan loistavasti kasaan ja se ilmestyi 2020 Tammen toimesta. Kuuntelin tämänkin äänikirjana, minkä oli lukenut Krista Putkonen-Örn. Silti kuulin siitä Heidi Heralan äänen. Olin niin ihastunut siihen, miten näyttelijät vaan ovat hienoja ihmisiä, ihanine omine persoonallisuuksineen.
Sitten Eeva Litmanen! Saa siinä monena olla oli kirja, mikä ilmestyi 2007 ja kuuntelin senkin äänikirjana hänen itsensä lukemana. Aivan ihana kokemus, paitsi että ihmettelin, kuinka hän oli pitänyt itseään rumana!? Itse ajattelen aina, että jo pelkästään hymy tekee ihmisestä kauniin ja Eeva hymyilee lähes aina.
Pian heti perään kuuntelin Sylvi Salosen elämäkerran, Viimeinen diiva, lukijana Maija-Liisa Ström. Kirjan on kirjoittanut Ismo Loivamaa ja Pirkko Vekkeli - parivaljakko, jolta on ilmestynyt kirja jos toinenkin. Kustantajana Minerva, 2017. Sylvi muistetaan kansan keskuudessa aika lailla siitä, kun oli Tankki täyteen-tv-sarjassa. No, olihan hän paljon muutakin. Itsenäinen nainen, joka tiesi, mitä teki ja tahtoi ja ennen kaikkea suuri näyttelijä.
Tässä välissä loikkasin ulkomaille, sillä kuuntelin kirjan Sophia Lorenista. Hän se on Italian lahja maailmalle, kuten Brigitte Bardot ja Marilyn Monroe aikoinaan omista maistaan, Kirja on Eilen, tänään, huomenna ja se on hänen itsensä kirjoittama. Äänikirjaksi sen oli lukenut Mirja Kuivalainen. Tavattomasti olin viehättynyt tästä ja siitä, miten oikeudenmukainen tämä upea nainen on.
Viimeisenä kerron näyttelijä Anneli Saulista. Tuula-Liina Varis, jota arvostan kirjailijana, on kirjoittanut Anneli Saulin elämäkerran Elämäni on minun. Ihana kirjan nimi. Kirja on julkaistu jo 1993 WSOYn kustantamana. Luen sitä hitaasti ja nautiskellen, koska se vaan on niin mahtava. Koskaan en ole mieltänyt Anneli Saulia romaniksi vaan muuten vain niin kovin kauniiksi ja jonka kansa muistaa Hilja, maitotyttönä.
Kaiken kaikkiaan, kaikki nämä ja tulevat ja menneet elämäkerrat näyttelijöistä ovat niin mieltä avartavia, joiden haluaisi päätyä monen lukukokemuksiksi, sillä ei se ole niin helppoa kuin luulisi. Vaikka kuin olisi kykyä ja näköä, niin tarvitsee myös paljon muuta.
Olen ikään kuin oppinut "tuntemaan" näitä ihania ihmisiä ja toivoisin, että moni tutustuisi ihmisiin, vaikkapa näin kirjojen kautta. Jokaisesta oppii aina jotakin.
