Juoppohullun päiväkirja

Joulukuun alussa minua lykästi ja pääsin katsomaan Juoppohullun päiväkirja-leffan ennakkoon Kino123:ssa. Minuun elokuva teki sellaisen vaikutuksen, että kävinpä katsomassa sen uudestaan Savonlinnassa. Niin, ja kaikkihan tietävät että Juoppohullun päiväkirja on Juha Vuorisen päästä (ja sielusta).

Yhtään arvostelua en lukenut, kuten en yleensäkään, onneksi. En nimittäin ollenkaan ymmärrä, miksi arvostelut ovat lähes poikkeuksetta teilaavia???

Miksi tykkäsin Juoppuhullun Päiväkirjasta oli se, että se ei todellakaan ihannoinut ryyppäämistä, niin kuin moni voi erheellisesti olettaa. Se ei kerro ollenkaan siitä, kuinka joskus otetaan känni ja saadaan siitä pikkudarra. Se menee sinne syvälle, missä alkoholista tulee se hallitseva elementti, niin että mikään muu ei ole enään mitään. Miten ihmisestä tulee ihan eläin, kun se vaan juo aivonsa pihalle. Alkoholi hallitsee ihmistä ja silloin ollaan todella liemessä.

Jos sen näkeminen tuntuu vastenmieliseltä, se on hyvä. Uskoisin, että se on tarkoituskin. Nimenomaan se, ettei leffan jälkeen tee mieli lähteä vetämään nakit silmille. Elokuva ei kuitenkaan saarnaa ja sen tragikoomisuus on minusta erittäin onnistunutta.

Näyttelijävalinnat ovat huikeita. Varsinaisia staroja ovat vain Joonas Saartamo Juha Berginä ja Krista Kosonen Tiinana. Ohjaaja Lauri Maijalan vanhemmat vilahtavat pikkurooleissa. Joonas Saartamo tekee raskaan roolin, sillä tuskin se oli mitään hupia, esittää jumalaista darraa ja niin kännissä olevaa, että näkee mitä sattuu. Miksi Krista Kososella oli niin kamalat hampaat? Voi jessus, Tiina oli entinen juoppo! Olisi se ollut varsin uskottava, jos olisi ollut roolissaan Krista Kososen näköinen...
Kristian ja Mikael olivat ihanan kamalia. Juuri niinkuin olettaa saattoikin. Eli, kaiken kaikkiaan mahtavat näyttelijäsuoritukset. Sitäpaitsi, Kristiania esittävällä Santtu Karvosella oli kauniin siniset silmät ja Mikaelin roolista suoriutuneella Johannes Holopaisella upea ääni.

Jos elokuva ei auennut ekalla kerralla, kannattaa ottaa revanssi. Sillä, vaikka minua nauratti välillä, niin kyllä tämä leffa meni syvälle ja puhutteli, enkä varmasti ole ainoa. Tiedän monia, jotka tietävät, mistä tässä elokuvassa ihan oikeasti oli kysymys.