Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jyväskylä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jyväskylä. Näytä kaikki tekstit

maanantai 23. lokakuuta 2023

Älä pukeudu päivälliselle

 Viikonloppuna ajelin Jyväskylään ja siellä kaupunginteatterin päivänäytöksessä näin Älä pukeudu päivälliselle. Marc Camolettin farssin, mikä myös Ranskalainen pyjama-nimellä tunnetaan. Jotenkin en kumpaakaan nimeä oikein tunnista esityksestä. Mikä sille sopisi, niin sitäkään en kyllä keksi. 
Varsinaista hassunhauskaa kohellustahan tämä oli, mutta viihdyttävää. Jyväskylään tämän on ohjannut Jouni Salo. 


Kuinka sitten kertoa tarinasta, missä ei ole oikein päätä, ei häntää. Vaan jos sillai ranskalaisittain mennään, niin kaikilla on aina joku sivusuhde. Talon rouvan, Jacquelinen, oli tarkoitus lähteä äitinsä luokse, mutta peruukin sen viime tipassa, koska....niin, miten sen nyt sanoisi, mutta jos hän ei tekisi niin, ei olisi tätä farssia. Anna-Maija Oka on rouvan roolissa varsin vakuuttava.


Miten sitten sattuukin niin, että eikös vain ole talossa kohta väkeä siihen malliin, ettei kaikki ole ihan kartalla, kuka kukin on. Kuka on kokki, kuka ei ole, mutta joutuu olemaan? Varsinainen kokki, joka joutuu olemaan jotain muuta, on Suzette, jonka rooliin oli uinut Piia Mannisenmäki suorastaan kroolaten. Sitten taas se kokki, joka ei ole kokki, mutta joutuu kauhan varteen, niin hän se on Suzanne. Elina Saarela se sitten kekkaloi hyvinkin kelpo tavalla tämän osan. 


Illan isäntä, Bernard, on ollut melkoisessa tilanteiden herruudessa. Asko Vaarala suoriutuu tästä mallikkaasti ja saa käydä vaihtamassa paitaa tämän tästä. Bernardin ystävä, Robert, voi Robert-parkaa, joutuu venymään jos ja vaikka moneen, mutta Paavo Honkimäki venyy joka kohtaukseen!
Kun loppupuolella paikalle pelmahtaa vielä George, niin silloin viimeistään muistan, että olen nähnyt tämän esityksen aikaisemminkin, v. 2011 Heinolassa. Joten ei ollenkaan vähäinen rooli, vaikka Hannu Lintukoski onkin estraadilla vasta lopussa. 


Ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen esitys, missä voi jättää aivot takin kanssa narikkaan ja heittäytyä nauttimaan farssista, mikä toimii ja naurattaa. 

Kiva lavastus ja puvut ovat Karmo Menden, joka on vierailija. 

Kuvat: Jiri Halttunen

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Pikkupaloja Jyväskylän kirjamessuilta

Jyväskylän kirjamessut 2019 tulivat ja menivät. Kerron vähän, millasta siellä oli ja miten koin sen, että olin siellä neljä päivää ja selvisin hengissä.
Värväydyin siis Reuna-kustantamon ja kirjakaupan mukana messuilemaan, ihan vaan sen takia, että hyvä porukka ja kirjat kiinnostaa aina.  Lähdimme matkaan torstaina puolilta päivin Kirjamobiililla ja olimme Jyväskylässä noin klo 16. Auto ajettiin Paviljonkiin ja sitten käärittiin hihat ja alettiin hommiin.


Tarja ja Jarkko tsekkasivat kartan koordinaatteja kun Göran ajoi sillä aikaa auton ja peräkärryn sisään. Eikä aikaakaan kun paikalle saapui Jasu Rinneoja vaimonsa Annen kanssa ja pian myös Olli Sarpo. Kärry tuli pian tyhjennettyä ja se vietiin pihalle. Minä hinkkasin auton kiiltäväksi, että sitä kelpasi näytellä.

Valmista tuli!


Sitten ei muuta kuin syömään ja nukkumaan.

Göran kokeili oitis lepotuolia.

PERJANTAINA 22.11 olimme paikalla ihan kärppinä vastaanottamaan kaikki messuvieraat. He olivat suht nuorekasta joukkoa, sillä pääasiassa koululaiset valloittivat paikan ja välillä Kirjamobiilin, mikä vetää aika paljon oppilaita. Ihan säälitti välillä autorukka, jonka sisuksiin tunki aina koko luokallinen.


REUNAn Neljä muskettisoturia: Jarkko, Olli, Juha ja Jasu. Mikäs oli tässä porukassa olla mukana.
Päijänne-lava oli aivan Reunan osaston vieressä ja niin pääsimme seuraamaan siinä tapahtuvia haastatteluja.


Vesa Kataisto haastatteli Pertti Jarlaa ja...


...olipa paikalla Antti Heikkinenkin, joka kertoi Maaseudun tulevaisuudesta.

Iltapäivällä oli sitten Ravintolalavalla kinkerit, kun oli kaksi ohjelmanumeroa, missä heiluin mukana. Ensin esittelimme kirjan Joulukalenteri ja sain haastatella neljää kirjailijaa. Kirjassahan on mukana 24 kirjailijaa, koska niihän se menee joulukalenterissa, että tarina päivässä. Nyt lavalla olivat Olli Sarpo, Juha Mäntylä, Jasu Rinneoja ja Ilkka Mattila.

Heti sen jälkeen oli vuorossa leikkimielinen visailu, missä jälleen neljä kirjailijaa olivat vastailemassa kysymyksiin, joita esitin asiasta ja asian vierestä. Yleisö sai äänestää heistä sitten hänet, joka nasevilla vastauksillaan sai voiton. Kisaamassa olivat Olli Sarpo, Jasu Rinneoja, Pertti Jarla ja Jyri Paretskoi. Kaikki olivat niin hauskoja, että oli välillä ihan vaikea kysyä seuraavaa kysymystä, kun niin nauratti edellisen vastaukset. Voittoon selvisi kuitenkin Pertti Jarla!


Perjantaina messut sulkeutuivat klo 18 ja klo 19 meitä jo vietiin kaupungin vastaanotolle kaupungintalolle. Hieno oli se pytkinki, mikä oli rakennettu 1898-99 ja on Jyväskylän ensimmäisimpiä kivirakennuksia. Talo on rempattu uuteen uskoon ja sitä kelpasi katella. Sieltä me sitten siirryimme ravintola Figaroon, missä meitä oli 10-henkinen seurue. Istuimme iloisesti ilkamoiden iltaa.

LAUANTAI 23.11

Jälleen olimme puikoissa hyvin nukutun yön jälkeen. Selkokirjoista puhuttiin mm. paneelikeskustelussa Jyväsjärvi-lavalla. Mukana olivat Jasu Rinneoja, Hanna Männikkölahti ja Riikka Tuohimetsä. Keskustelua johdatteli Sami Ahonen.


Lauantai oli se ehkä vilkkain päivä, koska tuntui, että nyt oli ihmisiä liikkeellä. Kun Helena Petäistö esiintyi Päijänne-lavalla, oli aikamoinen yleisö.


Aika moni muukin kirjailija keräsi messevän sakin ympärilleen, Hienoa, että kirjat kiinnostaa ja ihmiset...

 Outi Pakkanen oli kertomassa uusimmastaan dekkarista Helmimies ja häntä haastatteli Kirsi Sievinen. Kuva on signeerauspöydän tiimoilta.

Yritin päästä näkemään kaikkea ja kuulemaan edes sanan sieltä ja tuolta. Tavattiin Tapani Bagge, Antto Terras, Pasi Lönn, Roope Lipasti, Timo Sandberg ja monia muita, joitakin vain vilaukselta.


Lauantai-illan päätteeksi Juha Virkki haastteli Erja Lyytistä, joka oli ihan hitti. Blueskuningatar!

SUNNUNTAI 24.11


Heti alkuun AP Kivinen haastatteli Suvi Ratista ja hänen kirjansa on Matkaystävä. Kiinnostuin kirjasta oitis, sillä se kertoo lestadiolaisuudesta ja siitä eroamisesta. Meni heti lukulistalle.


Kirsi Pehkonen oli haastateltavana kirjastaan Käsikirjoituksesta kirjaksi. Heti sen jälkeen...


...hän oli Arvo Vuorelan haastateltavana  kovin suosituista Jylhäsalmi-kirjoistaan,


J-P Koskinen oli kertomassa Tulisiipi-kirjastaan ja Sofi Oksanen Koirapuisto-romaanistaan.


Sitten Heikki Salo oli tarinoimassa Mikko Lundellin kirjoittamasta kirjasta Miljoonasade. Niin ja Juha Mieto oli myös paikalla, koska hänestäkin on tehty kirja.


Reunalla oli joka päivä arvonta. Ihmiset saivat osallistua arvontaan kertomalla jonkin kirjan, jonka haluaisivat voittaa. Lauantain arvonnassa sain toimia onnettarena. Olipas jännää, että koko nivaskasta otin sieltä sun täältä kolme voittajaa, niin onnistuin ottamaan silti avioparin!


Sunnuntain onnenmiehenä toimi AP Kivinen ja hän taisi saada kaikki eri perheistä.


Kuten siis jo alussa mainitsin, tässä oli vain niitä pikkupaloja. Raapaisin siis vain pintaa, koska kaikki ymmärtävät, että olisi ihan mahdottomuus kertoa kaikki.



Jyväskylän kirjamessut 2019 olivat kaikin puolin onnistuneet. Siellä oli kodikas ilmapiiri ja oli nähty vaivaa lavasuunnittelussa ja äänissä. Ei ollut sellaista äänikakofoniaa vaan ihan sujuvasti kykeni kuulemaan omat ajatuksensa ja mikä mukavaa, niin pystyi keskustelemaan lähimmäistensä kanssa. Meillä oli huipputiimi ja olimme kaikki hyvin mukana kuvioissa, eikä mitään kommervenkkejä tullut.
Sunnuntaina messut päättyivät klo 16 ja klo 18 olimme valmiit kotimatkalle.

Kiitos Jyväskylä, kaikki siellä mukana olleet ja ennen kaikkea kiitos REUNAn porukalle!

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Prinsessa Ruusunen

Minua lykästi kun pääsin Jyväskylän teatterin ensi-iltaan, missä esitettiin  Prinsessa Ruusunen. Vanha kunnon satu ja kuulin monelta, että tarttis varmaan saada jostain se lapsi aveciksi!? Juu, niinpä, minullakin oli, oma teinipoikani uhrautui seuralaiseksi. Minulla oli kuitenkin sellainen kutina, että luvassa on jotain todella hienoa ja olin oikeassa.

Sakari Hokkasen ohjauksessa kaikille tuttu satu oli saanut ihan uuden ja piristävän vivahteen. Koko Ruususen hovi, linna ja valtakunta oli lavastettu niin onnistuneesti ja puvustus oli oivallinen. Ei liikaa krumeluureja.

Ruusunen(Anne-Mari Alaspää) ja hänen hovineitonsa olivat kuin ketä tahansa nykyajan teinityttöjä, ihania, suloisia kikattavia neitoja niine omine juttuineen. Heidän tanssinsa oli varmasti esityksen raikkaimpia.

Hoviväestä oli saatu todella snobbailevia ja pikkutärkeitä, muotitietoisia hovietiketin puolesta puhujia. Juuri sopivasti nipottavia joka asian tietäviä aikuisia.

Prinsessasn kosijoista yksi oli Prinssi Chiik Ensimmäinen(Jouni Salo), joka jäi varmasti jokaisen mieleen, laulaessaan Ruususelle Kuka muu muka! Kuulin esityksen jälkeen erään pikku-prinsessan suusta, että se olisi ollut vieläkin parempi, jos olisi ollut oikea Ch...  Niinpä!

Pahan noidan, Tuonettaren(Jouni Salo) esiintyminen oli näytelmän pelottavinta! Paha noidan kuulukin herättää kauhua ja pelkoa! Minua kyllä pelotti se, että jos niitä ihan pienimpiä alkaa pelottaa.


Ruususen tuli nukahtaa sadaksi vuodeksi ja uneen hänet sai värttinän neula. Kaikki nukahtivat! Rahvas yleisö sai väliajalle ja palata sadan vuoden kuluttua.
Tässä näytelmässä on jokaiselle jotakin! Siis kertakaikkinen koko perheen näytelmä, että harvoin osuu kohdalle. Ei voinut olla huomaamatta, että koko yleisö otti näytelmän niin omakseen.
Kun Prinssi Florestan kukistaa Tuonettaren haltijakummien avittamana, saa satu sen onnellisen päätöksen.

Hyvä rahvas, menkää katsomaan ja kokemaan herttainen elämys! Tästä esityksestä ei vaan voi olla pitämättä ja hei, jos 15-v teinipoikakin katsoi esityksen huokailematta, niin eikö sekin jo kerro jotain!

Kuvat: Jiri Halttunen

Jyväskylän teatteri