Johannes Korpijaakko on niin Aleksis, että se vaan vie, uppoutuu tarinan vietäväksi, lumoutuu siitä. Aleksis Kivi kirjoittaa ja kärsii köyhyydestä ja siitä, miten hänen tekstinsä menevät läpi, kuinka ne otetaan vastaan.
Aleksis Kiven naiset ovat hyvin esillä. Sitähän se Sydämeni laulu on - rakkautta! Albina(Elina Ylisuvanto) oli Kiven suuri rakkaus. Fanjunkkarsissa emännöitsijä Charlotta(Satu Taalikainen) ja piika Hilda(Heljä Heikkinen) myös, vaikka eivät ehkä ihan samalla tasolla kuin Albina.
Lukuisat laulut, ne kaikista tutuimmat, ovat sävelletty Jukka Linkolan kynästä ja sydämesta uudestaan ja ovat niin ihania. Heti ensikuulemalta ne vaan uppoavat jonnekin syvälle ja nostavat pintaan jotain herkkää. Tämän olen kuullut muiltakin eli ei ole kysymys vain minun ylenpalttisesta herkkyydestä.
Kaikki laulut ovat kauniita! Uusi kasvo Heljä Heikkinen teki upean ensivaikutelman upealla lavatyöllään ja aivan uskomattomalla lauluäänellään. Se oli niin puhtaan kaunis, että sitä olisi kuunnellut loputtomiin.
Sydämeni laulussa on kaikkea. Se on surullinen ja hauska, erikseen ja yhtä aikaa. Siinä on lauluja siivittämässä upeat koreografiat ja se jää mieleen, se jää lauluna sydämeen.
Kaikki olivat niin hyviä, niin taitavia, mutta jos olisi ihan pakko, niin nostaisin Satu Taalikaisen laulaman Onnelliset esiin! Sen voisi vetää vaikka uudestaan encoren aikana.
Kuvat: Marja Seppälä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)