Leevi and the Leavings: TEUVO, musiikkinäytelmä Iitissä

 Taas oltiin kesäteatterissa, monesko lienee tänä kesänä, kun en ole viitsinyt laskea, mutta paikka oli tällä kertaa Iitti. Siellä on ohjelmistossa Leevi and the Leavings: TEUVO. Tämä ei ole se Teuvo, missä on Paperitaivas, sillä nyt on esillä pelkkä Teuvo. Tämä Teuvo on sellainen, että sen on käsikirjoittanut Veera Tyhtilä ja Iittiin sen on ohjannut Sauli Tolvanen aisaparinaan Timo Hopponen. 

Pääparina taistelee Teuvo ja Mervi. Perttu Nyman ja Milja Simonen-Räkköläinen. 
Teuvolla ei mene oikein hyvin ja kipuilee aikuistumisen kanssa, mistä ei meinaa tulla yhtään mitään. Mervi kiukuttelee ja sitten vaan myötäilee ja rakastaa ja koittaa olla äiti. 

Toinen "taistelupari" on Mervin vanhemmat Venla ja Juhana. Sanna Kausalainen-Szigetközi ja Jarmo Lindgren. Kiva vanha pariskunta, millä tuntuu olevan kaiken aikaa sanomista, mutta juuri kun luulee, että ovat tosissaan, niin höpöhöpö.

Baarissa piisaa sivuhenkilöitä, joilla on jokaisella jotain sanottavaa tai laulettavaa. Baarissa tavataan tämän tästä ja baarin vieressä on koko esityksen sydän: Bändi Kojootit, joiden soitanta on kyllä todella messevää. Janne Aalto, Manu Huuhilo, Iita Niemi ja Kari Kurki antavat sävelten soida, sieluun asti!

Lisäksi esityksessä on lapsia ja nuoria, jotka päästessään estraadille, näyttävät kyllä niin kykynsä ja miten luontevasti. Lauloivat oikein sydäntensä kyllyydestä !!!

Biisejä piisaa ja ne olivat kyllä niin ihania, kaikin puolin hyvin esitettyjä ja näytelmän tarina kulki siellä sulavasti joukossa. 

Taas oli sellainen säkä, että ihan lopussa meinasi sataa, mutta meinaamisestahan ei pidetä. 
Kannattaa mennä katsomaan ja kokemaan tämäkin esitys!!!

Kuvat: Harri Vainio

Pajarit-kirjasarja ja sen luoja Kari Valto esittäytyy

 Kari Valtonen, kirjailijanimeltään Kari Valto on kirjoittanut jo neljä kirjaa, joissa hän kertoo sukunsa tarinaa romaanimuodossa. Kirjojen kieli on niin mukaansatempaavaa ja henkilöt niin "eläviä", että lukukokemukset ovat taattuja!

1. Pajarit  2. Keisari  3. Loiset  4. Okatie ja lisää tulossa !!!

Kirjojen vinkit löytyvät täältä!

Koska tämä Pajarit-sarja on vaan niin luokattoman hyvä, kysäsin Karilta muutaman kysymyksen ja näin vastasi:

1. Kerrotko, mikä on sinun roolisi tässä sukusaagassa?
- Romaanieni keskeiset henkilöt Tilda ja Emil Valto ovat isoisovanhempiani, ja Ilmari ja Hilma Valto vaarini ja mummoni. Olen Ilmarin ja Hilman nuorimman tyttären, Irjan, poika.
Tutustuttuani sukuni menneisyyteen aloin jossakin vaiheessa luonnostella tapahtumia juonikartaksi, jonka
pohjalta ryhdyin kirjoittaa niitä tarinaksi. Kun Reunan silloinen toimitusjohtaja Tarja Tornaeus hyväksyi
käsikirjoitukseni kustannusohjelmaan, esikoiseni julkaistiin vuotta myöhemmin nimellä Pajarit. Näin alkoi
romaanikirjailijan- ja sukutarinan kertojan urani.

2. Onko Pajareiden talo tms. paikkoja vielä olemassa?
- Pajarin talo seisoo tänä päivänä samalla paikalla kuin sata vuotta sitten ja on edelleen alenevassa polvessa suvun hallussa. Perilliset omistavat yhä osan tilan peltomaista ja metsistä. Naapuritilatkin ovat etupäässä samojen sukujen hallussa, jotka asuttivat niitä vuosisata sitten. Vaikka Elimäen järven kuivaaminen 1950-luvulla muutti maisemaa, vähän matkan päässä aikaa uhmaa edelleen Moision mahtava kartano.

3. Kun kirjoitit Pajarit ja Keisari-kirjan aikaa myötäillen, niin miksi päätit kirjoittaa Loiset-kirjan ajassa ennen näitä?
- Kaksi ensimmäistä kirjaani olivat taustatöineen minulle aikamoinen rutistus ja tarvitsin hieman etäisyyttä
niihin. Aloitin kyllä heti Okatien kirjoittamisen Keisarin jatkoksi, mutta vaihdoin sen sitten Loisiin, koska
Tildan ja Emilin selviämistarina suorastaan vaati tulla kirjoitetuksi. Ratkaisu oli sikälikin helppo, että myös kansalaissodan aikana heille tapahtui kiinnostavia asioita. Näin Loiset taustoittaa mainiosti myöhemmästä ajasta kertovia teoksiani.

Kuva: Henna Viren

4. Mistä kaivat kaikki tiedot ja tuleeko yllätyksiä vastaan?
- Olen perehtynyt yleiseen- ja paikallishistoriaan, lukenut kymmeniä eri alojen lähdeteoksia, kelannut
suunnattoman määrän vanhoja sanomalehtiä mikrofilmeiltä, istunut päiväkausia Mikkelin maakunta-
arkistossa tutkien mm. käräjäkirjoja, haastatellut ihmisiä ja tutkinut vanhoja valokuvia ja kirkonkirjoja.
Lisäksi olen tutustunut Pajarin vanhoihin papereihin, joissa on mm. kauppa- ja perukirjoja, lainhuutoja,
maakarttoja ja joitakin kirjeitäkin. Pidän tärkeänä, että historiallisissa romaaneissani faktat ovat kunnossa.
Viime aikoina ei suuria yllätyksiä ole enää tullut vastaan, mutta aineistoihin perehtyessäni niin tapahtui
montakin kertaa, ja ne olivat kyllä sellaisia ”vau”-hetkiä! Aivan kaikkea olemassa olevaa materiaalia en ole vieläkään kokonaan tutkinut, joten jokunen vau saattaa vielä odottaa minua.

5. Mitkä ovat omat fiiliksesi, kun uppoat näihin vanhoihin sukusi vaiheisiin?
- Keskeisin tunteeni on innostus. Mielikuvituksessani elän kuvailemissani paikoissa ja eläydyn jokaiseen
kirjoittamaani hahmoon. Ja monet heistäkin elävät edelleen minussa, koska olen alenevassa polvessa
heidän verisukulaisensa. Kirjani perustuvat tositapahtumiin, ja puhuttelen lukijoita aika rankoillakin aiheilla. Todellisten tapahtumien rinnalla joudun myös päättelemään, olettamaan ja kuvittelemaan, miten jotkut asiat ovat voineet tapahtua. Näin kudon fiktiot ja faktat tarinaksi.

Toinen tunteeni on arvostus ja kunnioitus sukulaisteni elämänmittaisia ponnistelujaan kohtaan.
Selviäminen tuohon aikaan vaati uskoa ja uutteruutta. Viinakauppaan liittynyttä rikollisuutta en kirjoissani
ihannoi, vaikka kuvaankin laittoman liiketoiminnan nostattamaa innostusta nuorissa miehissä, erityisesti
vaarissani Ilmarissa. Kolmas tunteeni on kiitollisuus. Ilman esivanhempiani en olisi olemassa, eikä minulla olisi kerrottavana äärimmäisen mielenkiintoisia sattumuksia ja tarinoita heistä.

Kiitos kirjoista ja kiitos haastattelusta, Kari!

Kekkonen - Syntymästä kuolemattomuuteen

 Mikkelin Naisvuorella voi tänä kesänä tavata Kekkosen ja nähdä koko hänen elämänkaarensa, koska se on pitkä ja mittava ja sekin vielä, että Kekkonen on kuolematon. 

Käsikirjoitus on Tuomas Parkkisen ja ohjaus aina niin loistavan Jukka Keinosen.

Näyttelijöitä on VIISI, mutta rooleja sitten ihan rutkasti enemmän. Kekkostakin esitti kaksi. 

Toinen Kekkos-roolin tulkitsija on Kari Suhonen, jolla sen lisäksi kuusi muutakin roolia, kuten vaikkapa Paavo Väyrynen. Eino Heiskanen oli myös Kekkonen, mutta myös mm. John F. Kennedy.

Aika lailla koko lähihistoriaa pengottiin ja reposteltiin siihen tyyliin, että nauratti se, kun tuli sitä muistin virksitystä niin hulppeassa muodossa. Meitä oli kuuden hengen porukka katsomassa ja nuorin oli poikani. Meitä vanhempia nauratti ne kohdat, mitkä juuri palauttivat mieleen vanhoja juttuja ja nuorin nautti enimmäkseen roolisuorituksista. 

Pihla Maalismaa on Sylvi ja miten olikin niin Sylvin oloinen. Hän on myös paljon muuta, sillä hänkin on mm. Paavo Väyrynen. 
Jaana Pesonen (jonka monet tunnistavat Syke-sarjan ylilääkäriksi) vetää sellaista settiä rooleissaan, että kyllä oli ihmettelemisen aihetta. Alli Paasikivestä Johannes Virolaiseen...

Panu Vauhkosella riitti vaatteiden vaihtoa, sillä jos ihan oikein laskin, niin 12 roolia! Hän on Ahti Karjalainen, mutta onpa myös karhu.

Yhtään hetkeä, että olisi pitänyt katsoa kelloa, ei ollut! Koko ajan tapahtui niin runsaasti ja vauhdilla, jota sain vain henkeä pidätellen seurata. Esitys oli minun mielestä vielä tehty niin fiksusti, että Kekkosen naisseikkailuja ei oltu otettu mukaan, (no ei ne olisi ehkä mahtuneetkaan), oli vain Sylvi.

Kun viimeinen kohtaus, missä turvamiehet taluttavat Kekkosta, palautti mieleen sen viimeisen kuvan Kekkosesta, niin kyllä se nosti vedet silmiin. 

Varsin kiinnostava ja hauska näytelmä, myös nuorille, vaikka eivät tapahtumia muistaisikaan, sillä voivat seurata tapahtumia ihan eri vinkkelistä. Parasta herkkua on juuri se, kun voi seurata näyttelijöiden muuntautumiskykyä roolista toiseen. 

Kuvat: Jere Lauha

Nunnia ja konnia

 Haminassa, kesäteatterissa on estraadilla Nunnia ja konnia! Olin ens, et en mie taija lähtee, ku oon sen jo aikonaa Lahdes ja Rovaniemellä nähny ja ei se nyt niiiiin hyvä ollut, että taas... vaan sitten tulin toisiin aatooksiin, kun poikani oli jo sinne lähössä ja sitten minun "podcast-kumppani" Jukka vaimonsa kans, ni sittenhän myö mentii. 

Kesäteattereissa on aina se sää, joka hallitsee, mutta olen ottanut riskin ja varustautunut aina niin hyvin, että vaikka sataisi pieniä kiviä, niin kyllä selvitään. Menimme nyt kuitenkin ennakkoesitykseen ja ilma oli suopea. 

Nunnia ja konnia Haminaan on ohjannut Jalle Niemelä ja ne kaikki alkuperäiset käsikirjoittajat ja säveltäjät jokainen voi tarkistaa vaikkapa käsiohjelmasta, sitten kun menee katsomaan tätä esitystä. Musahan raikaa ja siinä on tahtipuikossa Anne Schürmann. Loistava bändi, joka soitti piilossa ja eivät näyttäyneet meille ollenkaan, mutta läpyt heille, hyvin veditte!

Deloris Van Cartier on se huo...huolimaton naislaulaja, joka näkee jotain, mitä ei pitäisi ja joutuu sitten luostariin nunnien hoteisiin ja kiusaksi. Tuuli Immonen on hemmetinmoinen Deloris ja onpa muuten rakentanut kaikki koreografiatkin. Taustajoukoissa peesaaa varsin hienosti Katariina Myller ja Piia Jussila, jotka nousevat sieltä kirkkaina tähtinä omissa hauskoissa rooleissaan.

Nunnia ja konnia on näytelmä, missä siis on nunnia ja konnia ja nunnien joukkokohtaukset olivat todella hyviä. Vaan entäpä sitten ne konnat! Janne Ravi oli Curtis, niin paha ja ilkeä, että onkin parempi, ettei ole kuvaa, mutta miten vakuuttava, miten vihainen ja kuinka pitää ne alaisensa, pikkukonnat ruodussa. No, heitä olivat Patrik Aho (Joey), Jaakko Hämeenniemi (Pablo) ja hei, Olle Tepponen!!!! Miten mie niin ilahuin, ku hänet pitkästä aikaa näin, koska on vaan niin mainio! Olle oli TJ.

Nunnia sitten piisaa ihan joka oksalle ja heitä johtaa abbedissa, jonka osassa erittäin tyyliin sopivasti loistaa Lotta Aaltonen ja miten oli kaunis lauluääni. Jokainen nunna hoitaa oman leivinskänsä ihan kunnialla ja olipa vaan ilo seurata. 

Niin ja hei, on siellä poliisia ja Monsignor O'Hara, jonka oletin olevan jonkinlainen luostarin johtaja, sitä abbedissaa ylempi, hauska heppu, jonka roolissa on Esko Ahtosalo. Poliisi, Hiki-Ricky on Jaakko Piirainen, joka saa lopussa vähän niin kuin palkinnon. 

Vaikka olimme siis esityksessä ennen ensi-iltaa, niin kyllä meidän koko sakki oli sitä mieltä, että nyt nähtiin jotain tosi siistiä. Kun sitten oikein kovasti mietin ja puntaroin, niin on ihan pakko myöntää, että tämä esitys selätti Lahden ja Rovaniemen...en tiedä tarkkaan miksi, mutta epäilen sitä, että näin tämän lähempää ja jotenkin se tulikin lähemmäs. 

Suosittelen ihan käsi sydämellä!

Kuvat: Petri Hiironen

Pidä huolta - Musiikkikomedia Pave Maijasen hiteillä

 Kesäinen suvisunnuntai ja ohjelmassa Korvenkylän kesäteatteri. Ilmat ovat olleet mitä sattuu, mutta jos on kokenut kesäteatterikävijä, niin vakiovarusteisiin kuuluu hyttysmyrkyt, viltit, sadevermeet, sellainen asenne, että mennään eikä meinata. Niinpä tänäänkin! Olin kyllä toivonut, ettei sataisi, sillä - kyllähän me yleisössä voidaan käpertyä sadeviitan alle, mutta entäs ne esiintyjät!!! Onneksi ei heittänyt kuin muutaman pisaran, vähän niin kuin härniksi. Sitten oli poutaa ja saimme nauttia esityksestä Pidä huolta, mikä on musiikillinen komedia ja missä kuullaan Pave Maijasen hittejä. Aika herkkua, sanoisin. 
Käsikirjoitus on Miska Vainosen ja Korvenkylään ohjauksen teki Minna Kivelä.

Jutun juoni pyörii Hotelli Korven ympärillä, joka sijaitsee Korvenkylässä, keskellä ei mitään. Sitä pyörittävät sisarukset Hanna ja Kaisa. Meidän esityksessä rooleissa olivat Sari Rajulin ja Mirka Lindfors. Hannalla on lisäksi kaksi lasta Niko ja Emma. Heidän osuudet erittäin luonteikkaasti vetivät Lauri Pönni ja Tiina Jääskeläinen. Todella hienoa settiä ihan kaikilta. 
Tykkäsin taas kun oli mukana nuoria ja sitten vielä siitä, kun heidän rooleihinsa ei kuulunut kimmastua. Se pinnan palaminen on varmaan muutenkin jotenkin meijän aikuisten juttu, että käämit kärtsää tämän tästä ja milloin mistäkin syystä.

Teija Kapiainen pääsi estraadille ministeri-Mikon (Kyösti Vuorela) avustajana ja joka sitten ottaa ilon irti ja siitähän he meno yltyy. Todella vakuuttavaa laulua, mahtavalla äänellä. Koreografiat toimivat myös niin hienosti ja niiden takana onkin Annukka Waara. 

Helena Berg otti myös yleisön niin haltuun! Kun aloittaa ihan muina Elveinä, niin jopas kun sitä löytyykin yllättävästi aika kuumaa ja säpäkkää menoa. Olin ihan silleen, että no WAU!

Kaiken kaikkiaan koko esitys oli täynnä vauhdikkaita käänteitä, hauskoja roolisuorituksia, mutta kuitenkin niin taidolla tehtyjä. Luontevaa ja replikointi niin sujuvaa, että se ihmetyttää aina, miten sieltä sitä tulee ja miten niin kieli ei mene solmuun. Kaikki lauluosuudet olivat herkullista kuultavaa ja oikea, ihan elävä orkka siellä "keittiössä" säesti. Semi Medium-bändi!

Kannattaa mennä fiilistelemään, koska Pave Maijasen musakin on niin nam. 

Kuvat: Jani Kiviranta

Seitsemän siskosta

 Seitsemän siskosta on komediallinen musiikkinäytelmä Valkealan kesäteatterissa, joka kyllä rikkoo rajoja kaikesta entisistä ja tavanomaisista näytelmistä. Aleksis Kivi silloin joskus aikoinaan rustasi kirjan Seitsemän veljestä, jonka jokainen suomalainen on varmaan lukenut... Noh, Panu Poutanen otti ohjakset haltuun ja kirjoitti koko tekstin uudelleen, toi sen nykyaikaan ja ihan Valkeaalan asti ja mikä aivan siisteintä, niin tässä esityksessä ei temmellä veljeksiä vaan siskoksia! Alunperin Seitsemän siskoa on kirjoittanut Sirpa Riuttala, joskin se on erilainen ja senkin tekstin sitä haluaisi nähdä joskus lavalla. 
Pääsin tutustumaan näytelmään hiukan etukäteen, kun sitä esiteltiin Kustaan kuhinoissa ja olin heti, että tää jos mikä on ihan pakko päästä näkemään ja niin koitti se ensi-ilta ja ei kun eturiviin ja miten oli riemastuttavaa!

Siskoksia on siis kaikki seitsemän, mutta koska tyttöjä on esityksessä tuplasti enemmän, niin onpa siellä sitten kahdet Seitsemän siskosta. Toiset venyvät kyllä olemaan paljon muutakin ja olipa vaan hienoa surata, missä osassa kukin aina pelmahtaa paikalle. 

Näytelmässä on kertoja, joka kertoo mitä missäkin tapahtuu ja kertojana on sujuvaääninen Inkeri Kailio. Siskoksilla menee lujaa ja siinä rötöstellään, juhlitaan ja yritetään saada mieheksi Männistön Veetiä!

Veetinä on Niilo Nuutinen, joka oli kyllä ihan omaa luokkaansa, kun hoiteli niin suvereenisti kaikki muutkin osansa.
Seitsemän siskosta on niin mahtavaa menoa ja ihan kaiken aikaa tapahtuu. Siskosten lauluäänet hipoo taivaita ja heidän kropan hallinta ihan huippuluokkaa. Ryypättiin, kiroiltiin ja kyllä - tapeltiin!!!

Tappelukohtaus, vaikka äkin luulis ettei, niin kyllä vaan oli ihan huimaa katseltavaa. Kertakaikkisen ihailtavaa, sillä tämä kohtaus olisi pitänyt nähdä uusiksi, kun ei kerralla silmä erottanut jokaisen liikettä. 

Siskokset ovat täysillä pääosassa, mutta mukana häärää myös, isä ja äiti (kuolleita), lukkari, myymäläpäällikkö, pari poliisia, Männistön emäntä ja Veeti, hienoja neitejä, Toukolalaisia, Mikko, Kaisa, Heikka, ulosottomiehiä, koira, susia. Lusifeerus, Setä-miehiä, Viertolan ravintoloitsijoita, Taula-Matteja, Jukolan uudet omistajat...joten kyllä piisaa porukkaa ja miten homma meni niin putkeen!

Vaikka siskokset tuntuivat vaan lusmuilevan, niin kyllä he harrastivatkin, nimittäin pesäpalloa ja siitäkin nähtiin otteita. Välillä ei ollut palloa, mutta oli jotain muuta. 
Kun siskokset lähtivät ravintolakierrokselle pitkin Kouvolaa, niin se oli ihan hengästyttävää menoa. Vielä ku ehtivät sillä matkalla laulaa ja räpätä. 

Panu Poutanen on siis ihan seppä, kun on hoitanut käsikirjoituksen lisäksi ohjauksen, ja osin koreografioitakin. Musiikista vastaa Maiju Laurila ja Petri Hynninen. He eivät suinkaan pysy siellä kopissaan koko aikaa, vaan yllättäen heitä löytää myös lavalta!

Kaikki biisit, joita tässä kuullaan ovat niin ihania. Jos jää Shangain valot heti korvamadoksi, niin ne muut jäävät kivasti jonoon! Heräsin nimittäin tänä aamuna, kun esityksen jälkeen olen jo kaksi yötä nukkunut, siihen että päässäni soi Siskoni!

Kaikki kuvat on kuvannut Vesa Sailio, mutta tämä, missä on siskosten nimet on minun, koska halusin, ettei tule nimivirheitä, jos kirjoitan ne itse. 

Tämä esitys kannattaa nähdä, sillä on se vaan niin hienosti rakennettu. Kaikki nämä nuoret ovat niin luontevia, rohkeita ja taitavia ja mikä yhteistyökyky! Se näkyy, kuuluu ja se huokuu ihan koko esityksen ajan niin, että yleisö sen tuntee. Nyt kaikki 12 vuotta täyttäneet, kaikki sankoin joukoin kohti Jukolaa. 
Raapaisin vain vähän pintaa, sillä esityksessä on kaikke kivaa, yllätyksiäkin...

Tammi, Taisto Tammi - esityksen ohjaaja/käsikirjoittaja Piia Kleimolan sanat!

Jaalan kesäteatteri 2025 esittää ihan uudella Jaala Areenalla musiikkinäytelmän Tammi, Taisto Tammi. Tässä on käsikirjoittaja/ohjaajan mietteitä. Piia Kleimola, ole hyvä:

 1. Miten kiinnostuit Taisto Tammesta?

- Ylipäätään paikallisesta lähihistoriasta kiinnostuneena olen toki ollut tietoinen Taiston urasta ja elämästä jo pitkään. Taisto-aiheisesta näytelmäprojektista olen keskustellut ensimmäisen kerran jo reilu 16 vuotta sitten. Toimin silloin Kuusankosken Teatterin toiminnanjohtajana. Tällöin vuonna 2009 Taistosta kertovaa Rakkauden rikkaus -musikaalia esitettiin Imatran kaupunginteatterissa. Esitystä katsomassa käyneet kuusankoskelaiset jututtivat minua silloin tällöin kysyen, miksei esitystä tehdä kotipaikkakunnalla. Taiston henkisenä oppi-isänä toimineen Mustosen Matin kanssa asiasta pääsi noihin aikoihin vielä juttelemaankin. Mattia lukuun ottamatta teatterilta puuttui musiikkiprojektin vaatimaa rahaa ja resurssia. Ajatus jäi kuitenkin muhimaan.

2. Kerro roolituksesta, kuinka värväsit tähtinäyttelijät ja kaikki muut?

- Päärooliin ei voisi sopivampaa henkilöä olla kuin Taiston veljen Voiton poika, paikallinen tangokuningas Marco Lundberg. Marcon mukanaolo ratkaisi ylipäätään projektin toteutumisen. Vielä upeammaksi lähtökohdan tekee se, että Tamaran roolissa on paikallinen tangokuningatar, tuore kesäjaalalainen Aino Niemi. Eli toisin sanoen, järjestys meni niin että ensin tuli varmistus siitä, että Marco ja Aino ovat mukana. Se oikeastaan ratkaisi myös sen, että halusin tehdä käsikirjoituksen itse. Taiteellisen työryhmän Ilja Kaskimaan, Anu Itkosen, Helena Hankosalon ja Jaana Lundbergin lisäksi mukana on lisää paikallista voimaa yli 40 harrastajateatterilaisen myötä. Tämä esiintyjäporukka löytyi lähinnä elokuussa 2024 pidetyn kaikille kiinnostuneille tarjotun avoimen infotilaisuuden myötä. Keväällä 2025 harjoitusten alettua etsimme vielä erikseen muutamaan miesrooliin näyttelijät. Hieno jengi koossa!

Kuva: Markku Ahtiainen

3. Mistä sait tietoja kaikista haastateltavista?

- Ensimmäinen haastatteluhetki oli Marcon kokoama. Paikalla oli muun muassa Marcon täti, Taiston ja Voiton sisko Tekla Salminen sekä Taiston kanssa pitkään soittanut Seppälän Jokke. Heidän avullaan avautui lähtökohta ja Taiston uran alkuvaiheisiin liittyneet henkilöt. Toinen tärkeä lähtökohta oli Seppäsen Kimmon tekemä tietokirja Valonheittäjien varjossa soittaa Blues eli Kuusankosken tanssiyhtyeiden historia 1920-1969. 

- Käsikirjoituksen lähtökohta on se, että olen yrittänyt keksiä mahdollisimman vähän. Sitä enemmän olen kuunnellut, lukenut, koonnut ja jäsennellyt. Näytelmän repliikeistäkin osa on esikuviensa ’omia sanoja’ lehtihaastatteluista, löytyneistä tallennemateriaaleista ja tallennetuista haastatteluista. Esimerkiksi Tamaran repliikit perustuvat hyvin pitkälle hänen itsensä kirjoittamaan teokseen Lohikäärmeen pahvikulissit. Juonnot ja fanien repliikit on lainattu suoraan Taiston fanilehdistä.

4. Millainen työmaa on pitää niin iso porukka kasassa?

- Kieltämättä ison työryhmän luotsaaminen vaatii huolellisesti mietittyä etukäteissuunnittelua sekä hmm... vahvaa prosessinhallintaa ja sinnikästä keskeneräisyydensietokykyä. Nyt kun katson harjoituskautta taaksepäin, voin tyytyväisenä sanoa, että me pysyimme aikataulussa ja välitavoitteissa tosi hyvin. Aika riitti sittenkin!

5. Näytelmä on valmis, miten tyytyväinen olet lopputulokseen?

- Kliseinen vastaus, olen väsynyt mutta onnellinen. Olen todella ylpeä siitä, mitä me olemme saaneet aikaan! Eikä pelkästään taiteellinen puoli, vaan myös tuotanto. Nostan hattua Jaalan Nuorisoseuran porukalle, Topi Kati Pauli ja muut. Ensinnäkin näin isoon tuotantoon tarttuminen vaatii melkoisen rohkeuden. Ja työmäärä on vapaaehtoisvoimin pyöritettäväksi melkoinen. Arvostan.

Kiitos Piia haastattelusta ja nyt kaikki Jaalaan!