Kolmen kimppa

 Kolmen kimppa on parisuhdekomedia, jonka käsikirjoitus on Clément Michel'n. 
Mikä?teatterille tämän varsin hauskan näytelmän on ohjannut Eero Hasu.

Oli tosi jännää mennä katsomaan esitystä, mistä ei oikeastaan tiennyt mitään. Mitä tarjoillaan, jos on joku kolmen kimppa, niin olipas vaan aikamoinen kattaus. Aivan mahtavia käänteitä ja yllätyksiä.

Pauli on oikea nilkki, asuu Sofin kanssa yhdessä, mutta haluaakin hänestä eroon, koska Paulia nyt vaan ärsyttää Sofissa ihan kaikki. Pyytää sitten apua ystävältään Martilta ja pian on koossa Kolmen kimppa. 

Paulin roolissa mittelee erittäin tehokkaasti Arto Käki. Hitto, miten osaakin olla mukava mies niin ärsyttävä. Sofi, joka on oikea kiltteyden perikuva, myöntyy ja mukautuu ihan kaikkeen ja Sofina ansioituu todella luontevasti Maija Kuntsi.

Martti-parka, joka joutuu tahtomattaan keskelle Paulin kehittämää sekameteliä, ei välillä tiedä miten olisi, mutta Antti Salmela suoriutuu Marttina erittäin hyvin. 

Toteutus oli sellainen, että kohtausten välillä valot aina hiipuivat ja joka kerta sitä pelkäsi, ettei vaan loppuisi. Sitä vaan halusi, että jatkuisi koko ajan, sillä niin oli kutkuttavat tilanteet. En olisi millään osanut kuvitella niitä käänteitä, paitsi tietysti vähän yhen suhteen, mutta sekin meni sitten pieleen. Ihan mahtavaa!

Kolmen kimppa on niin hykerryttävän hupaisa, vauhdikas ja viihdyttävä näytelmä, että menkääpäs katsomaan. Saa nauraa ja nauttia oikein kunnolla.

Lavastus, puvustus, ääni- ja valosuunnittelu on myös ohjaaja Eero Hasun, wau!
Tekniikasta huolehtii Pihla Lindström ja Heidi Koskinen-Järvisalo,

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo

Parantumattomat

 Jokivarren teatteri se on semmonen, ettei oikeastaan aina voi tietää, missä se esiintyy, mut yleensä joen varressa. Tällä kertaa Kuusankoskella, Kuusankoski-talon Luola-näyttämöllä. 
Nyt ei ollut mitään isoa kavalkaadia, mutta aihe oli iso ja koskettava. Parantumattomat.

Käsikirjoituksesta vastaa Juha Salminen ja Sara Salminen (eivät sukua) Ohjaus on Juha Salmisen. Musiikki on Miikka Sipilän ja valot ja se tekniikka Jyrki Kleimolan.

Kun lähdin katsomaan tätä, niin jo vain mie mietin, mitä mie nään...mut en silti osanut kuvitella oikeastaan mitään ja sit mie sain aikamoisen pläjäyksen. 

Heti kättelyssä lyödään katsojalle luu kurkkuun, sillä toinen päähenkilöistä on sairas, hän on saanut tietää, että on parantumaton. Oikein kiva, mitenkäs siitä sitten jatkoon, kun ei jatkoon?

Tekstiä tulee siihen malliin, että se nakuttaa omaankin aivokoppaan, että mitä jos minä olisin toi tai sitten se toinen. Miten toimisin? 
No, siellä istuin katsomossa ja katsoin ja hitto, kuuntelin, kuinka ne siinä mittelevät. Mietin, miten tosta voi selvitä?

Sami Lahtinen ja Sanna Kausalainen-Szigetközi tekevät upeat roolit ja niin, että on jo välillä niin, että kyllä te selviitte, tsemppii hei... 
Vaan, miten sellaista heittäytymistä siihen, mikä on meillä edessä, aika monella, vanhenevalla ihmisellä. Silti, on se elämä ja sen voi elää loppuun asti!

Rankka aihe, erinomaisesti tehty ja miten paljon antoi ajattelemisen aihetta, myöskin uniin. 

Kuvat: Kirsi Todd

Joulushow 2024

 Koko lauantain jo niin jännitin, että mitä illalla tapahtuu, koska luvassa oli Kouvolan teatterin Joulushow!

Se vaan on aina niin ihana, yllätyksiä täynnä ja miten hemmetin taidokasta, kaikin puolin. 

Tänä vuonna tämän henkilökunnan käsikirjoittaman pikkujouluspektaakkelin on ohjannut Mari Kahri ja miten, niin aivan loistavasti. Oli kyllä niin hohdokasta, että välillä oli sellainen olo, jotta silmät tippuu päästä, ku niin kovasti piti katsoa. 

Meininki oli sitä luokkaa, että ihan koko ajan tapahtui jotain! Kaikki ohjelmanumerot olivat niin nautittavia, musiikkia oli paljon ja erilaista. Ne sketsit, ne kaikki hupaisat tyypit osuivat niin täysillä nauruhermoihin. 

Joulushow - aina jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja jotain sinistä.... Kyllä! 
Jos oli kivaa ja upeaa kuunneltavaa, niin olihan sitten silmäkarkkia, koska lavastus, kaikki puvut, kampaukset ja valot olivat niin herkullista nähtävää. 

Minun lemppari on aina Tiernapojat ja se, miten se tänä vuonna esitetään. Siis kertakaikkiaan, se oli hauska. Yhtään vähemmälle ei jäänyt se Haluatko Miljonääriksi, mikä oli rakennettu kouvolalaiseen tyyliin. En halua ohjelmistosta enempiä kertoa, koska jokainen saa mennä nauttimaan kaikesta ihan itse, kohtaamaan Joulushow'n ihan sinulle katettuna. 

Miten tuli iloinen olo ja sellainen vallaton mieli, millä jaksaa taas pitkään!

Kiitos KOUVOLAN TEATTERI - ootte kullan arvoisia!

Kuvat: Topi Talasranta

Elämänmeno

 Mie nii ain ootan näit Anjalankosken teatterin esityksii, et nytkii mie sillai valmistauin etukätee, et kuuntelin Pirkko Saision kirjan äänikirjaversioon Elsa Saision lukemaan. Elsa kuullosti paikka paikoin iha Ritva Oksaselt. No nii ku miks, ni ei täst iha kauheest oo aikaa, ku mie kattelin sen wanhan tv-sarjan samast aiheest. Jote, tarina ol tuttu!

Anjalankosken teatterii tän Elämänmenon ol ohjant Mari Kahri, vanhaa tuttuu tyylii eli hemmetin hyvi! Koko näytelmän rakenne ja sen kulku ol nii jouhevaa. Kohtauksest toisee siirryttii nii näppäräst ja niitte toteutus ol varsin oivaltavaa. Ol iha mahtavaa ihastuu ain uuestaa ja uuestaa siihe toteutuksee. 

Elämänmenos o päähenkilöön Eila, jonka roolin imasee nii täysin Jaana Kurittu. Mite miua nii Eila välil riepooki, nii Jaana Kurittu ei, koska miten voi joku olla nii roolissaa sisäl, iha täysil. Eila sit tapaa sen Reinon ja haksahtaa siihe. Alkaa oottaa lasta.... Reino häipyy.  
Silti se Reino siel taustal kummittelee. Hienon Reinon roolin vetelee Jukka Sinkkonen. 

Vaa oikees pääroolis o kyl Marja. Reinon ja Eilan tytär. Eila onkii jo täs vaihees kyl Alpon kans. Marjan roolis tähteen loistaa Rania Valtonen. Aivan uskomatont heittäytymist ja sellast luontevaa osaamist. Siin mis mie välil nii säälin Marjaa, mie ihailin Raniaa. 

Alpo ol Marjal kuitennii se isä, se paikal oleva. Kohtel Marjaa nii hyvi, vaa mite sai osaksee Eilan katkeruuen. Timo Kurittu o osaasa tyytyväin, ainkii tuntuu silt. Hyvin o Alpo. 

Koko esityksen suolaan ol ne kaik nuoret, joit ol, joit tarvittii ja jotka osas oman osans. Lisäks ne vähä vanhemmatkii, jotka men siel nii ku nuoret konsanaa. Minna Sipinen nii sen kesäsiirtolan ohjaajaan ku Eilan sisko Rauhanakii, lunasti paikkans.

Marjal ei se äitisuhe ollu iha toimiva, nii onneks ol se kummitäti, Lempi. Lempin osas ol Elli Harju. Koko Marjan peruskivi ol se, et onneks ol Lempi. Se kohtaus, mikä o Marjan ja Lempin viimeine, ottaa koville, nostaa katsojal vettä silmii. 

Tää Elämänmeno o nii elämänmenoo, et se o pakko nähä ! Aivan mahtavaa settii taas iha koko sakilt!
Kiitos, et sain tän nähä!

Kuvat: Pekka Kaatiala

Joki jää - Pohjoinen Kymenlaakso kahel nakil

 Tätäkin esitystä mie niin odotin....
Joki jää - Pohjoinen Kymenlaakso kahel nakil. Olin ihan sydän avoinna, mitä sieltä tulee ja tulihan sieltä.
Sieltä tuli Pohjoinen Kymenlaakso kahel nakil, mie niin haistoin sen, mie niin maistoin sen ja miten mie tunsin sen. Kaikki peliin, jota pelataan, viimeinen ottelu. 

Kuusankosken teatterin viimeinen ensi-ilta, kiitos vaan fucking kotikaupunkini Kouvola, että saattoitte tämän tehdä, että pitkäikäisin teatteri piti ajaa alas. Noh, en siitä sen enempää, mutta miten oli ilo ja siunaus nähdä niin monta Kuusankosken teatterin näyttelijää estraadilla ja kuinka sain nauttia, miten jokainen oli kortensa kekoon kantanut. Se "keko" oli aivan mahtava, nautittava paketti, mikä nosti kaikki mahdolliset tunteet pintaan. 

Teatterinjohtaja Eeki Kuusaalt, Karoliina Eklund-Vuorela oli niin sydänverellä loihtinut kässärin ja ohjannut sen, että hän ja koko Kuusaan teatterin näyttelijäkaarti otti yleisön haltuun koko ajan, alusta loppuun asti. Koko tunteiden kirjo käytiin läpi, miten nauratti, mutta miten kihosi vesi silmiin. Kuinka ihastutti, kuinka vihastutti. 

Kaikki se vuosien yhteistyö, nuorten ja vanhempien kanssa, miten moni on sieltä löytänyt toisen kodin...  Siellä "meni nuoret sekä vanhat samanlailla, sellaista ei vauhtia o nähty näillä mailla", niin tässäkin esityksessä ja se oli aika lailla herkistävää. 

Joki jää - se on sellainen esitys, että toivoin kaiken aikaa, ettei vaan tulisi väliaikaa, ettei vaan loppuisi. Haluaisin niin vielä nauttia, mutta tuli se väliaika ja tuli se hetki, kun esitys oli ohi. 
Voisin tietysti käydä vielä uudestaan katsomassa, mutta en usko, että pystyisin siihen viimeiseen esitykseen.

Kiitos - Kuusankosken teatteri - olette antaneet minulle niin paljon ❤️❤️❤️

Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo

Erja Lyytinen Heinolassa

 Hassu juttu, että tuli mahdollisuus lähteä Erja Lyytisen keikalle Hei-Heinolaan! Oli sillai varsinainen debytointi, koska ikinä en ennen oo ollut Lyytisen keikalla, joten olipa varsin jännää. No, ystäväni lähti mukaan, sillä hänellä oli jo kokemusta. 
Miten meni se paikan löytäminen. Olenpa käynyt Heinolassa ennenkin ja kun katoin että siitä S-marketin kohilta kun kääntyy, niin melkein on kohteessa. Hyvä! Kunpa olisin uskonut siihen, sillä kun siellä olimme pimeään aikaan, aloin epäillä ja menin sitten, miten haksahdinkin sinne meteli.fi- sivustolle, missä kaikki keikat ovat ja sieltä sitten se kartta ja fucking-navi päälle, mikä neuvo ihan minne sattuu....

Ei se mitään! Kohde löytyi ja jos pikkasen oltiinkin pettyneitä siihen, että se paikka oikeesti oli lukion auditorio, niin vielä enemmän petyttiin siihen, ettei ollut minkäänlaista tarjoilua, ei edes kahvia. Sentää Kouvolasta asti töitten jälkeen ajettu. 
Huvittavinta oli se, kun tsekkailin, millainen yleisö rynnii paikalle, et aika iäkästä ja sitten havahduin, että niin kun samanikäistä kun itte oon...ei, oikeesti, miten sitä vaan oppisi hahmottamaan oman ikänsä?

Erja Lyytinen oli kuitenkin niin bueno, ihan kuningatar! Oli niin ilo seurata sitä tykitystä, miten hän panosti koko settiin. Yritin laskea niitä kitaroita, kuinka monella hän soitti, joo aika monella ja eri värisillä ja jollain jopa useaan kertaan. Miten joku voi soittaa niin upeasti ja niin, että se näyttää niiiiin helpolle. 

Työskentely bändin poikain kanssa oli ihailtavaa. Basisti Heikki Saarenkunnas oli ihan meidän lemppari. Sitä heittäytymistä ja ne ilmeet!!! Miten monta erilaista ilmettä, jotka vaihtuivat sekunnissa. Sanotaanko näin, että minulla alkoi välillä nenää kutittaa. Äärimmäisen hupaisa basisti, jos vertaa niihin suht bassiiviisin basson naputtelijoihin,

Lisäksi se, että olemme Erja Lyytisen keikalla, niin miten hienosti hän huomio kaikki muut soittajat ja sitten se vuorovaikutus ja kuinka "juteltiin" soittimien kanssa. Olin ihan pähkinöinä. 

Rumpalina siellä kapuloitten kanssa nakutteli niin vakuuttavasti Jesse Lehto. Sekin näytti niin tat-ta-daa, tässä nyt pikkasen lyödään tahtia ja silti se loppuvaikutelma oli niin hieno. 

Koskettimia paineli niin upeasti Harri Taittonen, joka myös osasi keskustella Erjan kitaran kanssa. Ai että, oikein ettienettä, miten oli hauskaa. 

Koko paketti oli niiiiin ihana, että voisin ottaa revanssin, mutta pliis, ei missään auditoriossa!!!

Kiitos 💜

Kaaos kulisseissa

 Kaaos kulisseissa on tämän syksyn riemastuttava näytelmä Kouvolan teatterissa.  Michael Frayn käsikirjoituksen pohjalta ohjaus on Jukka Keinosen. Luulin, että olin nähnyt tästä jo muualla toisen version, mutta enpäs ollutkaan ja se vasta olikin ilahduttavaa.

Sali täyttyi aika lailla ääriään myöten ja sitten se alkoi. Kaaosta heti alusta alkaen. Aiettä, mie rakastan sitä, kun yleisö otetaan mukaan heti kättelyssä niin, että osuu ja uppoo.

Koska on kyse kaaoksesta, niin sitähän se on alusta loppuun asti. Yhtä kohellusta kaiken aikaa, niin että ei meinaa saada henkeä vedettyä.
Saamme seurata esitystä, missä esitetään näytelmää ”Ei ketään kotona”. On harjoitus, on esitys kulissien takaa ja sitten, miltä se näyttää yleisölle esitettynä. Ohjaaja-Lennin roolissa on Markus Waara, joka osaksi istuu katsomon perällä ja huutelee sieltä ohjeita.

Johanna Heimonen on aivan mahtava Outi, joka esittää Rva Clackett’a ja ottaa kyllä lavan niin haltuun. Panu Poutanen töytäilee Harrina, joka tekee niin hienon alastulon portailta, että sen olisi halunnut nähdä heti uudestaan ja uudestaan hidastettuna. Tiina Winter Iidan roolissa saa kekkaloida oikein huolella.

Annina Rubinstein on Pauliina, joka selvittelee kaikkien välejä. On kyllä jännittävää, että niin hän kuin Tiina Winterkin sujuvasti korkkareissa juoksevat portaita ees sun taas.
Samu Loijas on vieraileva tähti Kouvolan teatterissa ja hänen roolinsa on Petteri, joka on kyllä niin ”petteri” punakuonoineen. Hyvin istuu tai makaa.

Veli-Matti Karén seppoilee Seppona. Voi Seppo, missä sinä olet? Aina jossain ja ilmestyy kyllä sitten. Seppo vetää ihan omaa show'ta.

Satu Taalikainen ja Satu Lemola ovat ne teatterin ”takapirut”, Tinde ja Peppi. Yhteistyö ei ole paras mahdollinen, mutta eihän sitä muuten kaaosta saisikaan.

Kulisseissa siis kuohuu, kun kellä kaikilla on suhde ja kenen kanssa. Ihailtavaa sähläämistä, mikä siis näyttää siltä ja että olisi helppoa, mutta voi vaan todella arvostaa, miten taitavaa työtä on taas tehty. Erinomainen paketti!

Ehdottomasti syksyn pimeneviin iltoihin tehty esitys, mikä kannattaa käydä kokemassa.

Kuvat: TAVATON media