Happotesti

Kalle Lähde se meni ja kirjoitti kirjan! Ei niinkään mitä tahansa kirjaa vaan Happotestin, mikä kertoo juopon elämästä. Ei niin kuin Juha Vuorinen, sillä se on ihan eri tarina. Happotestin juoppo kertoo siitä, miten hän yrittää pitää kulissit yllä vaikka välillä olisi paskat housuissa.

Kuva: Otava
Kun luin tätä kirjaa, oli välillä todella paha olo. Kun luin tätä kirjaa illalla sängyssä, heräsin aamulla siihen, että olin koko yön nähnyt unta, missä olin juovuksissa. Kirjassa mennään niin ytimiä myöten alkoholistin elämää ja käyttäytymistä, että se osuu lukijaan.

Kuva: Kini Laine
Kalle Lähde oli kertomassa niin kirjastaan kuin elämästään Kouvolan pääkirjastossa. Kallea haastatteli Sakari Viinikainen, jolla on elämän kokemusta "samalta alalta".  Ilta oli varsin mielenkiintoinen ja mitä avoimemmin asioista kerrottiin, sitä enemmän yleisö eli mukana, osa jopa herkistyen.
Tilaisuus oli koskettava, vaikka välillä naurattikin!

Alkoholistin elämä ei ole mitään ilonpitoa, se tuli selväksi. Se on niin kaikkea muuta, että oli erittäin hyvä, miten tästä asiasta pidettiin tilaisuus. Saimme kuulla, että eräs, joka oli lukenut Happotestin, oli sanonut, että jos alkaa mieli tehdä kaljaa, lukee Happotestin uudelleen.

Suosittelen tätä äärimmäisen hyvin ja napakasti kirjoitettua kirjaa kaikille. Siitä on apua monelle ja siitä saa erittäin hyvän kuvan, mitä se juopon elämä kauheimmillaan voi olla.

Kallelle vedän lipun salkoon! Ihan kaikesta!

Vadelmavenepakolainen

Kaikki rukoukseni kuultiin, kun onnistuin saamaan lipun KOM-teatterin vierailuun VADELMAVENEPAKOLAINEN. Esitykset ovat kaikkialla loppuunmyytyjä ja nyt nähtyäni sen veneen, en ihmettele yhtään. Esitys on kerrassan huikea.

Olin jo aikaisemmin lukenut Miika Nousiaisen kirjan Vadelmavenepakolainen, mikä ilmestyi 2007.
Tarina kertoo suomalaisesta Mikko Virtasesta, joka kokee olevansa ruotsalainen. Kaikki ruotsalaisuus on vaan niin ihanaa ja siitä Mikon elämä jatkuu Mikael Anderssoniksi.

 Kuva: Laura Malmivaara

Juho Milonof on niin loistava Mikko/Mikael. Siis hänellä päärooli eli vain se yksi ja ainoa, missä kyllä riittää puhdetta. Eeva Soivio ja Niko Saarela vetävätkin sitten kaikki muut roolit.
Koska kirja oli niin hyvä, ei siitä voi tehdä huonoa teatteriakaan. Tämä teatteriesitys oli nautinto! Uskomatonta teatterityötä ja on aina ilo nähdä, kun hypätään roolista toiseen. Niko Saarela hämmästytti minua kaiken aikaa muuntautumiskyvyllään. Miten osasikin olla kaiken aikaa niin eri näköinen, eri ääninen ja erioloinen.
Vaikka istuin suht ylhäällä, kaikki ilmeet välittyivät sinne hyvin ja kertoivat välillä enemmän kuin sanat.

Lavastus oli tosi hyvä ja sinänsä kiva, koska se oli saman henkilön kuin juuri näkemässäni Kaikki peliin-esityksessä eli Kaisa Rasilan.