Näytelmä on niin tekstikylläinen, että toinen kertakin tuntui ihan uudelle. Oli monta kohtaa, mitkä koin ihan tuoreena. Sanoja on paljon, todella paljon ja millaisia sanoja!
Perheessä on kaikki hyvin vai onko? Kaikki puhuvat paljon, mutta on kuin huonosti pelattu pallopeli, kukaan ei saa koppia keneltäkään. Ohi meneviä sanoja, kukaan ei kuuntele ketään ja kaikilla on jotain pielessä, enemmän tai vähemmän.
Isä Veini on ilman työtä, jäänyt tehtaalta työttömäksi. Istuu nojatuolissaan ja kutoo sukkia. Hupaisa mies, touhottaa. Olli Korpela on varsin uskottava miehenä, jolle ei tapahdu juuri mitään. Istuu vaimonsa Moonikan kanssa ja puhuvat toistensa ohi ja kaikki on hyvin. Irma Jäppinen suoriutuu äitinä näpsäkkäästi roolistaan, joka ei ole ihan kartalla lastensa kanssa. Teini-ikäinen Janita on ihana teininoita, musan ja kännykän kanssa ja ilman kommunikointia vanhempiensa kanssa.Tiina Koski on liikuttavan ihana teini. Sen kerran kun olisi jotain tukea tarvinnut, vanhemmat eivät ymmärrä sitä antaa. Tarmo poikana menee ja tulee, ilman että vanhemmat tajuavat minne menee ja mistä tulee. Pyry Leppälä on piristävä uutuus Mikä?teatterilla. Opettaja saapuu kylään kertomaan tosiasioita, todella tosia! Sari Rajulin nauratti minua niin, että Peruskoulu on perseestä voisi olla lentävä lause! Lopuksi poliisikin on istumassa perheen olohuoneessa, villasukat jalassa. Janne Palin oli vakuuttava, ihanan kiltti poliisi, jonka jokainen toivoisi omalle sohvalleen, jos siis olisi tarvetta.
Näytelmä on riemastuttavan hauska, mutta ei mikään turhan hauska, sillä se ravistelee ja laittaa katsojan ajattelemaan. Jopa omaa puhetulvaa, että puhunko muiden ohi ja kuuntelenko ketään. Suosittelen kaiken ikäisille. Seuralaisena oli oma poikani, 11v ja hän piti näytelmästä, siis ihan oikeesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)