Miesten vuoro

Tänään oli vuorossa elokuva. Miesten vuoro. Menin sen katsomaan, koska se oli vaan jäänyt katsomatta ja nyt eteen napsahti tilaisuus nähdä elokuva ihan ilmasiksi. Miksi sen näki ilmasiksi, niin syy oli se, että Anjalankosken elokuvarho palkitsi tämän elokuvan jakamalla 27.palkinnon nimenomaan elokuvalle Miesten vuoro. Elokuvaa näytettiin tänään kahteen otteeseen. Näimme sen jälkimmäisen.

Otin nuorimman poikani mukaan ja menimme ensimmäistä kertaa Anjalankosken(nykyisin Kouvolaa) Opistokinoon. Paikka oli pieni ja huomaamaton ja sinne piti mennä ajoissa, että varmasti mahtuu sisään. Vain 50 paikkaa taisi melkein täyttyä, eturiviä lukuunottamatta. Eturivit pitäisi poistaa :D. Olisimme menneet eturiviin, mutta esimieheni oli myös siellä, joten menimme hänen viereen.

Varsinainen elokuva ei minua saanut haltioitumaan, vaikka olikin alastomia miehiä. Jotenkin se vaan oli niin hajanainen ja en päässyt oikein makuun. Poikani mielestä elokuva oli tylsä ja jos olisi kehdannut, olisi lähtenyt kesken ulos.
En tiedä, oliko elokuvateatterin tekniikassa vikaa vai elokuvassa, mutta se oli ajoittain epäselvä. Olen kai tottunut tarkkaan kuvaan.
Tarinat olivat pääosin hyviä, vaikka en ole koskaan jaksanut miesten jaaritteluja menetystä elämästä. Jää aina mieleen se, että miksi niin on käynyt ja miksi ei ole sen verran potkua, että voisi tehdä sen hyväksi jotain. Ei tarttis alistua.
Se, että oli erilaisia miehiä, oli todella parasta!