Salmela ja Kirje kotiin !

Nyt kulttuurikissa kehrää kuin olisi saanut ison lautasellisen kermaa.
Vietin kulttuuripäivän Mäntyharjussa ja se oli kaikin puolin loistava päivä! Ilma oli heti niin kesäinen kuin olla saattaa, seura hyvin valittua ja Mäntyharju osoittautui aivan ihanaksi.

Auto parkkiin kirkon viereen ja siitä Salmelaan. Oli ensivierailu tähän niin kovasti kuuluisaan paikkaan. Ihastuminen tapahtui heti. IHANA paikka! Ikinä en ollut kuvitellutkaan, miten laaja alue se on ja miten siellä sai aikansa kulumaan. Suosittelen sitä kyllä ihan kaikille. Ei tarvitse edes taiteesta tykätä, jos tykkää jostain kauniista, niin sitä piisaa.

Ihania erilaisia rakennuksia ja miten hyvin hoidettuja. Laitureitakin oli niin monta, etten kerennyt niitä edes laskemaan, mutta tässä kaunein.

Salmelasta siirryttiin Mäntyharjun kesäteatteriin, missä on tänä kesänä Kirje kotiin, musiikkinäytelmä Kake Randelinista. Menimme sinne ajoissa, sillä alueella on muutakin nähtävää, kaikkea ihanan wanhaa. Samalla seurasimme, kuinka paljon ihmisiä sinne alkoi valua. Kuulin, että 800 mahtuu ja esityksiä on loppuumyyty. Kun esityksen näkee, ei enää ihmettele!
Jännitysmomentti oli se, että ukkonen uhkaili ja pöristeli lähitienoilla siihen malliin, että pelättiin jo pahinta. Säiden haltija kuitenkin armahti ja ei päästänyt ukkosta Mäntyharjuun(Kiitos!) ja saimme nauttia esityksestä ilman kosteuttavaa sadetta.

Tässä musiikkinäytelmässä on sellainen kiva jippo, että Kake Randelia näyttelee Kake Randelin, joka suoriutui osastaan loistavasti, etenkin lauluosuudet olivat niin aitoja :) Pikku-Kaken roolissa vallotti Ella Hytönen, joka kuvassa on vaunuissa. Tytöt ovat Kaken siskoja.

Kake lapsena roolissa oli Tuure Ruhanen, joka veteli haitarillaan kappaleen Kuin Joutsenlaulu, minkä Kake esitti ensin kohtauksessa, missä oli juuri menettänyt isänsä.

(näytelmän kuvat: Mäntyharjun kesäteatterin sivuilta)
Näytelmän oli käsikirjoittanut Ritva Sarkola ja onnistunut siinä todella hyvin. Pidin kovasti erilaisista vertailuista, joista en nyt muista tähän yhtään, mutta ne olivat tuoreita ja hauskan osuvia. Joskus kun kuulee näytelmissä vastaavia, ne ovat kuluneita, että tuntuvat kliseemäisiltä.
Tarina kulki Kake Randelin syntymästä nykyaikaan ja kaikki musiikkiosuudet olivat niin ihania. Olisin toivonut niistä listaa käsiohjelmaan. Tanssit olivat myös hyvin tehtyjä ja toivat lisää potkua näytelmään.
Lopussa Kake kertoi, miten hauskaa oli ollut olla tekemässä tätä näytelmää. Sen huomasi, sillä se välittyi myös katsojille, että vaikka porukkaa oli paljon, tekemisen riemu ja into oli niin ilmassa, että sitä saattoi hengittää.

Kyllä kannatti ajaa Kouvolasta Mäntyharjuun ja suosittelen sitä ihan kaikille muillekin!