Meinasi olla pari muuttujaa ennen kun istuimme omilla paikoillamme ja esitys alkoi. Tulimme autolla Helsinkiin ja jätimme sen niin kauas, että kävelimme aika haipakkaa nelisen kilometriä Kauppatorille. Kun saimme lauttaliput, lautta lähti nenän eestä, alkoi satamaan ja oli vessahätä. Odotimme seuraavaa lauttaa ja siellä oli vessa. Kun pääsimme Suomenlinnaan ja kipitimme teatterille, niin mitä, missä meidän liput??? Ei ollutkaan lipunmyyntiä siellä vaan olisi pitänyt lunastaa ne siitä, mistä lauttaliputkin. Meinas tulla itku, kunnes meidät pelasti ne ihanat kahvionaiset! He hoitivat meille liput ja toivotan heille kaikkea mahdollista hyvää nyt ja iankaikkisesti.
Ensimmäistä kertaa olin Suomenlinnan kesäteatterissa niin, ettei ollut kylmä. Viltti sai olla penkin pehmikkeenä ja edes takkia ei tarvinut pukea. Esitys alkoi! Kiven teksti on runsasta ja äärettömän rikasta, hulvatonta ja meno sen mukaista. Kertakaikkisen nautittavaa.
Juhani - Santtu Karvonen, veljesten esikoinen ja minun lemppari, etenkin Santtu Karvosen tulkinta oli aivan hervoton. Juhanin äkkipikaisuus, kovapäisyys ja pinnan palaminen tuntui vaan niin kovin läheiseltä.
Tuomas - Tommi Rantamäki
Aapo - Eino Heiskanen
Tuomas ja Aapo meinasivat mennä minulta välillä sekaisin, veljesten kaksoset, mutta sitten ymmärsin(!), että erotan Aapon, kun sillä on liivi. He olivat kuitenkin Juhanin jälkeen seuraavat ja yrittivät pitää jonkinlaista järjen ääntä yllä.
Simeoni - Eero Ojala, porukan "uskovainen", joka oli jo sen näköinen, että välillä on keittänyt yli.
Timo - Mikko Virtanen, jonka kropan hallintaan kiinnitti heti huomiota. Notkeasti liikkui ja suorilta jaloilta hyppelehti. Reipasta.
Lauri - Miro Lopperi, joka veljesten hiljaisimpana yllättää Hiidenkivellä, hienoisessa huimetuksessa.
Timo ja Lauri ovat myös kaksoset, mutta eivät samanäköisiä.
Eero - Elias Keränen, porukan nuorin, joka oli veljesten mielestä välillä melkoinen riiviö ja joka sai kuritusta tämän tästä. Eeron opettajana olo oli mainio kohtaus.
Ylipäätään oli niin energistä toimintaa, että sitä seuratessa oli tulla hiki. Niin erilaisia olivat veljekset, kukin omanlaisensa, mutta juuri sellaista tuttua jähinää ja kuitenkin se yhteen hiileen puhaltaminen. Yhdessä innostuttiin, yhdessä pelättiin ja yhdessä selvittiin, vaikka välillä olikin nokkapokkaa.
"Taistoon ankaraan he rupesivat, astuivat uljaasti kamppailemaan omaa sydäntänsä, syvästi juurtunutta laiskuutta, jäykkää, tylyä maata, kylmiä rämeitä ja soita vastaan, ja voittivat kaikki oman tahtonsa järkähtämättömyyden kautta."
"Talo ilman aitan polulla astelevata emäntää on niinkuin pilvinen päivä."Venlana viekoitteli Pihla Pohjolainen. Pirteänä punaisissaan viiletti poikien ulottumattomissa.
Tässä vaiheessa julkenen tunnustaa, etten ole koskaan lukenut kirjaa Seitsemän veljestä. Kova pää, suotaneen se minulle anteeksi. Tarina oli kuitenkin tuttu ja nyt vieläkin tutumpi, jotta saattanen vielä kirjankin lukea.
Tämä Suomenlinnan esitys on niin mieluisa kokemus, että suosittelinpa hyvinkin tätä kaikille kuolevaisille, olipa lukenut tai ei. Nuorille etenkin, jos ei luku maita.
Sykähdyttäviä kohtia on runsaasti, etenkin musiikilliset iloittelut. Pienet nykyaikaiset piristysruiskeet! Toisin kuin voisi luulla, niin Seitsemän veljestä on äärimmäisen puhutteleva tarina, mutta hauska!
Kyllä kiittelin itteäni, että vein itseni ja tyttäreni tämänkin kokemaan.
Kuvat: Tanja Ahola
